10 vinkkiä sieniretkelle

Syksy saapui ja sen mukana vuoden maukkain sesonki: tatteja on juuri nyt metsät pullollaan ja suppilovahverotkin näyttävät kasvun merkkejä.

Keräsimme yhteen kaikki parhaat neuvomme sienestysretkelle. Jos olet ensikertalainen, niin suosittelemme sukeltamaan rohkeasti sienten upeaan maailmaan ja kerryttämään kokemusta ja tietoa pikkuhiljaa.

Kymmenen vinkkiä sieniretkelle

Tiedä mitä poimit

Poimi vain sieniä joita varmasti tunnet. Aloittelijalle helposti tunnistettavia sieniä ovat esimerkiksi suppilovahvero, herkkutatti sekä keltavahvero eli tuttavallisemmin kantarelli. Suhtaudu sienestämiseen kuin mihin tahansa uuden harrastuksen opetteluun: pikkuhiljaa hyvä tulee ja harjoitus tekee mestarin. Kaikki luonnossa kasvava ei ole syötävää, vaan siellä kasvaa myös myrkyllisiä kasveja. Osa luonnon kasveista saattaa olla kokonaan rauhoitettua tai joissain päin Suomea paikallisesti niin harvinaisia, ettei niitä kannata poimia. Älä vahingoita luontoa tarpeettomasti.

Tunne oikeutesi sekä velvollisuutesi

Suomessa on jokamiehenoikeudet, jotka eivät ole muualla maailmassa itsestään selvyys! Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen oikeutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan lupaa, eikä oikeuksien käyttämisestä tarvitse maksaa mitään. Luonnonsuojelualueilla eivät kuitenkaan jokamiehenoikeudet ole sellaisenaan voimassa. Velvollisuuksia on myös pitkä lista, mutta tärkeintä on olla roskaamatta tai vahingoittamatta luontoa.

Kiinnitä huomiota keruupaikkaan

Ennen metsään ryntäämistä on hyvä suorittaa karttatiedustelu. Lue sienioppaista millaisessa maastossa havittelemasi sieni kasvaa. Esimerkiksi Kansalaisen karttapaikasta löytyy yksityiskohtaista karttatietoa, josta voi etsiä hyviä sienipaikkoja. Metsässä sienten tunnistamisen jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota keruupaikkaan. Sienet keräävät ympäristöstään myös haitallisia aineita. Siksi keräämistä kannattaa vältellä saastuttavien teollisuuslaitosten tai lämpökeskusten läheltä. Teiden varret, asutuskeskukset tai lannoitettujen viljelyalueiden lähiympäristöt eivät ole hyviä keruupaikkoja.

Reissu kannattaa tehdä vaikka saalista ei löytyisi

Luonnonympäristön tiedetään rauhoittavan ja kohottavan mielialaa sekä vähentävän vihan, väsymyksen, masennuksen, huolestuneisuuden tai ahdistuksen tunteita. Luonnossa liikkuminen parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta, kehittää oppimisvalmiuksia, herkistää aisteja, edistää luovuutta, edistää kehon puolustusmekanismeja ja vahvistaa vastustuskykyä. Sen tiedetään jopa alentavan verenpainetta ja laskevan veren sokeriarvoja.

Valitse sään puolesta hyvä ajankohta

Villivihannekset, kuten marjat ja sienetkin, kannattaa kerätä kuivalla säällä. Kosteus edistää kasvien pilaantumista ja aurinkoisella säällä ulkoilu on mukavampaa.

Poimi hyväkuntoisia sieniä

Sienet poimitaan kokonaisina varovasti vetämällä tai kiertämällä. Ne kannattaa kerätä nuorina ja mahdollisimman hyväkuntoisina, niin ne säilyvät hyvin ja maistuvat parhailta. Perkaa ja käsittele sienet heti poimimisen jälkeen jo metsässä. Poista hiekka varovasti.

Sosiaalisuus mukaan retkelle

Kaverin tai perheen kanssa ulkoilu on mukavampaa. Pyydä mukaan vaikka työkaverisi ja pitäkää metsäpalaveri (monet Satokausikalenterin ideat ovat syntyneet sienestyksen tuoksinnassa!). Sienten keräämisen ohella jutustelu tulee luonnostaan ja metsässä on helppo puhua vaikeistakin asioista.

Valitse oikeat varusteet

Metsään kannattaa valita jalkineiksi kumisaappaat tai muut kosteutta pitävät kengät. Sienet tulee kerätä koriin tai ilmavaan astiaan, jotta ne pysyvät laadukkaina kotiin saakka. Jos koria ei ole, niin laita kangaskassin pohjalle pahvirasia. Sieniveitsi helpottaa sienten puhdistamisen jo metsässä. Myös matkapuhelin (täydellä akulla), kartta, puukko, tulitikut, heijastinliivi sekä vaihtovaatteet ovat suositeltavia varusteita metsäretkelle.

Älä aseta liian korkeita tavoitteita, pienikin reissu riittää

On todistettu, että jo viiden minuutin oleilu luonnossa edistää hyvinvointia. 20 minuutissa saadaan jo mittavia terveysvaikutuksia. Kasvit sitovat pienhiukkasia, tuottavat happea ja absorboivat ilmansaasteita. Puhtaampi hengitysilma tehostaa hengitystä, joten fyysinen harjoitus luonnossa voi tuntua kevyemmältä kuin rakennetussa ympäristössä. Luonnossa liikkuminen kuuluu niin suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuin ihmisen kehityshistoriaan. Hermosto ja aistit ovat kehittyneet havainnoimaan luonnonympäristöä.

Käsittele saalis nopeasti ja ole siitä ylpeä.

Valmista sieniateria pian keräämisen jälkeen, sillä sienet pilaantuvat kalan ja lihan tavoin nopeasti. Jos saalis on runsas, niin suurimman osan sienistä voi säilöä pakastamalla, kuivaamalla tai etikkaliemessä. Muista jakaa sienikuvasi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #satokausikalenteri, niin pääsemme ihastelemaan niitä. Tämä voi toimia positiivisena kannustimena lähipiirillesi ja saada heidätkin innostumaan sienestyksestä!

***

Katso myös Satokausikalenterin reseptit:

Maailman paras kasvislasagne

Kolmen kaalin salaatti

Kauden kasvispannu

Kasvisvoileivät

Porkkapesto

Seuraa Satokausikalenteria Facebookissa ja Instagramissa, niin saat ensimmäisenä hyödylliset tiedot kauden kasviksista!

 

 

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Parasta juuri nyt: Kantarelli

Äänestimme viikon kasvikseksi keltavahveron eli kantarellin. Kantarelli on yksi arvostetuimmista ruokasienistämme. Se on helppo tunnistaa eikä sitä tarvitse esikäsitellä ennen nauttimista. Niissä on harvoin toukkia ja pitkä satokausi nostaa kantarellin suosiota entisestään.


Kantarellien kohdalla löytämisen riemu on usein saaliin määrää tärkeämpää. Tänä vuonna kantarellisadon on ennustettu muodostuvan tavallista paremmaksi.

HELPOSTI TUNNISTETTAVA HEDELMÄLLE TUOKSUVA SIENI

Keltavahvero (Cantharellus cibarius) on kantarellien heimoon kuuluva ruokasieni, joka kuuluu myös Eviran ylläpitämään listaukseen suositelluista ruokasienistä. Keltavahverolla on monta kutsumanimeä ja suurin osa meistä tunteen sen nimellä kantarelli. Tästä johtuen käytämme tässäkin tekstistä kantarelli-nimitystä. Puhekielessä sitä yleensä kutsutaan kanttarelliksi. Vanhoissa sienioppaissa voidaan sitä kutsua myös nimillä keltasieni tai ruskosieni.

Kantarellin tunnistaa helposti, koska se on kauttaaltaan keltainen. Myös sen malto on keltaista. Kantarellilla on suppilomainen lakki, jossa on aaltomaiset reunat. Lakki on tyypillisesti halkaisijaltaan 3-12 senttimetriä. Jalka on hattuun verrattuna tukeva ja kapenee alaspäin. Muita helppoja tuntomerkkejä on kantarellille ominainen hedelmäinen tuoksu, joka voimistuu sientä ruuaksi valmistettaessa.


Kantarellilla ei oikeastaan ole helttoja, vaan poimut jotka jatkuvat jonkin matkaa jalan pintaa pitkin.

KUMIMAINEN HUIJARISIENI HÄMÄÄ, MUTTA EI OLE VAARAKSI

Kantarellilla on näköislajina valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca), joka muistuttaa yläpinnaltaan kantarellia. Valevahverolla on kuitenkin tiheät heltat, joten tarkemmin katsottuna tämän huijarin erottaa helposti. Väriltään valevahvero on tummempi, jopa oranssin sävyinen, ja ne eivät kasva ryppäissä.

Vaikka vahingossa keräisit valevahveroja, niin siitä ei tarvitse huolestua, sillä ne eivät ole myrkyllisiä. Valevahveron tunnistaa viimeistään lautasella kumimaisesta olemuksestaan ja mauttomuudestaan. Muita keltavahveroon sekoittuvia lajeja ovat kalvasvahvero sekä kantarelleihin kuulumaton niittyvahakas. Ne ovat väriltään vaaleampia, eikä niitäkään kerätessä suurta vahinkoa pääse tapahtumaan, koska ne ovat myös erinomaisia ruokasieniä.

KANTARELLI PIILESKELEE YLEENSÄ LEHTIPUUMETSÄSSÄ

Kantarelli on koivun juurisieni, joten sitä kannattaa etsiä lehtipuumetsistä. Jos kerran löytää hyvän apajan, se kannattaa tarkistaa vuosittain sillä sieni viihtyy samalla kasvupaikalla vuosien ajan. Kantarelleja voi löytää monipuolisistakin metsä- ja maastotyypeistä, mutta tiheissä ja synkissä metsissä se ei viihdy. Todennäköisimmin kantarellin löytää Etelä- tai Keski-Suomen järvien ja jokien rannoilla kasvavista seka- ja lehtipuumetsistä, joissa on karikkeisia, kovaksi painautuneita ja valoisia maastonkohtia. Kantarelli esiintyy koko maassa aina Lappiin saakka.


Mustikkametsässä kannattaa myös tarkkailla varvikon alle.

VÄHÄENERGINEN, MUTTA HYVÄ RAVINTEIDEN LÄHDE

Kantarelli sisältää vähän energiaa, mutta sienille ominaiseen tapaan sen kuivapainoista noin 25 prosenttia on proteiinia, mikä on enemmän kuin kasviksilla yleensä. Kantarelli on hyvä D-vitamiinin sekä seleenin lähde ja jo sadasta grammasta sieniä saa päivittäisen saantisuosituksen verran D-vitamiinia. Kirjoloheen verrattuna kantarelli sisältää yli kaksi kertaa enemmän D-vitamiinia. Se sisältää myös C-vitamiinia sekä A-vitamiinin esiastetta karoteenia ja ravintokuituja.


Kantarelli ei pistä pahakseen sateista alkukesää ja ensimmäiset yksilöt ovat ilmestyneet Etelä-Suomen lehtimetsiin jo kesäkuussa. Tällä hetkellä parhaat ravinteet ja raaka-aineet löytyvät luonnosta.

KOTIMAINEN KANTARELLI ON HALUTTU HERKKU

Miksi kotimainen kantarelli on sitten niin haluttu herkku? Kantarelleja kasvaa niin Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa kuin Afrikassakin. Kotimaisen kantarellin maun salaisuus on sen tuoreus. Sienet eivät kestä pitkiä kuljetuksia tai varastointia. Kantarellit säilyvät hyvänä jääkaapissa vain muutaman päivän ajan. Kantarelli maistuu parhaalta heti poimimisen jälkeen (kuten suurin osa muistakin kasviksista).


Kotimaisen kantarellin kilohinta on 30 euron hujakoilla. Meille tuodaan kantarella mm. Virosta ja Valko-Venäjältä. Ne ovat kotimaisia sieniä edullisempia, mutta eivät pärjää niille maussa.

Kantarellin voi paistaa sellaisenaan. Sitä ennen on syytä tarkastaa, ettei sen poimuihin ole jäänyt hiekanjyviä. Miedon makunsa, kiinteytensä ja miellyttävän ulkonäkönsä vuoksi se sopii mitä moninaisempiin ruokiin. Yksinkertainen tapa nauttia tuoreita kantarelleja on pilkkoa ne sipulin kanssa pannulle ja paistaa voissa. Seoksen voi maustaa halutessaan suolalla, pippurilla ja kermalla. Kantarellia voidaan hyödyntää mm. keitoissa, risotoissa sekä leivän ja pizzan päällisinä.


Tuore kantarelli säilyy muita sieniä paremmin, joten sitä voi pitää jääkaapissa muutamia vuorokausia. Pidempiaikainen säilytys kannattaa tehdä pakastamalla. Ennen pakastamista kantarelleja kuumennetaan rasvattomalla pannulla ylimääräisen kosteuden poistamiseksi. Vanha, mutta toimiva säilöntätapa on purkitus mietoon suolaliemeen. Joskus ruokakaupoissa näkee myytävän kuivattuja kantarelleja. Vaikka kuivattaminen on monesti hyvä säilöntätapa, niin kantarellien kohdalla se ei aina toimi. Sen väitetään sitkistävän kantarellin purukumimaiseksi.

P.S. Ennen metsään ryntäämistä on hyvä kerrata jokamiehenoikeudet.

Lähteet ja lisälukemista:

evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/kasvikset/ruokasienet/kauppasienet/keltavahvero+eli+kantarelli

arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/sienet/luonnonsienet/keltavahvero/

luontoportti.com/suomi/fi/sienet/keltavahvero

peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/biologia/metsien-biologia/tks2/9lpk/sienet/kekcc

sieniopas.info/sienet/38-ruokasienet/57-keltavahvero-eli-kanttarelli

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!