Jos Suomi olisi kasvis

Kysyimme itsenäisyyspäivän kunniaksi Facebookissa, mikä on parhaiten Suomea tai suomalaisuutta kuvaava kasvis ja miksi. Saimme runsaasti vastauksia ja keräsimme niistä parhaat palat kaikkien riemuksi.


Suppilovahvero. Ehkä vaatimaton jopa huomaamaton ulkonäkö suuren metsän keskellä, mutta makua ja luonnetta riittää! Suomalaisen sisun tavoin nousee esiin usein sieltä missä maa on revitty auki ja pinta rikkoutunut. Ei ole moksiskaan pienestä pakkasen puremasta ja säilyy kylmän lumen alla ihan yhtä maukkaana. – Katri.

METSÄMARJAT, PERUNA JA NAURIS OLIVAT SUOSITUIMPIA VASTAUKSIA

Kyllä mieltäisin villit marjat eniten suomalaisiksi. Siellä ne kökkii yssisseen metsässä, joskus kun oikein hyvin käy niin löytää monta samasta mättäästä, mutta viihtyvät kiusallaankin harvakseltaan. Vapaitakin ovat, osa lähtee maailmalle. Kaikilla oma makunsa, on karvasta ja makeaa, kirpeää ja mehuisaa, mutta kaikki saman arvoisia ja omalla tavallaan juuri täydellisiä sellaisina kuin ovat. – Jonna.


Karpalo. Kasvaa karuissa ja vaikeissa oloissa ja paranee vain pienestä pakkasenpuremasta. Siinä on suomalaisuutta parhaimmillaan, kun vetisellä nevalla keräät sormet jäässä näitä herkkuja yksi kerrallaan kuuran seasta. Suomalaiseen mentaliteettiin sopien hieman karvas, mutta yyberterveellinen marja. – Anna-Riikka.


Nauris se olla voisi. Siihen liittyy mystistä voimaa ja vahvaa uskoa tulevaisuuteen, kun kasken jälkeen tuhkaiseen maahan nauriin siemenet kylvää. – Terho.


Lakka! Harvinainen, kaunis ja herkullinen. Sen poimimisessa suolla itikoiden pistäessä on jotain perijuurin suomalaista. – Sini.


Maa-artisokka. Sitkeästi piilossa mullassa kasvava, vähän vaikeasti lähestyttävä (kuorittava), selviää talven yli maassa, tutuksi kun pääsee niin ihanan maukas tuttavuus. – Kaisa.


Mustikka. Kasvaa vapaana metsissä suomalaisilla jokamiehen oikeuksilla poimittavissa ja on Suomen lipun, vesien ja hangille heijastuvan iltahämärän värinen. – Inga.


Härkäpapu; ei kavahda hallaa, seisoo tanakasti uhmaten tuulta ja tuiskua, ja siitä on moneksi, vaikka onkin vaatimaton. – Inga.


Puolukka. Vaatimaton, väkevä, sitkeä ja pieni. Kuitenkin niin kaunis, kukkiessaan herkkääkin herkempi. Karvaankin makuinen mokoma -vaan koukkuun jäät maistettuasi, niin suolaisen kuin makeankin kaveri, ja terveyttä täynnä koko punainen pirpana.


Kyllä se se peruna on, muissa maissa asuneena ja matkustellen en ole törmännyt vastaavaan perunan käyttöön kun suomessa. Suomessa se syödään ihanan simppelisti , monien eri ruokien kanssa. – Emmi.


Pihlajanmarjat. Ne toimii herkullisena lisänä vaikka hyytelössä. Pihlaja puuna edustaa suomalaisuutta hyvin kauneutensa takia ja myös monipuolisuutensa takia. Pihlajasta saadan kaunista puu ainesta ja se löytyy monen takapihalta. Myös marjat on monipuolisia käyttää ja vitamiini rikkaita. Ja jos ei ihminen osaa hyödyntää marjoja, niin on niistä linnuille iloa. – Noomi.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Syömme yllättävän vähän juureksia

4.12. vietetään ”Osta työtä Suomeen” -päivää. Kotimaisten juuresten suosio on ollut viime vuosina nousussa. Useat ravintolat sekä kotikokkailijat ovat innostuneet käyttämään niitä entistä monipuolisemmin. Vaikka tiedämme, että kotimaiset juurekset ovat edullisia, maukkaita, monikäyttöisiä, ravinteikkaita, ekologisia ja hyvin säilyviä, niin syömme niitä yllättävän vähän.


Punajuuri ja porkkana kuuluvat kotimaiseen ruokakulttuuriin. Punajuuren kulutus jää kuitenkin alle yhteen kiloon henkilöä kohden vuodessa.

KOTIMAISET JUUREKSET OVAT KAIKILLA MITTAREILLA HYVÄÄ RAVINTOA

Juuresten etuja ovat niiden korkea kotimaisuusaste, edullisuus, säilyvyys, maku, ekologisuus, monikäyttöisyys sekä ravintoarvot. Suomessa voidaan viljellä avomaalla useita eri juureksia ja niiden eri lajikkeita. Kotimaassa tapahtuvan viljelyn ansiosta juureksia ei tarvitse rahdata meille toiselta puolelta maapalloa, eikä avomaan viljely vaadi ulkopuolista energiaa. Tämä tietenkin näkyy meille kuluttajille juuresten hinnoissa, eli voimme ostaa niitä edullisesti.

Juurekset säilyvät oikein varastoituna yli puoli vuotta! Pitkä varastointi vaikuttaa jonkin verran makuun sekä ravinteisiin, mutta juuresten avulla ruokavalion kotimaisten kasvisten osuuden voi pitää korkeana vuoden ympäri. Siksi ne ovat myös sesonkiruokaa suosivan henkilön ruokavalion perusta. Maaperässä kasvaneet juurekset ovat maukkaita ja ravinteikkaita. Vitamiinien lisäksi niistä löytyy runsaasti hiven- ja kivennäisaineita.


Juureksia kannattaa suosia monipuolisesti, jolloin kotimaisten kasvisten osuutta ruokavaliossa on helppo lisätä.

Suomalaisten ruokavaliossa on yleensä liian vähän folaatteja, mutta jo kaksisataa grammaa punajuurta riittää täyttämään päivittäisen tarpeen. Jo reilusta sadasta grammasta porkkanaa saamme saantisuosituksen verran A-vitamiinia, parisataa grammaa juuriselleriä kattaa päivittäisen K-vitaminin tarpeen ja parisataa grammaa lanttua tai naurista takaa päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Ravintoarvoiltaan juurekset pärjäävät monille vihanneksille tai salaateille.


Yksinkertainen tapa valmistaa herkullisia juureksia on niiden uunissa paahtaminen.

JUUREKSET OVAT MAINETTAAN MONIPUOLISEMPAA RUOKAA

Tavallisin tapa nauttia juureksia lienee maustaa ne yrteillä ja paahtaa uunissa. Tämän lisäksi ne sopivat keittoihin, muhennoksiin, muuseihin, patoihin, raasteisiin, soseisiin, tahnoihin, leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Hintaan, ekologisuuteen, makuun, säilyvyyteen ja monipuolisuuteen nähden käytämme juureksia yllättävän vähän ruokavaliossamme!


Syömme vuosittain perunaa yli 50 kiloa henkilöä kohden (52,3kg Ravintotase 2012). Peruna on monikäyttöinen raaka-aine, mutta sitä ei lasketa ravitsemussuositusten “kasviksia puoli kiloa päivässä” -suositukseen. Itse asiassa peruna ei ole edes juures, vaan koisokasvien heimoon kuuluva kasvis, jonka mukulaa käytetään ravintona.

SYÖMME JUUREKSIA HÄLYYTTÄVÄN VÄHÄN

Suomen syödyin juures on porkkana, jota syömme noin kymmenen kiloa vuodessa. Seuraavaksi syödyin juures on lanttu, jota käytämme reilun kilon vuodessa. Punajuuren kulutus jää alle kilon, naurista ja palsternakkaa syömme alle sata grammaa vuodessa! Retiisiä nautimme vuosittain noin 50 grammaa ja juurisellerin osuus on ainoastaan 30 grammaa vuodessa. Muita juureksia syömme alle 250 grammaa ja siihen lukeutuvat mm. mustajuuri, retikka, piparjuuri, maa-artisokka, keltajuurikas ja raitajuurikas. Määrät ovat todella vähäisiä, jos niitä vertaa suosittuihin tomaattin tai kurkkuun, joita molempia syömme yli kymmenen kiloa.

Vaikka tiedot on otettu vuoden 2008 kasvistaseesta ja kasvisten kulutus on ollut viime vuosina lievässä nousussa, niin tuskin muutos näkyy vielä merkittävästi juuresten kulutuksessa. Lähitulevaisuudessa myös kotimaiset juurekset pääsevät paremmin esille ruokakaupoissa ja tällä on varmasti vaikutusta kulutustottumuksiimme.


Syömme keskimäärin pari porkkanaa viikossa. Viime aikoina kauppoihin on ilmestynyt myös muita porkkanalajikkeita, jotka toivottavasti lisäävät kotimaisten juuresten suosiota entisestään.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.mtk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet_2014/marraskuu/fi_FI/joulujuurekset/

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1135971

http://www.kotijakeittio.fi/puutarha/nauti-juureksista

http://www.nicehouse.fi/martat/kasvisruokaa/kurssi/miten_saastaa/suomisyo.html

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!