Raparperislaw

Kirpeän raikas kaalisalaatti eli coleslaw on grilliruoan paras kaveri! Rouskuvan rapea coleslaw tuo väriä lautaselle ja puhdistaa paletin savunmakuisen, kesäisen sapuskan välissä.

Kirpeästä ja raikkaasta tulee kaalin lisäksi kuitenkin eräs toinenkin kauden kasvis mieleen – raparperi nimittäin! Mitä jos kaksi sesongin parasta laitettaisiinkin yhteen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erään Satokausikalenteri-fanin sanoin: ”raparperille kaivataan terveellisiä käyttötapoja lisää”.

Raparperi usein mielletään vain jälkiruokaan sopivana kasviksena, kieltämättä piirakkataikina on raparperin parhaita kamuja. Hapokkuutensa ansiosta raparperi sopii kuitenkin mitä mainiommin myös suolaisiin ruokiin. Kokeile veistellä raparperista ohuita siivuja minkä tahansa salaatin sekaan, soseuta kylmään keittoon esimerkiksi kurkun kaveriksi tai testaa osana lämmintä kasviskastiketta.

Parasta on, että raparperi tuottaa runsasta satoa pitkin kesää. Emme ole ihan varmoja, voiko raparperipiirakkaan kyllästyä, mutta tarjoamme siitä huolimatta enemmän kuin mielellämme lisää vaihtoehtoista reseptiikkaa sesongin yhdelle maukkaimmista kasviksista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raparperislaw

Neljälle lisukkeeksi

  • 1/2 varhaiskaali
  • 2-3 vartta raparperia

Kastike

  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl valkoviinietikkaa
  • 1 rkl hunajaa (voit käyttää myös sokeria)
  • 1 tl suolaa
  • rouhaisu mustapippuria

Sekoita kulhon pohjalla kastikkeen kaikki ainekset yhteen. Pilko kaali mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Kuori raparperi ja viipaloi se juustohöylällä tai mandoliinilla ohueksi. Sekoita kunnolla kastikkeen joukkoon ja anna maustua noin vartin verran jääkaapissa.

Vinkki! Voit tuunata raparperislawta erilaisilla yrteillä, jotka tuovat runsaasti makua salaattiin. Kokeile esimerkiksi minttua, tilliä tai thai-basilikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhannus on aivan nurkan takana! Vaihtelu todellakin virkistää, siksi tämä resepti onkin niin mainio alkavaan viikonloppuun.

Nappaa mukaan juhannusviettoon myös muut ajankohtaiset Satokausikalenterin reseptit:

Vesimeloni-raparperipirtelö

Vesimelonisalsa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Kolmen raaka-aineen raikkaampi kesäpirtelö

Muistan jäätelökesää, kuuluu klassikkolaulu. Kukapa ei jätskistä tykkäisi – kesällä etenkin! Kylmä herkku on herkullista tietysti ihan sellaisenaan, mutta vielä parempaa jädestä tulee, kun joukkoon sekoittaa kauden täydellisen makeita hedelmiä tai marjoja.

Näin kesäkuussa vesimeloni ja raparperi ovat vaniljajätskin parhaita kamuja. Niin ja aurinko tietysti! Sitä ei voi koskaan olla liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smoothiet ovat vallanneet viime vuosina herkkujuomien ykköspaikan. Erinomaisia nekin, mutta vanha kunnon pirtelö on astetta nostalgisempi ja täyteläisempi vaihtoehto, kun tekee mieli jotakin hyvää juotavassa muodossa. Tähän kolmen raaka-aineen pirtelöön ei jäätelöä kovin paljon tarvita vesimelonin ja raparperin näytellessä pääosaa.

Lopputulos: makea, herkullinen, aivan ihana! Ja mikä väri! Voiko hellyyttävämpää kesäjuomaa enää olla. Vain laiturin nokka puuttuu!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäinen vesimeloni-raparperipirtelö

Neljä annosta

  • 1/4 vesimelonia
  • 2-3 tankoa raparperia
  • 2 dl vaniljajäätelöä
  • 1 dl vettä tai maitoa

Kuori vesimeloni ja raparperi. Soseuta kaikki raaka-aineet samettiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Tarjoile heti.

Vinkki! Vielä astetta kylmempi ja raikkaampi pirtelö tulee, kun lisäät veden tilalle jääpaloja tai -murskaa ja soseutat jään juoman sekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asioita, jotka sopivat tämän mainion kesäjuoman kaveriksi:

  • kesämökki
  • vastaleikattu nurmikko
  • aurinkolasit
  • lintujen viserrys
  • kimmeltävä meri
  • soutuveneen natina
  • paljaat varpaat

Keksi itse lisää!

Toivotamme kaikille rentouttavaa juhannusta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Keskikesän raikkain – Vesimelonisalsa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiesitkö, että vesimeloni on oikeasti marja? Oli kasvitieteellinen määritelmä mikä tahansa, tätä ihanan raikasta herkkua kannattaa hamstrata juuri nyt, sillä kesäkuukausina maku on vedet kielelle nostattavan makea ja rakenne rouskuvan kiinteä. Vesimelonin sesonki alkaa kesäkuussa Espanjasta ja huipentuu elokuussa kotimaisen vesimelonin löytäessä kauppojen hevi-osastolle.

Vesimelonia kannattaa kesällä nautiskella ihan sellaisenaan, kolmioksi leikattu siivu on takuuvarma kesän merkki. Myös erilaisiin ruokiin vesimeloni sopii mainiosti ja tuo annokseen raikkautta ja makeutta. Salaatteihin kannattaakin kesällä lisäillä vesimelonikuutioita rennoin rantein muiden vihannesten kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ja kun jotakin uutta haluaa kokeilla, niin mikset testaisi vesimelonista valmistettua raikasta salsaa. Tomaattikin on marja ja punainen, joten sen korvaaminen vesimelonilla tuntuu kasvitieteellisestäkin näkökulmasta ihan oikeutetulta. Parasta kuitenkin on, että vesimeloni tuo salsaan jännittävää vaihtelua.

Kokeile salsaa ihan sellaisenaan nachojen kanssa tai kääri tortillan sisään muiden täytteiden kanssa. Superhelpon reseptin valmistamiseen ei mene kuin muutama minuutti, vesimelonin pilkkominen on helppoa hommaa tylsälläkin veitsellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäinen vesimelonisalsa

Reseptistä valmistuu dippikulhollinen salsaa

  • 1/8 vesimelonia
  • 1/2 limen mehu
  • 1/2 vihreä chili
  • Muutama oksa korianteria
  • Tarjoiluun nachoja

Kuori ja kuutioi hienoiksi kuutioiksi vesimeloni. Pilko chili ja korianteri. Sekoita kulhossa vesimelonikuutiot, chili ja korianterisilppu, purista päälle limen mehu. Tarjoile nachojen kanssa tai tortillan sisällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vesimelonista on hankalaa löytää mitään epäkohtia, se on herkullinen, helposti tarjoiltava ja syötävä, lapsetkin tykkäävät. Vuosien kokemuksen perusteella suosittelemme kuitenkin pakkaamaan ylimääräisen kangaskassin mukaan kauppareissulle. Näin isompikin pallero kulkeutuu kotiin. Vesimeloniostoksen lisäksi tahtoo nimittäin olla hankalaa mahduttaa mitään muuta enää ostoskassiin.

Ei muuta kuin suut makeaksi ja vesimelonia maistelemaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Satokauden uunijuurekset, sienipaistos ja tofupihvit

TARVITSET:

n.10 Maa-artisokkaa
2 fenkolia
3 raitajuurta
1 tl pippuria
1/2 tl suolaa
2,5 dl kaurakermaa
1 pkt (300g) marinoitua tofua (esim. Jalotofu kylmäsavu)
4 dl suppilovahveroita
n. 1 rkl ruokaöljyä paistamiseen
1-2 valkosipulin kynttä
kourallinen persiljaa

eskimo2

VAIHE 1:

  • Pese juurekset, pilko maa-artisokat, halkaise fenkoli ja raitajuuret.
  •  Laita paistopussi uunivuoan pohjalle ja levitä maa-artisokat pussiin.
  • Lisää suolaa, pippuria ja
    kaada kaurakerma päälle.
  • Aseta halkaistut fenkolit ja raitajuuret päälle ja sulje pussi.
  • Paista uunissa 200 asteessa n. 50 minuuttia.

eskimo5

VAIHE 2

  • Kun juurekset ovat paistuneet n. 20 minuuttia, avaa tofupaketti ja kuivaa pinta talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.
  • Revi suppilovahverot pienemmiksi ja paahda hetki kuumalla pannulla.
  • Kun vesi on haihtunut,
    lisää öljy. Pilko valkosipuli ja persilja, ja lisää ne pannulle. Nosta paistos erilliseen kulhoon.
  • Ota kuivattu tofu, leikkaa se kolmioksi ja halkaise palat. Paahda ensin kuivalla pannulla, ja lisää hetken päästä öljy.
  • Kun pinta on paistunut kauniin rapeaksi, on tofupihvi valmis ja lisää
    sienipaistos pannulle ja paista vielä hetki.
  • Ota juurekset uunista ja revi pussi auki. Varo kuumaa höyryä!
  • Tarjoile syksyn herkut suoraan paistopussista tai rakenna lautasille annokset.

eskimo10

Eskimo Ekopaistopussin hyödyt: 
• Säästyt ylimääräiseltä tiskiltä ja vuokien pesulta
• Pussi estää kosteuden haihtumisen ja kasvikset kypsyvät pussin sisällä tasaisesti meheväksi
• Paistopussissa oleva kerma saa makunsa höyrystyvistä kasviksista ja juureksista
• Revitty tai leikattu paistopussi on kaunis yksityiskohta tarjoilupöydässä
• Paistopussi sopii monipuolisesti ruoanlaittoon ja on valmistettu paperista

Tutustu paistopusseihin täältä!

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Vitamiinien muodostuminen kasviksissa

Kasvikset sisältävät tunnetusti paljon erilaisia vitamiineja, jotka ovat terveydellemme välttämättömiä. Harva kuitenkaan pohtii sen enempää, kuinka vitamiinit muodostuvat. Aiheesta voisi kirjoittaa eri näkökulmista useamman väitöskirjan. Vitamiinien muodostuminen on monimutkaista, eikä kaikkea vielä tiedetä. Lisäksi vitamiinien terveysvaikutuksista ihmisissä paljastuu jatkuvasti uutta tietoa.

Vitamiinit jaetaan vesiliukoisiin B- ja C-ryhmän, sekä rasvaliukoisiin A-, D-, E- ja K-ryhmän vitamiineihin. Eri kasvikset sisältävät erilaisia määriä vitamiineja ja parhaat lähteet on listattu Satokausikalenterin takaosaan. Sieltä löydät jokaisen vitamiinin Top 5 -lähteet.

A-vitamiini

Kasviksissa on A-vitamiinin esiasteita karotenoideja. Karotenoidi on yläkäsite monille yhdisteille, jotka jaetaan kahteen pääryhmään: karoteeneihin ja ksantofylleihin. Yleisimmät karoteenit ovat beetakaroteeni ja lykopeeni, joita esiintyy esimerkiksi porkkanassa ja tomaatissa. Karoteenit sijaitsevat kasvisolujen viherhiukkasissa, joissa tapahtuu yhteyttäminen eli fotosynteesi. Ksantofyllit, joihin kuuluu muun muassa luteiini, ovat tärkeitä osia kasvien valoa absorboivien rakenteiden kannalta ja ne sijaitsevat kasvisolujen rusohiukkasissa eli kromoplasteissa.

Karotenoidien tärkeimmät tehtävät kasvisoluissa liittyvät yhteyttämiseen. Kasviksissa karotenoidit tunnistaa niiden punaisesta, oranssista tai keltaisesta väristä. Kasvisten 600:sta karotenoidista noin 50 voi toimia A-vitamiinin esiasteena elimistössämme, ja niistä tehokkaimmin toimii beetakaroteeni. A-vitamiini on tärkeä muun muassa näön kannalta ja lisäksi se säätelee solujen jakautumista sekä erilaistumista erilaisiin toimintoihin. Puutos aiheuttaa hämäräsokeutta, heikentää vastustuskykyä ja vaikuttaa limaa erittävien solujen toimintaan esimerkiksi henkitorvessa ja sylkirauhasissa.

B-vitamiinit

B-vitamiineihin kuuluvat tiamiini, riboflaviini, niasiini, biotiini, pantoteenihappo, B6-vitamiini, folaatti ja B12-vitamiini. B-vitamiinien tärkeys ihmisen terveydessä on tunnettu jo pitkään. Niitä tarvitaan lukuisiin aineenvaihdunnan toimintoihin ja ne auttavat elimistön entsyymejä toimimaan oikein. Puutteet on liitetty syöpiin, verenkiertoelimistön sairauksiin, anemiaan ja moniin hermostollisiin sairauksiin sekä kehityshäiriöihin. Tunnetuimmat vitamiinien puutteesta johtuvat sairaudet ovat beriberi ja pellagra.

Elimistömme ei pysty valmistamaan B-ryhmän vitamiineja, joten ne on saatava ravinnosta. B-vitamiinit ovat tärkeitä myös kasveille ja esimerkiksi riboflaviinin on huomattu suojaavan kasveja infektioilta. B6-vitamiini taas suojaa kasveja auringonvalolta. B-vitamiinien tuotanto tapahtuu karotenoidien tapaan kasvisolujen plastideissa, eli viherhiukkasissa ja kromoplasteissa. Ne toimivat kuitenkin myös muualla kasvisoluissa, kuten esimerkiksi solujen energiatehtaissa mitokondrioissa ja rasvahappojen aineenvaihdunnassa.

B-ryhmän vitamiineja on paljon etenkin vihreissä kasviksissa ja usein käytetäänkin esimerkiksi pinaattia tai persiljaa vitamiinien tutkimiseen. Huomoitavaa on, että B12-vitamiinia ei voi saada kasviksista, vaan ainoastaan eläinperäisestä ruoasta tai tuotteista, joihin on lisätty vitamiinia.

C-vitamiini

C-vitamiini eli askorbiinihappo muodostuu kasveissa yksinkertaisista sokereista, monosakkarideista. Kasvisolujen entsyymit muokkaavat mannoosia tai galaktoosia askorbiinihapoksi. Ihminen ei pysty tuottamaan C-vitamiinia, mutta suurin osa eläimistä voi tuottaa sitä sokerin varastomuodosta, glykogeenistä. Saamme ruoasta C-vitamiinia yleensä tarpeeksi, mutta jos kasvisten syönti on hyvin vähäistä, voi saanti jäädä liian alhaiseksi.

C-vitamiini vaikuttaa kollageenituotantoomme ja puutos aiheuttaa keripukin oireita kuten mustelmia, lihasheikkoutta, ienverenvuotoa ja haavojen hidasta paranemista. Vähäinen kasvisten syönti voi aiheuttaa marginaalisen C-vitamiinin puutoksen, jonka oireet ovat epäspesifisiä, kuten väsymys ja ärtyneisyys.

D-vitamiini
D-vitamiinia esiintyy kasveissa vain vähän. Poikkeus ovat sienet, jotka sisältävät vaihtelevia määriä D2-vitamiinia. Sen imeytyminen on heikompaa kuin D3-vitamiinin, jota esiintyy luontaisesti kalassa. D-vitamiinimuotojen tutkiminen on kuitenkin kiivasta, ja näyttäisi siltä, että jako kasviperäiseen D2– ja eläinperäiseen D3-vitamiiniin ei ehkä olekaan niin mustavalkoinen. D-vitamiinia muodostuu kasveissa kasvisteroleista. Meissä ihmisissä D-vitamiinia muodostuu kolesterolista iholle tulevan auringonvalon vaikutuksesta.

D-vitamiini toimii vitamiinina ja munuaisissa tapahtuvan muokkauksen kautta myös hormonina, jolla on lukuisia vaikutuksia. Klassiset vaikutukset liittyvät kalsium- ja fosfaattiaineenvaihduntaan ja puute näkyy riisitautina sekä osteomalasiana. Muita vaikutuksia tutkitaan paljon ja niitä ovat muun muassa vaikutukset verenpaineeseen, masennukseen, lihasten toimintaan, vastustuskykyyn ja insuliiniherkkyyteen.

E- ja K-vitamiinit

E-vitamiinia muodostuu ainoastaan kasveissa ja parhaita lähteitä ovat kasviöljyt, pähkinät ja siemenet. Kasveissa E-vitamiinia muodostuu karotenoidien tapaan plastideissa, eli viherhiukkasissa ja rusohiukkasissa. Elimistössämme E-vitamiinin tärkein tehtävä on toimia antioksidanttina, mutta sillä on ehkä myös vaikutuksia geeneihin ja solujen viestintään, jotka vaikuttavat muun muassa solunjakautumiseen ja tulehdukseen. E-vitamiinin puute on hyvin harvinainen.

K-vitamiini osallistuu suoraan yhteyttämiseen ottamalla vastaan elektroneja. Sen vuoksi sitä on eniten vihreissä lehtivihanneksissa. Kasvien K-vitamiini on muodoltaan K1-vitamiinia eli fyllokinonia. Bakteerit tuottavat K2– vitamiinia ja sitä löytyy esimerkiksi hapankaalista. K-vitamiini ei rasvaliukoisuudestaan huolimatta varastoidu kovin hyvin elimistöön ja vähäinen saanti voi aiheuttaa puutteen jo muutamassa päivässä, mutta puutos on aikuisilla harvinainen. K-vitamiinin tärkein tehtävä liittyy veren hyytymiseen.

Kasvikset sisältävät vitamiinien lisäksi muutakin hyvää

Kasvikset sisältävät vitamiinien lisäksi lukuisia erilaisia yhdisteitä ja esimerkiksi kuitua, jotka edistävät terveyttä. Lautaselle kannattaa valita paljon erivärisiä kasviksia, sillä värit kertovat erilaisista vitamiini- ja fytokemikaalipitoisuuksista.

Tällä hetkellä eri väristen kasvisten syöminen on helppoa: mustikka saa värinsä antosyaaneista, tomaatti lykopeenistä ja porkkana beetakaroteenista.

carrot-1085063_1920
Tärkeintä on syödä vähintään puoli kiloa päivässä kasviksia mahdollisimman monipuolisesti. Osan kasviksista voi syödä raakana ja osan voi käyttää kypsennettyinä ruoanvalmistuksessa. Nautitaan kotimaisesta sadosta!

Artikkelin kirjoittaja Karim Khanji on koulutukseltaan fysioterapeutti, joka opiskelee Itä-Suomen yliopistossa ravitsemustiedettä. Karim on hyvän ruoan ystävä ja ruokaintoilija. Hänen kehonhuoltoon ja ravitsemukseen liittyvään blogiin voit tutustua osoitteesta kehojamaha.blogspot.fi Karimia voi seurata myös Twitterissä @karim_khanji

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Retiisisalaatti

Retiisisalaatti

Tarvitset: noin 10 retiisiä naatteineen, nipun tuoretta sipulia, majoneesia, dijon-sinappia, sitruunanmehua, suolaa sekä pippuria.  

  • Huuhtele nippu retiisejä (n.150 grammaa)
  • Ryöppää naatit (kasta kiehuvassa vedessä noin 10 sekunnin ajan) ja viipaloi mukulat
  • Valuta naatit huolellisesti ja anna niiden jäähtyä
  • Silppua noin puoli desilitraa ruoho- tai kevätsipulia
  • Laita retiisit, sipulit ja revityt naatit tarjoiluastiaan
  • Lisää sekaan ruokalusikallinen majoneesia, ruokalusikallinen sitruunanmehua sekä teelusikallinen dijon-sinappia
  • Mausta salaatti suolalla ja pippurilla sekä sekoita huolellisesti
  • Anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään tunti ennen tarjoilua

P.S. Salaattiin voi lisätä muitakin kasviksia, kuten varhaiskaalia tai nippuporkkanoita. Tällä tavalla valmistettu salaatti toimii mainiosti grilliruokien lisukkeena.

Suurin osa retiisin ravinteista sijaitsee naateissa, joten niitä ei kannata heittää pois.
Suurin osa retiisin ravinteista sijaitsee naateissa, joten niitä ei kannata heittää pois.

 

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Kasvisten ravintoaineiden imeytymiseen vaikuttavat seikat – vitamiinien imeytyminen

Kansankielellä puhutaan usein ruoan imeytymisestä. Ruoka ei kuitenkaan varsinaisesti imeydy, vaan siinä olevat ravintoaineet imeytyvät. Tässä kolmiosaisessa tekstisarjassa käsitellään ravintoaineiden imeytymiseen vaikuttavia asioita, kuten useamman ruoka-aineen yhtäaikaisen syönnin vaikutuksia vitamiinien imeytymiseen. Tämä ensimmäinen osa käsittelee vitamiineja, toinen kivennäisaineita ja kolmas fytokemikaaleja.

Ravintoaineilla tarkoitetaan hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Niiden imeytymiseen vaikuttavat muun muassa ruoan rakenne, kyseisen ravintoaineen kemiallinen muoto sekä ruoan sisältämien aineiden vuorovaikutukset. Ruoan sisältämän ravintoaineen imeytymisen tehokkuus voi siis vaihdella. Myös ruoansulatuselimistön terveys ja toiminta, ravitsemustila, ikä, fysiologinen tila ja erilaiset sairaudet vaikuttavat.

Vitamiinit voivat olla rasva- tai vesiliukoisia. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Rasva edistää näiden kaikkien imeytymistä, joten erittäin vähärasvaisessa ruokavaliossa, tai rasvan imeytymistä ehkäiseviä lääkkeitä käytettäessä vitamiinien imeytyminen saattaa häiriintyä. Sen sijaan kohtuurasvaisessa ruokavaliossa, jota ravitsemussuosituksetkin edustavat, vitamiinien imeytyminen on tehokasta.

Lautasmallin mukaisesti puolet lautasesta tulisi täyttää kasviksilla. Kasviksia kannattaa nauttia öljyn tai öljypohjaisen salaattikastikkeen kanssa, jolloin turvataan sekä rasvaliukoisten vitamiinien imeytyminen, että välttämättömien rasvahappojen riittävä saanti. Riittävästi välttämättömiä rasvahappoja sisältäviä öljyjä ovat muun muassa rypsi-, pellava- ja camelinaöljy. Näiden lisäksi neitsytoliiviöljy on terveyttä edistävä valinta ruokapöytään.

A-vitamiinin aktiivinen muoto elimistössä on retinoli. Ravinnossa retinolia esiintyy muun muassa maksassa ja siitä imeytyy suurin osa. Kasviksissa taas esiintyy A-vitamiinin esiasteita, karotenoideja, jotka elimistö muuntaa aktiiviseen muotoon. Karotenoidien imeytyminen on heikompaa kuin retinolin mutta rasva edistää niiden imeytymistä. Myös kasvisten kypsentäminen edistää karotenoidien imeytymistä. Porkkanassa olevat runsaat karotenoidit siis imeytyvät tehokkaammin, kun porkkanaa nautitaan kypsennettynä ja öljyn kera.

D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin ja fosfaatin imeytymiseen. Siksi D-vitamiinilla voi olla erityistä merkitystä maitotuotteita välttäville, kuten vegaaniruokavaliota noudattaville, sillä heidän kalsiumin saantinsa on usein muita vähäisempää. Kalsiumia on maitotuotteiden lisäksi esimerkiksi erilaisissa pähkinöissä ja siemenissä, ruusunmarjoissa sekä villiyrtti nokkosessa.

E- ja K-vitamiini imeytyvät tehokkaasti öljyistä. Kasvisoluihin K-vitamiini on sitoutunut niin tehokkaasti, että imeytyminen kasviksista ei ole kovin tehokasta. Erittäin vähärasvaisessa ruokavaliossa K-vitamiinin saanti voikin olla liian vähäistä. E- ja K-vitamiinien saannin turvaamiseksi kannattaisi esimerkiksi salaatin joukkoon laittaa hieman öljyä. Myös pähkinöitä ja siemeniä olisi hyvä olla ruokavaliossa säännöllisesti.

Vesiliukoisia vitamiineja ovat C-vitamiini ja B-ryhmän vitamiinit. Näihin kuuluvat esimerkiksi tiamiini, biotiini, folaatti ja B12-vitamiini. Suurin osa vesiliukoisista vitamiineista ei varastoidu elimistöön rasvaliukoisten tapaan, joten niitä on saatava ruokavaliosta säännöllisesti.

C-vitamiini eli askorbiinihappo parantaa aterian raudan imeytymistä moninkertaiseksi. C-vitamiini myös muuntaa haitallisia metalleja kuten nikkeliä, lyijyä sekä kadmiumia heikommin imeytyvään muotoon ja saattaa siten suojata elimistöä niiden vaikutuksilta. Lisäksi C-vitamiini estää esimerkiksi lihajalosteissa käytetyn nitriitin muuntumisen syöpävaarallisiksi nitrosoamiineiksi. Kasviksissa eniten C-vitamiinia on paprikassa, mutta myös esimerkiksi punakaali, mansikat sekä muut marjat, kiivi ja appelsiini sisältävät sitä kohtuulliset määrät. Säännöllinen kasvisten käyttö turvaa C-vitamiinin saannin.

Tiamiinia on esimerkiksi pavuissa ja se on tärkeä vitamiini muun muassa energia-aineenvaihdunnan ja ääreishermoston toiminnalle. Sen imeytyminen voi vähentyä muun muassa teessä olevien tanniinien vuoksi, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että teetä pitäisi vältellä. Suurin haitta tulee alkoholista ja alkoholismiin liittyykin usein tiamiinin puutetta. Esimerkiksi punaviinissä on sekä tanniineja että alkoholia.

Biotiini osallistuu muun muassa hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Se imeytyy eri tavalla eri lähteistä. Esimerkiksi viljoista imeytyy arviolta 5–30 prosenttia ja soijasta lähes 100 prosenttia. Raaka kananmuna sitoo biotiinia ja estää sen imeytymisen, mutta kananmunamäärät saavat olla todella suuria, jotta sillä olisi käytännön vaikutuksia.

Säännöllinen kasvisten käyttö, sopivien kasvirasvojen käyttö ja tarpeeksi monipuolinen ruokavalio turvaavat elimistölle tarpeellisten vitamiinien saannin. Kun ruokavalio on tarpeeksi monipuolinen, ei ravintoaineiden yhteisvaikutuksia tarvitse murehtia.

Ravintolisien käytölle ei yleensä ole perusteita, sillä suomalaiset saavat useimpia vitamiineja tarpeeksi. D-vitamiinivalmisteita kuitenkin suositellaan erityisryhmille ja niille, joiden ruokavalioon ei kuulu päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa 2–3 kertaa viikossa. Raskautta suunnitteleville naisille taas suositellaan foolihappolisää. Lisätietoa löytyy Valtion ravitsemusneuvottelukunnan verkkosivuilta.

Monipuolisen ruokavalion toteuttamisessa kannattaa hyödyntää kasvisten sesonkeja. Helpointa on seurata satokausikalenteria ja valita kasviksia sen mukaan. Tämän vuoden satokausikalenterissa on esitelty myös eri kasvisten ravintoainepitoisuuksia. Sesonkikasvikset ovat näyttävästi esillä useissa ruokakaupoissa, joten sesonkisyöminen ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Seuraava teksti käsittelee kivennäisaineita, kuten magnesiumia, sinkkiä ja rautaa. Käyn läpi muun muassa usein keskustelua aiheuttavia viljojen ja palkokasvien fytaatteja, kalsiumin merkitystä raudan imeytymisessä sekä eläinproteiinin roolia kivennäisaineiden imeytymisessä.

Artikkelin kirjoittaja Karim Khanji on koulutukseltaan fysioterapeutti, joka opiskelee Itä-Suomen yliopistossa ravitsemustiedettä. Karim on hyvän ruoan ystävä ja ruokaintoilija. Hänen kehonhuoltoon ja ravitsemukseen liittyvään blogiin voit tutustua osoitteesta http://kehojamaha.blogspot.fi/. Karimia voi seurata myös Twitterissä.

Lähteet ja lisälukemista:

Aro A, Mutanen M, Uusitupa M. Ravitsemustiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2013.

Gibney M, Lanham-New S, Cassidy A, Vorster H. Introduction to Human Nutrition. Chichester: Wiley-Blackwell 2009.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ravitsemusyksikkö. Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Versio 17. Helsinki 2016.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Helsinki 2014. Saatavilla verkossa: http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.3_es.pdf

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Parasta juuri nyt: Salaattia takapihalta

Haluaisitko syödä hyvää lähellä kasvanutta ilmaista sesongin mukaista ruokaa, saada samalla liikuntaa, nauttia luonnosta ja oppia uutta? Kaiken tämän voit yhdistää helposti ja yksinkertaisesti lähtemällä villiruokajahtiin!

Horsmaa ja hollandaise
Maitohorsma on Suomen luonnon oma parsa.

Villiyrtit ovat mahtavia! Erityisesti minua kiehtoo niiden aitous, luonnollisuus ja alkukantaisuus, villiyrtithän kuuluivat oleellisena osana esi-isiemme ravintoon. Vielä 70-luvulla keräilykulttuuri oli voimissaan, perheet kävivät yhdessä metsissä ja hyödynsivät jokamiehen oikeuksiaan, mutta kaupungistumisen myötä into on valitettavasti hiipunut.

Toisaalta myös maaseudullakin asuvat ovat nykyään varsin kaupunkilaisia sielultaan. Keräilykulttuuri hiipuu yhtä lailla taajamissa ja pikkukylissä.

Suomi on kuitenkin pieni maa ja sen pääkaupunkikin oikeastaan vain pieni kylä, jonka rannoilla voi uida, jonka keskustassa kasvaa syötäväksi kelpaavia sieniä ja villiyrttejä. Olemme hulluja, jos emme käytä uniikkia elinympäristöämme hyödyksi. Miksi maksaisin ruokakaupassa olemattoman kokoisesta yrttipuskasta, jos voin poimia pihalta tai lähimetsästä vähintään yhtä maukkaita kasveja ilmaiseksi? Itse poimitut villiyrtit saavat omatekoisen ruoan myös maistumaan entistä paremmalta.

Villiyrtit ovat mielestäni oleellinen osa suomalaista lähi- ja sesonkiruoka sekä luomu- kulttuuria. Parasta villiyrteissä on kuitenkin sienten tapaan niiden uniikki makumaailma, jota ei voi löydä kaupoista. Kantarelleja ja ruohosipulia löytyy toki markettien hyllyiltä, mutta villistä luonnosta löytyy mielenkiintoisempiakin makuja. Kun on kerran päässyt lampaankäävän tai saksankirvelin makuun, uuskeräilijän toinen jalka on jo tukevasti metsässä.

voikukkapikkelit
Löytämisen iloa ja oivalluksia ei myydä purkitettuina.

Yksi villiyrttien hienouksista onkin jatkuva uuden oppiminen. Vaikka olen keittänyt 20 vuotta huippuravintoloiden keittiöissä, villiyrttien opiskelun olen joutunut aloittamaan täysin tyhjältä pöydältä. Tässä hommassa Michelin-tähdellä ei tee mitään. Erityisen huikeaa on löytää edelleen täysin uusia ja omanlaisia makuja keittiössä kokattaviksi – varsinkin kun harvinaiset herkut kasvavat aivan nenämme edessä.

Tarkkasilmäiset lapset ovat mainioita seuralaisia villiyrttiretkille, sillä luonnosta löytyy loppumattomasti yhteistä tutkittavaa. Poikani Kevin tunnistaa parikymmentä erilaista villiyrttiä ja maistelee uusia löytöjä mielellään. Hänen suosikkejaan ovat isomaksaruoho, suolaheinä ja keto-orvokit.

Omiin lähiseutuihin ja naapurimetsiin tutustuminen tuo luonnon lähemmäs, tiiviimmäksi ja konkreettisemmaksi osaksi myös kaupunkilaisten arkea. Pienikin viheralue saattaa muuttua isoksi ja merkittäväksi, kun sen monimuotoisuuteen tutustuu lähemmin.

Isot ja harmaat kerrostalotkin näyttävät erilaisilta, jos tiedämme keitä niissä asuu.

Metsän, pellon tai puiston lähempi tarkastelu osoittaa, etteivät ne ole vain yhtenäisiä vihreitä alueita. Lähimetsäkin on erityyppisistä kasvupaikoista ja kasveista muodostuva kokonaisuus, jossa jokaisella on oma paikkansa. On kiehtovaa oppia, missä tietyt kasvit viihtyvät, tai löytää ovelia piilopaikkoja, minne muut villiyrttibongarit eivät todennäköisesti löydä.

Ja kun metsä tulee tutuksi, villiyrttejä on helppo käyttää myös arkiruoanlaitossa. Mikä sen parempaa, jos villiyrttien keräämisen voi yhdistää kiireen keskellä lasten kanssa leikkimiseen? Tai jos villiyrtit voi poimia messiin lenkkipolun varrelta?

Vaikka innostuin villiyrteistä alun perin ravintolaruoan kautta, ne kuuluvat mielestäni yhtä lailla koti- ja arkiruoanlaittoon. Kotikeittiössä villiyrtit taipuvat vaikkapa mäkimeiramiketsupiksi, vesiheinävokiksi ja nokkospastaksi.

Villiyrttiharrastus ei tarkoita päivittäistä puskan juuressa kyykkimistä. Jos taivaalta valuu harmaata vesimassaa tai televisiosta tulee kokkiohjelmia, minäkin jään mieluummin sohvalle pötköttämään. Sitä paitsi monet villiyrtit säilyvät viileässä jopa viikon, joten vapaapäivinä kerätyistä nipuista riittää popsittavaa koko viikoksi.

Voikukat
Villiyrttiharrastus kannattaa aloittaa jo valmiiksi tutuilla kasveilla, kuten voikukilla ja nokkosilla.

Villiyrttiharrastuksen aloittaminen ei ole vaikeaa, varsinkaan jos lähtee liikkeelle tutuimmista ja helpoimmin tunnistettavista lajikkeista. Apua voi löytyä jo omasta pihapiiristä, esimerkiksi pihasaunioista ja voikukista. Kasvimaan ja puutarhan rikkaruohoihin oppii suhtautumaan kevyemmin ja ystävällisemmin, jos ryytimaalta kitketyt ruohot sekoittaa päivällissalaatin joukkoon. Tai tee vaikka pastalle nopea villipesto!

Villipesto

5dl            nokkosta, ketunleipiä, suolaheinää tms…

1dl            paahdettuja auringonkukan siemeniä

1dl            auringonkukkaöljyä

1/2dl         raastettua kovaa juustoa esim, Västerbotten

1/2kpl       valkosipulin kynsiä

suolaa ja mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki aineet huhmareessa tasaiseksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa focaccian kera tai vaikkapa uusien perunoiden lisukkeeksi.

Villiä Kevättä kaikille!

Jouni

jouni_keräämässä

Supersuositut villiruokakurssit Järvenpäässä joka keskiviikko klo.17-20 juhannukseen asti alkaen 27.4.

Keittiömestari sekä villiyrttikirjailija Jouni Toivanen johdattaa sinut keväisten villikasvisten pariin, opettaa tunnistamaan niitä ja opastaa valmistamaan ruokia villikasveista.

Alkuun teemme keruuretken, jonka jälkeen valmistamme yhdessä ravinteikkaita ja herkullista smoothieta, vihermehua, salaattia ja muuta kesäruokaa!

Mukaasi saat keräysoppaan ja muutaman takuuvarman reseptin!

Varmista paikkasi kysyttyyn pienryhmään! Kurssin hinta on 59 euroa.

Tarkemman osoitteen saat ilmoittautumisen yhteydessä.

Ilmoittautumiset sähköpostitse! info@jounitoivanen.com

 

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Maailmanmestari suosii sesonkia

Olemme resurssiemme puitteissa pyrkineet tukemaan kotimaisia sesonkiruokaa suosivia urheilijoita. Pääsimme kysymään sesonkiruokaan liittyviä kysymyksiä vapaaottelun maailmanmestarilta Minna Grusanderilta, kuinka hän on onnistunut yhdistämään ammattiurheilun ja lapsiperheen arjen.

Minna Grusanderin lajivalinta ei ole kaikista yleisin liikuntamuoto. Hän on ammattilaisvapaaottelija, jonka perheeseen kuuluu mies sekä kaksi lasta. Minna voitti lajissa amatöörien maailmanmestaruuden tänä syksynä, vaikka hän on harrastanut lajia tavoitteellisesti vasta muutaman vuoden.

Kuinka tärkeä osa mielestäsi ravitsemus on urheilijan suorituskykyä?

Sanoisin että ravitsemuksella rakennetaan perusta urheilijana kehittymiselle ja arjessa jaksamiselle. Kun kroppa on tärkein ja käytännössä ainoa työväline, on ravitsemuksen oltava kunnossa. Muuten vapaaotteleminen tavoitteellisesti ei olisi edes mahdollista. Kun päivä sisältää useammat treenit, niin sitä oppii oikeat ruoka-ajat ja oikean rytmityksen eri ravintoaineille nopeasti – viimeistään kantapään kautta. Näin kokonaisvaltaisessa yksilölajissa myös ravitsemuksen merkitys vielä korostuu, kun esimerkiksi vaihtopelaajia tai rauhallisia suvantovaiheita ei otteluissa ole.

Oletko aina syönyt suorituskyvyn kannalta parhaalla mahdollisella tavalla?

Olen lapsesta asti liikkunut ja urheillut paljon, ja lapsuudenkodin hyvät ruokailutottumukset ja terveelliset arjen rutiinit ovat luontevasti seuranneet minua opiskeluajan sinkkutalouden kautta nykyiseen omaan lapsiperhearkeen. Ryhdyttyäni tavoitteellisesti vapaaottelemaan, on oikean syömisen merkitys korostunut. Tarkempaan syömiseen oli helppo ja luonteva siirtyä, kun valmiina oli hyvä terveellisten ruokailutottumusten pohja.

Onko Satokausikalenterista ollut sinulle hyötyä ruokavalion suunnittelussa?

Olen aina pienine tuloineni mennyt ruokaostoksissa pitkälti hintojen mukaan, joten kasvisvalinnat ovat sitä kautta löyhästi edenneet satokausien rytmissä. Satokausikalenterin avulla olen kuitenkin saanut tehokkaasti laajennettua ja monipuolistettua käyttämääni kasvisvalikoimaa – varsinkin uskaltautumalla kokeilemaan uutta. Satokausikalenterista olen löytänyt ohjeet kasvisten käsittelyyn ja kypsyyden tunnistamiseen sekä monipuolisia käyttövinkkejä. Lisäksi ruokakalojen sesonkitiedot ovat erittäin tervetullut lisä laajentamaan pelkkää tuttua ja turvallista kirjolohi-kuha-vaihtelua!


“…lasten kanssa on mukava yhdessä tutkia Satokausikalenteria ja suunnitella viikon ruokalistaa sesonkikasvisten pohjalta. Tunnistustuvien avulla on kiva opetella uusien kasvisten nimiä.”

Mitkä ruokailuun liittyvät kompastuskivet olisit voinut välttää nykyisellä tietämykselläsi?

Kasvisten käyttö olisi ollut jo pidempään monipuolisempaa, niin käytettyjen kasvisten kuin käyttötapojenkin puolesta. Lisäksi lasten kanssa on mukava yhdessä tutkia Satokausikalenteria ja suunnitella viikon ruokalistaa sesonkikasvisten pohjalta. Tunnistustuvien avulla on kiva opetella uusien kasvisten nimiä. Ruoka maistuu kummasti paremmin kun on itse ollut suunnittelussa ja kokkailussa mukana, niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Onko sinulla jotain vinkkejä nuoremmille urheilijoille ravitsemuksen suhteen?

Käyttäkää maalaisjärkeä ja kuunnelkaa omaa kroppaanne! Erilaisia ravitsemuksellisia näkemyksiä – mielipiteitä ja tutkimustuloksia – on pilvin pimein ja jokaiselle ääripäällekin löytyy varmasti äänekäs nettisoturi tai muu hihhuli omaa kantaansa vahvasti esiin tuomaan. Itselle sopivin ja toimivin ravitsemus löytyy jostain sieltä viidakosta. Fiksumpiaan kannattaa toki aina vähän kuunnella, ja kun ravitsemuksen perusta on kunnossa, on itselle sopivinta hienosäätöä helpompi etsiä.

Mitkä ovat treenaamiseen ja ravitsemukseen liittyvät tavoitteesi vuodelle 2016?

Ruokailun osalta tulen lisäämään villiyrtit ruokavaliooni. Haluan opetella käyttämään enemmän itse kerättyjä raaka-aineita, kuten nokkosta, voikukkaa ja muita ihan pihapiiristä löytyviä kasveja. Haastan itseäni kehittymään jatkuvasti. Hyvin alkanut ammattilaisvapaaottelu-ura on tarkoitus saada vahvaan nousuun. Ravitsemuksellisesti mielenkiintoisinta on löytää itselle sopivin treenin, ravinnon ja painonvetojen tasapaino siirtyessäni pienempään painoluokkaan nyt ammattilaisottelijana.

Mistä tekemisiäsi ja urheilu-uraasi voi seurata?

Minulla on urhelijaprofiilii Facebookissa ja Twitteristä minut löytää käyttäjänimellä @GrusanM. Instagramissa on minuun liittyvä materiaali löytyy hashtagilla #brutsku. Vapaaottelu on parasta paikanpäällä, ja toivon itsekin löytyväni kotimaisten ammattilaisvapaaotteluiltojen ottelukorteilta tasaisesti pitkin vuotta.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Parasta juuri nyt: Ananas

Ananaksella ei ole tarkkaa ”huippusesonkia”, mutta joulun aikoihin ne ovat edullisimmillaan. Ne ovat tällä hetkellä Satokausituotteina kaikissa S-ryhmän ruokakaupoissa. Meille Suomeen ananaksia tuodaan Etelä- ja Väli-Amerikasta. Suurin osa maailman sadosta käytetään säilykkeisiin, mutta tätäkin kasvista kannattaa nauttia tuoreena.


Ananasta pidetään vieraanvaraisuuden symbolina.

MAASSA KASVAVA MÄNTYOMENA

Ananas (Ananas Comosus) on vanha, jo muinaisten Etelä-Amerikan intiaanien viljelemä trooppinen kasvi. Eurooppaan se levisi Kristoffer Kolumbuksen kuljettamana vuonna 1494. Kolumbus risti kasvin “mäntyomenaksi” sen käpymäisen ulkonäön takia. Kristofferin nimityksestä huolimatta ananas ei kasva puussa, vaan maassa noin metrin korkuisessa pensaissa. Ananasta pidettiin Euroopassa harvinaisena luksushedelmänä, joten siitä tuli vieraanvaraisuuden symboli. Esimerkiksi englantilaisten vanhojen kartanoiden portinpielistä voi edelleen löytää ananas-veistoksia.


Ananaksen kasvukausi kestää useita vuosia. Hedelmää voi kasvaa jopa viiden kilon painoiseksi.

ANANAKSELLA ON RUNSAASTI TERVEYSVAIKUTUKSIA

Ananas sisältää runsaasti C-vitamiinia, B1-vitamiinia, mangaania, kuituja, flavonoideja sekä B-ryhmän vitamiineja ja hivenaineita. Sen on havaittu vaikuttavan ihmisen terveyteen monella eri tavalla. Ananaksen sisältämä mangaani auttaa vahvistamaan luita ja tukikudoksia. Ananas nopeuttaa proteiinipitoisen ruoan sulamista sen sisältämän bromelaiini-entsyymin ansiosta. Joidenkin tutkimusten mukaan bromelaiini-entsyymi auttaa myös ihmiskehon tulehdusten ehkäisemisessä.

Ananaksen nestettä poistavan ominaisuuden takia sitä on käytetty apuna painon pudottamisessa, ruoansulatuksen edistämisessa sekä kohonneen verenpaineen, erilaisten turvotustilojen, sydämen vajaatoiminnan, keuhkopöhön ja munuaissairauksien hoidossa. Ananaksen antikarsinogeeniset piirteet suojaavat soluja.

Ananaksen uskotaan auttavan myös tasapainottamaan naisten epäsäännöllisiä kuukautisia ja parantavan miesten siemennesteen ja naisten vaginaalialueen makua. Thaimaalaisen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ananas vaikuttaa positiivisesti myös nukahtamista helpottavan ja unen laatua parantavan hormonin melatoniinin erittymiseen.

Vaikka kasvikset ovat tärkeä osa terveellistä ruokavaliota, niin mikään hedelmä ei yksinään voi ehkäistä terveysongelmia. Elintapojen ja ruokavalion tulee kokonaisuudessaan olla sellaisia, että ne suojaavat elimistöä riskitekijöiltä.

HEDELMÄN KYPSYYS ON HELPOSTI TARKASTETTAVISSA

Ananaksen kasvukausi on pitkä ja ne saattavat parhaimmillaan painaa jopa yli viisi kiloa. Jopa kahden vuoden mittaisen kasvukauden takia ananakset poimitaan jakeluun hyvissä ajoin, ennen “täysikasvuisuutta”. Yleisimmin Suomeen tuodaan noin kilon painoisia hedelmiä.


Tuore ananas sekä muut tällä hetkellä sesongissa olevat hedelmät piristävät kummasti kylmän talven keskellä.

Kypsä ananas tuoksuu mehukkaalle, kun taas ylikypsä haisee käyneelle. Hyvälaatuinen ananas on ehjä kuorinen ja väriltään se on useimmiten ruskea. Kuori ei kuitenkaan kypsy poimimisen jälkeen, joten sen perusteella ei kypsää hedelmää voi vielä tunnistaa. Sen lehdet ovat vihreät ja se joustaa hieman painettaessa. Kypsän ananaksen lehdet irtoavat helposti. Ruokakaupassa kannattaa kokeilla nyppäistä keskimmäisiä hedelehtiä. Jos ne irtoavat, niin kyseinen hedelmä on syöntikypsä.

Kaupasta ostettu ananas kypsyy huoneenlämmössä syömäkelpoiseksi 1-2 vuorokaudessa. Ylösalaisin käännettynä ananaksen on havaittu kypsyvän nopeammin. Ananas kypsyy joka tapauksessa huoneenlämmössä nopeasti, eikä sitä ole syytä pitää esillä kahta päivää pitempään. Kypsää hedelmää säilytetään jääkaapissa, mutta ennen tarjoilua se kannattaa nostaa hetkeksi huoneenlämpöön aromien ja maun parantamiseksi. Ananaksen kypsyydestä kannattaa varmistua ennen syömistä, sillä raaka ananas maistuu pahalta ja saattaa aiheuttaa myös vakavaa kurkun ärsytystä ja laksatiivisia vaikutuksia.

HEDELMÄ JOKA SOPII NIIN SUOLAISEEN KUIN MAKEAAN

Olet takuulla maistanut eroja säilykeananaksissa. Huhujen mukaan laadukkaimmat (ja kalleimmat) ananastölkit sisältävät ananasviipaleita, jotka on otettu hedelmän alaosasta. Useat reseptit kehoittavat poistamaan ananaksen “puisevan keskiosan”. Ravintoaineiden kannalta tämä ei ole järkevä neuvo, koska suurin osa ravinteista sijaitsee hedelmän keskellä. Tuoreen sesonkianaksen keskiosa ei vielä ole kerennyt puutua, joten suosittelemme hyödyntämään koko hedelmälihan.


Ruskeassa sokerissa pyöritelty ja voissa paistettu ananas on juhlava jälkiruoka.

Ananaksen voi nauttia sellaisenaan. Se sopii erityisesti kakkuihin, jäätelöihin, jugurtteihin, rahkoihin sekä moniin juomiin. Ananas sopii lähes minkä tahansa lihan, kuten ankan, kanan, porsaan ja merenantimien yhteyteen. Hedelmäsalaatin sekaan tuore ananas kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua, koska se saattaa pehmentää muita hedelmiä.

P.S. Ananaksen hedelmäliha pehmenee paistettaessa ja tämä hedelmä maistuu mainiolta grillattuna. Ananakseen ja muihin joulukuun Satokausituotteisiin voit tutustua täältä.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.kuluttaja.fi/fi-FI/edelliset-numerot/2010/8-2010/ananas/

http://nccam.nih.gov/research/results/spotlight/070108.htm

http://www.greenmedinfo.com/blog/research-pineapple-enzyme-kills-cancer-without-killing-you

http://en.wikipedia.org/wiki/Pineapple

http://www.nutrition-and-you.com/pineapple.html

http://www.wikihow.com/Tell-if-a-Pineapple-Is-Ripe

10 strange pineapple facts

http://www.fitnea.com/9-reasons-you-should-start-eating-pineapple/

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/ananas_

http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/ananas-nopeuttaa-nesteen-poistumista-elimistosta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ananas

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11056

http://www.greenmedinfo.com/blog/food-sourced-melatonin-provides-natural-way-help-sleep

Sylvia Danielsson, Hedelmät, marjat ja vihannekset. WSOY 2003

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!