Parasta juuri nyt: Maa-artisokka

Maa-artisokkaa on viljelty Suomen Turussa jo 1600-luvulla. Nimestään huolimatta se ei ole sukua artisokalle, vaan nimi selkkauksen taustalla on käännösvirhe. Perunan viljelyn yleistymisen myötä maa-artisokka jäi paitsioon koko Euroopassa, mutta onneksemme sen saatavuus on viime vuosina parantunut merkittävästi. Maa-artisokat sopivat kasvuolosuhteisiimme mainiosti ja sen satoa voidaan korjata talven jälkeen jopa seuraavana keväänä. Toivottavasti sen suosio jatkaa kasvuaan myös tulevina vuosina.


Nimestään huolimatta tämä kasvi ei ole sukua artisokalle. Maa-artisokan englanninkielinen nimitys on Jerusalem artichoke, vaikka kasvi ei liity mitenkään israelilaiseen kaupunkiin. Artichoke tarkoittaa artisokkaa, kuten articiocco eräällä vanhalla pohjoisitalialaisella murteella. Kun italialaiset ovat puhuneet eräästä toisesta kasvista nimeltään girasole articiocco (auringonkukka-artisokka), joku engalnninkielinen on käsittänyt asian väärin ja ääntemukaisesti “käännettäessä” siitä tuli Jerusalem Artichoke. Oli miten oli, me tunnemme kasvin maa-artisokkana.

INTIAANIEN TULIAINEN EUROOPPALAISILLE

Maa-artisokka (Helianthus Tuberosus) on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Amerikan intiaanit ovat arvostaneet tätä kasvia jo ammoisista ajoista lähtien. Maa-artisokkaa ei tunnettu Euroopassa vielä keskiajalla. Tiettävästi ensimmäiset maa-artisokat tulivat Ranskaan 1600-luvulla ja kasvi sai ranskalaisen nimen “topinambour”. Tämä nimitys on peräisin erään intiaaniheimon nimestä, jonka jäseniä vieraili Ranskassa samoihin aikoihin ensimmäisten maa-artisokkien kanssa.

Maa-artisokka kuuluu meille tutun isoauringonkukan kanssa samaan Helianthus-sukuun. Sen jäykät varret saattavat kasvaa jopa 2,5 metrin korkeuteen. Kasvi kasvaa melkein missä vain, mutta parhaiten se pärjää aurinkoisella paikalla runsasmultaisessa hieta- tai savimaassa. Maa-artisokan kasvukausi on pitkä. Kasvi kukkii syksyllä lämpimän kesän jälkeen.

Mukulat ovat valmiita korjattaviksi kukkien lakaistumisen jälkeen, joka tapahtuu myöhään syksyllä. Tämä kasvi kestää hyvin kylmää ja on sopii sen puolesta mainiosti meidän viljelyolosuhteisiimme. Kaiken lisäksi maa-artisokan voi jättää myös maahan talvehtimaan ja korjata vasta seuraavana keväänä!

Kasvista syödään mukulat, joten osa meistä saattaa tuntea sen mukula-artisokka nimellä. Mukulat ovat pieniä ja muodoltaan epäsäännöllisiä mykeröitä. Mukulaa suojaa ruskeahko ohut kuori ja sisällä olevan mallon väri vaihtelee valkoisesta kellertävään, lajikkeesta riippuen. Malto maistuu miedolta ja hieman makealta. Suurin osa sen sisältämästä hiilihydraatista on inuliinia, joka hajoaa elimistössämme hedelmäsokeriksi. Tämän ominaisuutensa vuoksi sitä on suositeltu diabeetikoille perunan korvaajaksi.

MAAARTISOKKA ANTAA SATOA MELKEIN VUODEN YMPÄRI

Sadonkorjuu kannattaa suorittaa varovaisesti, koska niiden ohut kuori vaurioituu helposti. Kuoren rikkoutumisen jälkeen kasvi pääsee kuivumaan. Sadonkorjuun jälkeiseen säilytykseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Säilytys onnistuu parhaiten pestyillä mukuloilla lähes nollan asteen lämpötilassa rei´itetyssä muovipussissa.

Kellarissa säilyttäminen onnistuu vaikkapa kerroksittain ämpäriin ladottuna nihkeän hiekan seassa. Paras tapa on jättää osa mukuloista talveksi maahan ja nostaa niitä käytön tahtiin aina talven tuloon saakka ja maan sulamisen jälkeen varhain keväällä.* Mukuloita voidaan kaivaa ravinnoksi kesken talvenkin*, mutta silloin maakerros kannattaa peittää paksulla lehtikerroksella jäätymisen estämiseksi.


Maa-artisokan voi valmistaa uunijuuresten tapaan.

Maa-artisokka sisältää runsaasti rautaa, kaliumia ja muita hivenaineita. Se sopii erinomaisesti keittoihin, muhennoksiin ja gratiineihin. Sitä voidaan tarjota suolavedessä keitettynä lisäkkeenä tai erilaisten kastikkeiden kanssa. Kypsennetyt mukulat muuttuvat lempeän makeiksi ja antavat kivaa lisämakua perinteiseen perunamuusiin. Maa-artisokkaa voidaan käyttää myös liemijuureksena antamaan makua liha-, kala- ja kasvisliemiin. Siitä voi kokeilla valmistaa kohokkaita, vanukkaita tai munakkaan täytettä.

P.S. Kuoritut maa-artisokat tummuvat helposti. Jos haluat välttää sitä, niin ne kannattaa laittaa kuorimisen jälkeen kylmään veteen, johon voi lisätä hieman sitruunamehua.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Juuresviikko: Juuripersilja

Joulu juurekset -teemaviikko jatkuu harvinaisempien juuresten parissa. Tämä palsternakkaa ulkonäöltään, mutta juuriselleriä maultaan muistuttava kasvis ei ole vielä kovin yleinen keittiöissämme. Sen sisältämiä ravintoarvoja ei löydy edes finelin tietokannasta. Onneksemme tämä maukas juures on yleistymässä ja nyt sitä voi jo löytää kotimaisena hyvin varusteltujen ruokakauppojen tarjonnasta. Toivottavasti tämän kirjoituksen myötä meistä yhä useampi innostuisi kokeilemaan tätä hienostuneen ja mausteisen maun omaavaa mukulaa.


Ulkonäöltään juuripersilja muistuttaa meille tutumpaa palsternakkaa.

VILJELYHISTORIA ON ARVOITUS

Persiljaa on olemassa kolmea eri tyyppiä, jotka ovat kähäräpersilja, silopersilja ja juuripersilja. Juuripersilja (Petroselinum crispum Lat. ) on lähtöisin Välimerenmaista, joissa sitä kasvaa villinä. Sen historiasta löytyy harmittavan vähän tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan se olisi otettu viljelykasviksiksi vasta 1500-luvun Saksassa.

MONIVUOTINEN KASVI SOPII MAINIOSTI KASVUOLOIHIMME

Juuripersija on kaksi- tai useampi vuotinen kasvis, joka ensimmäisenä kasvukautenaan kasvaa ruusukkeena. Sen lehdet ovat pitkäruotiset ja ja kiiltävät ja niitä voidaan käyttää ns. tavallisen persiljan tavoin. Pääjuuri paisuu noin 10-20 senttimetriä pitkäksi mukulaksi ja sen läpimitta on noin 2-5 senttimetriä. Juuripersilja kukkii toisena kasvukesänään, jolloin se tuottaa ensimmäiset siemenet.

Juuripersilja on meidän kasvuoloissamme helppo viljeltävä. Se ei hätkähdä pikkupakkasia ja sen viljely muistuttaa meille tutumpien porkkanan ja palsternakan viljelyä. Siemenet kylvetään jo varhain keväällä, koska juuripersilja tarvitsee pitkän kasvukauden. Istuttaessa sopiva riviväli on 30-40 cm ja taimiväli noin 10 senttiä. Juuripersilja kilpailee huonosti rikkakasvien kanssa, koska sen lehdistöstä ei tule erityisen peittävää. Juuripersiljaa vaivaavat samat taudit ja tuholaiset kuin meille tutumpaa kähäräpersiljaakin.


Juuripersiljan kasvuaika voi olla yli puoli vuotta, joten pääsato korjataan myöhään syksyllä.

OIKEIN SÄILYTETTY JUURIPERSILJA MAISTUU VIELÄ KEVÄTTALVELLA

Juuripersiljan satokausi on pitkä, jos siihen sisällytetään lehdisadon hyödyntäminen, joita käytetään kähäräpersiljan tavoin. Nuoria taimia/juuria voidaan korjata ns. nipputavarana, kuten olemme varhaisporkkanat tottuneet nauttimaan. Varsinainen mukulasato korjataan vasta myöhään syksyllä, sillä todellinen paisuminen ajoittuu vasta loppukesään ja syksyyn. Koko kasvuaika voi olla jopa 6-7 kuukautta. Juuripersiljan mukulat kannattaa varastoida nollassa asteessa, sillä ne nahistuvat helposti. Ilmankosteuden tulee olla suuri tai ne kannattaa suojata haihdunnalta. Oikein varastoitu juuripersilja säilyy juuresten lailla pitkään terveenä.

MAINETTAAN MONIPUOLISEMPI SESONKIHERKKU

Juuripersiljaa käytetään juuresten tapaan, vaikka olemme ehkä oppineet tuntemaan sen liemijuureksena. Makunsa puolesta on kiistämättä erinomainen liemikasvis, soveltuu se niin keittoihin, patoihin, paistoksiin tai raakarasteeksi. Sen väitetään muiden yrttien lailla piristävän aineenvaihduntaa ja parantavan vastustuskykyä. Juuresten tavoin se sisältää runsaasti tärkeitä mineraaleja.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.siemenkauppa.com/yrtit-ja-maustekasvit/469-juuripersilja-halblange-.html

http://www.betterchoice.fi/tuotteet.html?id=11/411

http://prezi.com/ntzbpk_ni7td/juuripersilja/

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Kasvit_A-O/J/juuripersilja

http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/suorakanava/kasvikortti.asp?id=229

Voipio I. 2000. Vihannekset – Lajit, viljely, sato. Nordmanin Kirjapaino Oy, Forssa 2001.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!