Parsaa ja vegaanista majoneesia

Parsojen ilmestyminen kauppojen vihannesosastoille on varma kevään merkki. Vegaanisen ja keväisen raikkaan majoneesin saat helposti valmistettua kotimaisesta pehmeästä tofusta.

webparsa2

Ainekset:

  • 500 g tuoretta vihreää parsaa
  • 1-2 tl suolaa keitinveteen

Vegaaninen Jalotofu-majoneesi:

  • 1 pkt Jalotofun pehmeää
  • 1-1,5 dl luomu rypsiöljyä
  • ½ luomusitruunan kuori ja mehu
  • 1 kynsi pannulla paahdettua valkosipulia
  • ½ tl valkopippuria
  • 1 tl suolaa

Ohje:
Huuhtele parsa ja leikkaa pari senttimetriä tyvestä pois. Laita parsat suolalla maustettuun kiehuvaan veteen, niin että ne juuri ja juuri peittyvät. Parhaimpaan tulokseen pääset käyttämällä parsakattilaa tai keittämällä parsat sidottuina kimppuina nuput ylöspäin. Vihreän parsan kypsennysaika on noin 5 minuuttia – kokeile kypsyyttä tyvestä tikulla tai haarukalla.

Parsojen kypsyessä: Avaa pehmeä tofupaketti, valuta tofusta ylimääräiset nesteet pois. Blendaa tofu käsisurvimella, lisää suola, sitruunan mehu, sitruunan kuori raastettuna, jauhettu valkopippuri ja luomu rypsiöljyä ohuena nauhana. Tarkista maku ja siirrä majoneesi pursotinpussiin tai kulhoon jääkaappiin maustumaan.

webparsa_raaka2

Valuta parsat hyvin ja asettele ne lautasella ensimmäisenä. Pursota parsojen päälle majoneesia ja nauti valkoviinilasin kera!

Hyvän vegesafkan ystävä, markkinoinnin ja viestinnän tehosekoitin ja ruoka-alan yleismauste. Lautasella yleensä satokauden herkkuja pienellä twistillä ja tofua jossa on makua.

Tavoitteena on laadukkaan kasvisruoan ja satokausiajattelun edistäminen – rennolla otteella ja herkullisesti! Kaikki reseptit, kuvat ja kirjoitusvirheet ovat omia.

Sitruskonvehdit

Raikkaan kirpsakka sitrustäyte on hauskan sitkeää ja suklaakuorrute rapsahtaa herkullisesti haukatessa.

n. 25 konvehtia

Valmistusaika: 45 minuuttia

Kypsennysaika: 2-3 tuntia

Jähmettymisaika: 30 minuuttia

Ainekset

Täyte
  • 4-5 isoa sitrusta (appelsiinia, greippiä, pomeloa) tai 8 pientä (mandariini, klementiini)
  • sitruunan mehu
  • 1 dl vettä
  • 1 dl hunajaa
Kuorrutus
  • 100g mahdollisimman tummaa suklaata (kaakaota väh. 70%)

Valmistus

  1. Kuori sitrukset ja poista hedelmälohkoista kaikki kalvot ja mahdolliset siemenet. Se käy helpoiten leikkaamalla lohkot auki läheltä hedelmän keskustaa.
  2. Mittaa vesi, hunaja, sitruslohkot ja sitruunan mehu kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen, kunnes hedelmänliha on hajonnut tasaiseksi massaksi, noin tunti.
  3. Kerää hedelmäliha reikäkauhan avulla siirapin seasta.
  4. Levitä hedelmänlihamassa leivinpaperin päälle pellille ohueksi kerrokseksi. Kuivaa massaa 50° C uunissa mielellään kiertoilmalla, kunnes se on muuttunut sitkeäksi ja pinnasta kuivaksi, 2-3 tuntia.
  5. Pyörittele massasta pieniä palloja. Yritä puristaa ne mahdollisimman koviksi, jotta ne eivät hajoa kuorrutettaessa.
  6. Sulata suklaa kuumassa vesihauteessa. Pyörittele sitruspallot sulassa suklaassa esimerkiksi cocktail-tikkujen avulla. Siirrä leivinpaperin päälle jähmettymään ja jääkaappiin kovettumaan loppuun. Jos suklaata jää yli, voit tehdä sillä koristeraitoja kun se on jo hieman jähmeämpää. Valuta suklaata lusikasta ohuena nauhana ja liikuta lusikkaa nopeasti konvehtien yllä. Voit myös käyttää pursotinta. Säilytä kylmässä.
Reseptin on tehnyt sesonkikasviksista tehdyistä herkuista innostunut Tiia Peltoranta.

Saivartelua sitruksista

Pikkusitrukset ovat tällä hetkellä sesongissa. Keskivertosuomalainen syö vuosittain hieman yli 50 kiloa hedelmiä. Tästä määrästä noin 13 kiloa on sitrushedelmiä ja pikkusitrusten suosio kasvaa jatkuvasti. Puhekielessä “mandariinilla” tarkoitetaan yleensä kaikkia pikkusitruksia, vaikka kaupallisesti merkittäviä erilaisia mandariinin viljelylajikkeita on yli 300.


Klementiinit ovat nykyään suomalaisten suosikkimandariineja. Niiden sesonki ajoittuu sopivasti joulun tienoilla. Mandariinit ovat loistavia tuontihedelmiä, koska niiden maku on parhaimmillaan 2-3 viikon kuluttua sadonkorjuusta.

Mandariinit ovat lähtöisin Kiinasta ja Japanista, jossa niitä on viljelty jo 1500-luvulla. Eurooppaan tämä kaupallisesti merkittävä sitrushedelmä saapui vasta 1800-luvun alussa, mutta ne saavuttivat nopean suosion jo ennen 1900-luvun alkua. Tällä hetkellä suurimmat mandariinin viljelijät ovat Kiina, Espanja, Brasilia, Japani ja Turkki.

Ne ovat monimuotoisin ja lajikemäärältään suurin sitrushedelmien lohko ja kaupallisesti merkittäviä mandariinin viljelylajikkeita arvioidaan olevan yli 300. Nykyisin kaikki mandariinit luetaan kuuluvaksi yhteen lajiin, mutta puutarha- ja viljelylajikkeet voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

  • Mandariini-ryhmä
  • Klementiini-ryhmä
  • Satsuma-ryhmä
  • Tangeriini-ryhmä
  • Tangori-ryhmä
  • Kuningasmandariinit
  • Tangelo-ryhmä
  • Välimerenmandariini

SATSUMAT OVAT SESONGIN ENSIMMÄISIÄ PIKKUSITRUKSIA

Satsumat ovat lähtöisin Japanista ja ensimmäiset maininnat niistä löytyvät 1600-luvulta.Satsumat ovat nykyään kaupallisesti tärkeitä hedelmiä, sillä niiden sesonki alkaa jo loka-marraskuussa, jolloin muita sitrushedelmiä ei vielä ole tarjolla. Suomeen tuodaan pääsääntöisesti espanjalaista Okitsu Wasea, joka on kehitetty 1940-luvulla Japanissa.

Satsumat poikkeavat muista sitruksista myös värinsä puolesta, koska niiden kellertävä väri poikkeaa muiden sitrusten punertavan oranssista väristä. Ne ovat muodoltaan litteitä ja jopa kiekkomaisia sekä niiden kuori on sileä ja kiiltävä. Kuoressa voi olla jopa vihertävää väriä, mutta se johtuu kypsymisen aikana vallineesta säästä, eikä kerro mitään hedelmän kypsyydestä.

Satsumoiden ohut kuori irtoaa helposti. Hedelmä on mehukas ja vähemmän happoinen kuin muut mandariinit. Niissä on harvoin siemeniä, joka on lisännyt niiden suosiota entisestään. Satsumoista on olemassa myöhäisempiä lajikkeita, mutta ne jäävät vähemmälle huomiollle muiden mandariinien sesonkien alkaessa.


Sitrushedelmien kuoressa on usein vihreitä kohtia. Ne eivät kerro mitään hedelmän kypsyydestä, vaan ovat luonnollinen sääolosuhteiden aiheuttama reaktio tai niitä voi syntyä myös kasvunaikaisen kukinnan seurauksena.

KLEMENTIINIT KUULUVAT JOULUPÖYTÄÄN

Klementiinistä on viime vuosina tullut meidän suomalaisten suosikkimandariini. Tämä selittyy osin sillä, että Espanja on johtava kasvatusmaa ja niiden pitkä sesonki kestää lokakuun lopusta aina keskitalveen saakka.

Klementiini on välimerenmandariinin ja vanhan Comuna appelsiinilajikkeen risteymä. Ensimmäinen klementiinipuu kasvoi Péres du Saint-Esprit orpokodin puutarhassa Algeriassa. Isä Clément (oikealta nimeltän Vincent Rodier), jonka vastuulla puutarhan hoito oli, huomasi, että orpokodin lapset söivät mieluusti puun hedelmiä.* Hedelmät kypsyivät muita mandariineja aikaisemmin ja olivat huomattavasti makeampia.*

Nykyään klementiinilajikkeita on paljon ja niiden laatu on todella vaihtelevaa. Ruokakaupoissa niitä saatetaan myydä Bruñó nimellä, vaikka kyseessä on Jaffan kaltainen tuotemerkki. Kotimaisista ruokakaupoista voi löytää Clemenpons, Arrufatina, Fina, Clemenules, Oronules, Hernandina ja Oroval lajikkeita sekä klementiiniristeymiä kuten Fortuna ja Ortanique.

Harmiksemme ruokakaupat eivät välttämättä kerro tai osaa kertoa mitä lajikkeita myyvät, mutta sen tiedon voi löytää pakkauslaatikosta. Toivottavasti lähitulevaisuudessa opimme löytämään eroja eri lajikkeiden välillä ja kaupat oppivat tuomaan niitä paremmin esiin.

MUITA PIKKUSITRUKSIA ON SAATAVILLA HEIKOMMIN

Mandariinien lajittelu on haastavaa, eikä läheskään kaikkia lajikkeita ole Suomessa saatavilla. Esimerkiksi välimerenmandariinissa on voimakas ja herkullinen maku, mutta se sisältää paljon siemeniä, eikä sitä tuoda enää Suomeen. Tangeriinit, tangorit ja tangelot on kehitetty Etelä-Amerikassa tai Yhdysvalloista. Niiden tuominen tänne ei ole aina järkevää, koska sesonki sattuu oman kasvukautemme päälle. Kuningasmandariinit ovat suosittuja Vietnamissa, joten niitä pääsemme maistelemaan sitten lomamatkoilla.

Ravitsemuksen kannalta ei ole merkitystä mitä mandariineja syömme. Meillä on vielä opeteltavaa nykyisin saatavilla olevien lajikkeiden makueroissa, joten nautitaan nyt tämän hetkisestä tarjonnasta.

Lähteet ja lisälukemsta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mandariini

http://www.pfaf.org/user/Plant.aspx?LatinName=Citrus+reticulata

http://ruoka.ts.fi/jutut/mandariini-klementiini-vai-satsuma/

http://citruspages.free.fr/mandariinit.html#clementine

http://www.makuja.fi/artikkelit/1837757/tiesitko/mita-eroa-on-mandariinilla-satsumalla-ja-klementiinilla/

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Parasta juuri nyt: Veriappelsiini

Veriappelsiini on todellinen “hedelmien parsa”. Sesongin huippu alkaa tammikuun lopussa ja kestää ainoastaan maaliskuun alkuun. Veriappelsiiniksi kutsutaan kaikkia punaisia, happamia lajikkeita. Nimi johtuu verenpunaisesta väristä, eikä hedelmä tietenkään sisällä verta. Tätä hedelmää ei vielä muutamia vuosia sitten tunnettu kunnolla eteläisen Välimeren alueen ulkopuolella. Tästä syystä turistit saattoivat luulla ravintolassa tilaamaansa appelsiinimehua tomaattimehuksi ennen juoman maistamista. Onneksemme ne ovat yleistyneet täällä Pohjolassa ja meidän kannattaa opetella hyödyntämään niiden lyhyt sesonki.


Appelsiinit ovat pomeranssin ja mandariinin makea risteytys. Pomeranssit ovat lähtöisin Intian koillisosista ja ne tulivat Eurooppaan arabien mukana 700-luvulla. Niiden tiedetään kasvaneen Sisiliassa 1000-luvun alussa sekä Etelä-Espanjassa 1100-luvun lopussa. Paremmin tuntemamme makeat appelsiinit tulivat Eurooppaan 1400-luvulla ristiretkien myötä.

VERIAPPELSIINI ON SISILILAINEN ERIKOISUUS

Veriappelsiini on yhteisnimitys kaikille punaisille hapahkoille appelsiinilajikkeille. Alunperin ne ovat lähtöisin Sisiliasta, Etnan ylärinteiltä. Ne menestyvät hyvin myös Espanjan viileillä alueilla ja niitä on onnistuttu viljelemään myös Marokossa sekä Kaliforniassa. Tässä kirjoituksessa keskitytään Suomesta saataviin lajikkeisiin, joita ovat Moro ja Tarocco.

Muiden appelsiinien tavoin myös veriappelsiinit tarvitsevat kypsyäkseen auringonpaistetta ja lämpimiä päiviä. Veriappelsiinit vaativat muista appelsiineista poiketen kylmät yöt ja viileän talven, jotta niille tyypillinen tumma väri kehittyy kuoreen, hedelmälihaan ja mehuun. Kaikkia värin kehittymiseen liittyviä salaisuuksia ja optimaalisia olosuhteita ei ole kyetty vieläkään selvittämään, sillä appelsiinin “veren” määrään ja väriin vaikuttaa moni tekijä.

Merkittävimpinä tekijöinä voidaan pitää päivä- ja yölämpötilojen suurta vaihtelua. Kypsymisen loppuvaiheessa keskitalvella suuret lämpötilavaihtelut edistävät tumman väripigmentin syntymistä. Pelkkä lämpötilojen vaihtelu kasvukauden loppupuolella ei ole ainoa merkittävä tekijä, vaan samalla alueella, tai jopa samassa puussa kasvaneiden hedelmien väri voi vaihdella huomattavasti. Väri saattaa kehittyä raakaan hedelmään tai vastaavasti kasvukauden loppupuolella kypsässä hedelmässä värin määrä voi olla vähäinen.


Vaikka veriappelsiineja on kokeiltu viljellä Brasiliassa, Flodirassa ja Intiassa, ei niille ole saatu kehitettyä lajille ominaista tummaa väriä. Suotuisan viljelyalueen vähyys on rajoittanut veriappelsiinien käytön ja suosion leviämistä..

PUNAINEN VÄRI EDISTÄÄ TERVEYTTÄ

Hedelmälihan punaisen värin saa aikaan antosyaniini-niminen väriaine, jota esiintyy mm. punakaalissa. Toinen väriin vaikuttava aine on lykopeeni, joka antaa värin mm. tomaatille, granaattiomenalle ja tummille viinirypäleille. Kuopion yliopiston sydäntautien ehkäisytutkimuksessa on kyetty todistamaan, että lykopeeni vahvistaa valtimoiden sisäseinämiä ja voi siten ehkäistä aivo- ja sydäninfarkteja.

Molemmat aineet toimivat antioksidantteina, joihin on yleisesti liitetty runsaasti terveysvaikutuksia, kuten yleisen terveyden edistäminen ja syövän ehkäisy. Sitrushedelmistä eniten tummanpunaisia flavonoidiyhdisteitä on veriappelsiineissa. Muita vitamiini- ja hivenaineita veriappelsiinista löytyy yhtä runsasti, kuin tutuimmistakin sitrushedelmistä.

HUOMAATKO LAJIKKEIDEN VÄLISET EROT?

Muihin appelsiinilajikkeisiin verrattuna veriappelsiinien sesonki on melko lyhyt. Poiminta-aika pohjoisella pallonpuoliskolla on tammikuulta maaliskuun alkuun. Tärkeimmät tuontimaat ovat luonnollisesti Italia ja Marokko, mutta tänä talvena kaupoissa on ollut myös Espanjalaisia veriappelsiineja.

Monet asiantuntijat pitävät Sisilialaista veriappelsiinia Taroccoa maailman parhaana appelsiinina. Sen makeus ja happamuus ovat sopivasti tasapainossa. Tarocco on suosittu lajike kokkien ja muiden ammattilaisten keskuudessa, niin makunsa kuin käsiteltävyytensä ansiosta. Sisiliassa kasvaneesta Taroccosta on mitattu kaikista sitrushedelmistä korkein C-vitamiinipitoisuus.

Toinen Suomesta saatava lajike on Moro. Sekin on herkullisen makuinen, mutta maku on Taroccoa hieman kirpeämpi. Vaikka se kuuluu tummaveriappelsiineihin, niin sen kuoressa ei välttämättä ole lainkaan tummaa pigmenttiä.

Veriappelsiinit ovat maukkaita nautittuna ihan sellaisenaan ja niistä voi valmistaa erittäin hyvää mehua. Muiden sitrushedelmien lailla myös veriappelsiinit ovat erittäin monikäyttöisiä. Jokainen hedelmän osa, kuten kuoren sisältämä öljy, voidaan hyödyntää lukemattomissa ruoissa. Veriappelsiini antaa väriä, makua ja aromia niin ruokiin kuin juomiinkin.


Puoliveriappelsiineiksi kutsutaan heikosti punertavaa tai kaksiväristä hedelmälihaa sisältävää appelsiinia. Niiden mehu on on usein tavallisen appelsiinin mehun väristä, vaikka hedelmäliha olisi punaista.

Lähteet ja lisälukemista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Veriappelsiini

http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_orange

http://www.superfoodsrx.com/nutrition/nutritional-research/why-i-love-blood-oranges-56.html

http://users.kymp.net/citruspages/

http://blood-oranges.com/health-benefits-of-blood-oranges/

http://ajcn.nutrition.org/content/77/1/133.abstract

Lindstedt A. Hedelmät & Vihannekset.1997. Gummerus Kirjapaino OY Jyväskylä

De´Medici L. Paratiisin hedelmät. 2000. Suomennos Hirvonen S. Kustannusosakeyhtiö Otava Helsinki

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Näin valitset maukkaan appelsiinin

Appelsiinien huippusesonki alkaa nyt. Ihan tavallisista ruokakaupoista niitä löytyy varmasti alle kahden euron kilohintaan. Mistä tunnistaa hyvän appelsiinin ja mitä tyypillistä virhettä kannattaa välttää hedelmän valinnassa?


Suurin osa maailman appelsiineista päätyy suoraan mehutehtaisiin tai jatkojalostukseen. Tuoreita appelsiineja kannattaa ostaa talvella. Tällä hetkellä maukkaimmat appelsiinit tulevat Espanjasta ja Egyptistä.

Appelsiinit ovat meille kaikille tuttuja hedelmiä, mutta ovat jääneet viime vuosina muiden “eksoottisempien” hedelmien varjoon. Osasyynä voi myös olla kokemukset kesällä tai alkusyksystä ostetuista tympeän makuisista hedelmistä.

VÄLTÄ SUURIA HEDELMIÄ

Kaupassa appelsiinien ostaminen voi olla melkoista arpapeliä, koska niiden lajiketta on harvoin merkattu. Tämä vaikeuttaa eri appelsiinilajien makuerojen opettelua. Maukkaimpia ovat kuitenkin pienet ja keskisuuret appelsiinit, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella suuren yksilön olevan parempi. Laadukkaan appelsiinin tulee olla kiinteä ja tuntua kokoonsa nähden raskaalta. Pehmeitä kohtia sisältävää tai sienimäiseltä tuntuvaa hedelmää kannattaa välttää.


Usein mainoksissa käytettävät kuvat on käsitelty mahdollisimman herkullisen näköiseksi. Hedelmän ulkonäkö ei kuitenkaan vaikuta makuun.

KUOREN VÄRI EI KERRO MAUSTA

Tyypillinen virhe on vältellä appelsiineja joiden kuoressa on vihreitä kohtia. Tummat juovat hedelmän pinnassa eivät myöskään kerro mitään mausta, joten kuoren väristä on turha yrittää päätellä mitään. Vihreän värin muodostuminen on luonnollinen reaktio, joka tapahtuu jos puu kukkii kantaessaan hedelmää. Itse asiassa vihreät alueet voivat merkitä, että hedelmä on erityisen kypsä ja siksi tavallista paremman makuinen.


Nämä appelsiinit näyttävät ehkä ankeilta, mutta maistuivat todella makealta.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!