#Brutsku’n kasvislisukelempparit

Painoluokkaurheilussa matsidieetit ja painonvedot tulevat tutuiksi lähes kaikille ottelijoille. Varsinkin amatöörinä ottelin lähellä normaalipainoani tai sitä korkeammallekin sovituin painorajoin, mutta osana otteluun valmistautumista olen silti aina tykännyt siistiä ruokavaliotani. Tetynlainen dieetti onkin tärkeä osa matsiinvalmistautumistani erityisesti mentaalipuolen osalta myös ilman painontarkkailuakin.

Ruokavalion keventämisessä kasvikset nousevat tietenkin suureen osaan. Kun omien dieettieni aikana huolehdin yhä myös muun perheen ruokahuollosta, on luontevin ratkaisu lisätä kasvislisukkeita, joista muut maistelevat ja valitsevat mieluisiaan ja itse rakennan ateriani. Yksinkertaisetkin, mutta lämpimät kasvishöystöt tuovat nopeasti ruokailuun aterian tuntua pelkien tuoreraasteiden ja vihersalaattien sijaan.

Aterioideni pääosissa esiintyy siis kasvikset kypsennettyinä, usein sipulia, punajuurta, porkkanaa ja kaaleja, ja lisukkeina tuoreina, usein porkkanaa, kukkakaalia ja parsakaalia. Välipaloina ja jälkiruokina toimii varsinkin näin talvea kohti mentäessä eri piensitrukset tai isommista sitrushedelmistä, kuten greipeistä ja hunajapomelosta, koottu hedelmäsalaatti.

Suurilta osin kasviksista koostuva dieetti on minulle myös mieluisa, koska tykkään kasvisten mausta, sekä tuoreina että kypsennettyinä. Kypsennettäessä tykkään lisätä lähes kaikkiin kasviksiin mustapippuria myllystä, mutta muutoin oheiset lempparini eivät sisällä kikkailuja tai erikoisia kasvisten makujen tai koostumusten hämäystä, vaan punajuuri maistuu punajuurelta, sipuli sipulilta ja ruusukaali ruusukaalilta.

Punajuuri-sipulipaistos
1 keltasipuli
2-3 punajuurta
(oliiviöljyä)
(musta)pippuria (myllystä)
(kovaa sinihomejuustoa tai feta-/salaattijuustoa)

Kuori ja leikkaa sipuli ja punajuuret pitkittäin puoliksi ja ohuiksi puolikuu-viipaleiksi. Sipulit kannattaa jättää vähän paksummiksi ja punajuuret viipaloida mahdollisimman ohuiksi, ei kuitenkaan ihan sipsilastuiksi.
Paista viipaleet pienessä määrässä oliiviöljyä (tai kuivalla hyväpintaisella pannulla). Kun sipulit ovat saaneet vähän paistoväriä, peitä pannu kannella ja hauduta pitkään, viipaleiden koosta riippuen noin 15-25min, maltillisella lämmöllä.
Lisää pippuri, kun sipulin ja punajuurien nesteet ovat alkaneet irrota, tai valmiiden annosten päälle rouhien.
Juusto murustetaan halutessa valmiin paistoksen päälle ennen tarjoilua tai omille annoksille.

Paahdetut punajuuret
punajuuria
(musta)pippuria (myllystä)
(oliiviöljyä)

Kuori ja pilko punajuuret reilun sentin kuutioiksi. Ripottele oliiviöljyä vuualle punajuurien alle sekä pippuria ja oliiviöljyä punajuurien päälle, tai pyörittele punajuuret ja pippurit sekaisin ilman öljyä. Paista 200 asteisessa uunissa mieluisaan kypsyyteen, noin 25-40min.

Paistetut ruusukaalit
ruusukaaleja
raastettua sitruunankuorta (paremman puutteessa sitruunapippuria)
vettä

Leikkaa irti ruusukaalien tyvi ja poista mahdolliset nahistuneet uloimmat lehdet. Pilko ruusukaali pitkittäissuunnassa neljään osaan, pienimmät voi jättää puoliksi. Säilytä mukana myös irtoavat isoimmat syömäkelpoiset lehdet.
Laita pilkotut ruusukaalit kuumalle pannulle ja lisää vajaa desilitra kuumaa vettä. Anna veden kiehua pois. Raasta ruusukaalien joukkoon hyvin pestyn (luomu)sitruunan kuorta (tai lisää joukkoon sitruunapippuria) ja paista vielä, kunnes ruusukaalit saavat sopivasti väriä.

Keitettyä/höyrystettyä kukka- ja parsakaalia

Irrota kukka- ja parsakaalien kukinnot melko isoina osina, oksina, kaalin varresta ja lado kattilaan kukinto ylöspäin. Mikäli molempia kaaleja kypsennetään samalla, saa parsakaalit jäädä vähän kukkakaaleja isommiksi.
Lisää vettä sen verran, että varret ovat upoksissa mutta kukinnot veden pinnan yllä. Peitä kannella ja keitä/höyrystä kaaleja 5-10 minuuttia.
Keitinveden voi toki suolata oman maun mukaan.

Tällä hetkellä #Brutsku dieettaa 10.12. Battle of Botnia -tapahtuman otteluunsa Ruotsin Uumajassa. Facebookin urheilijaprofiilissa Minna #Brutsku Grusander on käynnissä ottelun TULOSVEIKKAUSKISA, jonka pääpalkintona on vuoden 2017 Satokausikalenteri ja Sesonkireseptit-kirja!

Äiti, vaimo, vapaaottelija.
27-vuotias kahden lapsen äiti. Turkulaista Finnfighters’ Gymiä edustava ammattilaisvapaaottelija, amatöörien korsisarjan maailmanmestari 2015.

Twitter & Instagram @GrusanM

Voi itku, sillä sipuli

Urheilu herättää tunteita ja aiheuttaa tunnemyrskyjä niin itse urheilijoissa, taustajoukoissa kuin katsojissakin. Voiton hurma, tappion katkeruus tai uran käännekohtien intensiivisyys voi tipauttaa raavaankin miehen kyynelissä polvilleen. Vapaaottelu on sekä henkisesti että fyysisesti raskas laji. Viimeistään otteluun valmistautuessa heittelee rauhallisimmankin miehen tai naisen ajatukset ja tunneskaalat ääripäästä ääripäähän käyden läpi lähes kaiken mahdollisen siinä välillä. Perusluonnoltaan minua paljon rauhallisempi ja rennompi valmentajani Aleksi Kainulainen, entinen ammattilaisvapaaottelija itsekin, totesi ottelu-urani alussa osuvasti ymmärtävänsä tunnemyrskyisiä naisia paljon paremmin koettuaan itse vastaavan jakomielisyyden otteluidensa alla.

Vaikka tiedostankin tavoitteellisen urheilun kokonaisvaltaisen vaikutuksen aina tunne-elämään asti, yllätyn yhä ja useinkin, kuinka tällainen itkupilli on päätynyt näin kovan lajin pariin. Itkupillillä tarkoitan nyt sitä, kun luontainen reaktio lähes mihin tahansa on itku. Olin sitten ylpeä lapsista, iloinen maailmanmestaruudesta, kiitollinen perheestä tai taustajoukoista, turhautunut, väsynyt, pettynyt, stressaantunut tahi oikeasti surullinen, on nopeasti pala kurkussa ja tippa linssissä. Uskoakseni lähes kaikki treenikaverit, harjoitusten vetäjät ja muut salilla kanssani samanaikaisesti olleet ovat joskus huomanneet syvät värisevät henkäykset, punertuvat silmät tai hikipyyhkeeseen kasvojen hautaamisen. Alun muutamien ”ootko kunnossa” ja ”loukkasitko” -kysymysten jälkeen ei ole onneksi tarvinnut sen kummemmin nyyhkyttämistään selitellä – onneksi, koska suun avaaminen siinä vaiheessa murtaisi lopullisesti kaikki padot ja päästäisi hillittömän porun valloilleen.

En jaksa treenatessa enää tuhrata energiaani tunteiden piilotteluun, mutta itkupotkuraivarit paljastuvat vapaammin esille luonnollisesti omien valmentajien ja tutuimpien treenikavereiden seurassa. Treenisalin lähipiiri onkin nyyhkytyksiini tottunut ja osaavat olla sitä huomioimatta ja siitä häiriintymättä. Erityisesti pystypainivalmentajani Sami Sakko, naisen kanssa toimimiseen upeasti tahollaan kotona koulutettu aviomies, käsittelee uhkaavat porut komeasti ignoraamalla kaiken tunteilun. Sami jatkaa harjoitusta tehokkaasti eteenpäin ja tarvittaessa kylmän asiallisesti käskee keskittymään oleelliseen. Sanonkin usein leikkisästi, joskin myös totuudenmukaisesti, Allun ja Samin muodostuneen valmentajikseni, koska he ovat sopivan pienikokoisia kovia kamppailu-urheilijoita itsekin ja, mikä tärkeintä, ymmärtävät tarpeeksi hyvin naisia.

Helposti esiin nouseva itku onkin usein vapauttavaa ja puhdistavaa. Tunnemyrskyn pahin piikki poistuu kyynelinä ja asioihin pystyy taas suhtautumaan vähän järkevämmin. Itselläni tuntuu myös kuin mikä tahansa selittämätön kummallinen olo kropassa puhdistuisi pienen porun myötä. Onneksi helpottavaan itkuun päästäkseen ei tarvitse välttämättä sitä pientäkään tunneheilautusta vaan tarvittaessa itkuksi asti yltyvät kyyneleet saa aikaiseksi myös keittiössä yhdellä lempikasviksistani, syyskuussa sesonkiin nousevalla sipulilla. Rakastan eri sipuleja monissa muodoissa kypsentämättömästä haudutettuun ja karamellisoituun ja käytänkin sipulia lähes kaikissa ruuissamme sekä itselleni kokkaillessa pääraaka-aineenakin. Huomasinkin heti ensiselailulla, ettei Sesonkirespteistä löydy sipulia pääraaka-aineena lainkaan. Tämä ”vajaavaisuus” osottautuikin hyväksi asiaksi, kun löysin syyskuun ohjeista lähes salottisipulin veroisen, itselleni uuden herkun: ruusukaalin! Kun Satokausikalenteri ohjaa valitsemaan tummanvihreitä, napakoita keriä, joiden halkaisija on 2-4cm ja Sesonkiresepteistä löytää ohjeet ruusukaalin täydelliseen kypsennykseen sekä pannulla paistaen, kastikkeessa muhien että uunissa paahtaen, kauhukuvat niistä harvoista lapsuuden kokemuksista kamaliksi ylikypsytetyistä lisukeruusukaaleista katoaa unholaan. Sesonkirepteistä löytyy Ruusukaali-pekonipasta, Ruusukaalipizza sekä Lämmin ruusukaali-perunasalaatti, mutta kun ruusukaalin vihdoin oppii oikein kypsentämään, löytää se jatkossa helposti tiensä lähes ruokaan kuin ruokaan – kuten sipulitkin.

#Brutsku vuodattaa juuri nyt kyyneliä, ja vielä paljon enemmän hikeä, valmistautuessaan seuraavaan otteluunsa Saksassa Obertraulingissa Young Blood Night vol. 8 -tapahtumassa 22.10. Valmistautumistani voit seurata Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Äiti, vaimo, vapaaottelija.
27-vuotias kahden lapsen äiti. Turkulaista Finnfighters’ Gymiä edustava ammattilaisvapaaottelija, amatöörien korsisarjan maailmanmestari 2015.

Twitter & Instagram @GrusanM

Vuoden Vihannes 2015 – Sipuli

Äänestimme viikon kasvikseksi ruokasipulin. Myös Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry ovat valinneet sipulin vuoden 2015 vihannekseksi. Sipuli on kiehtova kasvis, jonka maut ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet ihmiskuntaa jo esihistoriallisena aikana Mesopotamian puutarhoissa. Syömme keskimäärin sipuleita noin viisi kiloa vuodessa ja ne lukeutuvat syödyimpien kotimaisten vihannesten joukkoon. Tämä on loistava asia, koska niihin on yhdistetty runsaasti terveysvaikutuksia.


Sipulilajikkeita on olemassa yli 20 erilaista, joista Suomessa viljellään noin kymmentä. Meille tutuimpina ruokasipuli, valkosipuli ja purjosipuli.

SIPULI ON IKIVANHA VILJELYKASVI

Ruokasipulin viljelyn arvellaan alkaneen Länsi-Aasian vuoristoalueella. Ensimmäiset dokumentit sipulin viljelystä löytyvät kuitenkin Egyptistä, jossa sitä käytettiin jo 3400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Keski-Eurooppaan ruokasipulin käyttö levisi vasta keskiajan alussa. Amerikan mantereelle ruokasipuli päätyi löytöretkeilijöiden mukana. Japanissa ja Kiinassa ruokasipulin käyttö tuli tunnetuksi vasta myöhemmin. Nykypäivänä ruokasipuli on lukeutuu kaikkien maanosien tärkeimpiin vihanneksiin ja meillä kotimaassa se on yksi viljellyimmistä avomaan vihanneksista.


Viikon kasvis -äänestyksen voittanut sipuli on keltamaltoinen ruokasipuli, joten tässä artikkelissa keskitytään juuri tähän lajikkeeseen. Ruokasipuli (Allium cepa) tunnettiin aikaisemmin nimellä kepasipuli.

KOTIMAISEN SIPULIN TUNNISTAA MAUSTA

Ruokasipulista on jalostettu useita eri lajikkeita. Ne ryhmitellään sipulin muodostumisnopeuen mukaan. Lisäksi niiden ryhmittelyn perusteena käytetään tuleentuneen sipulin pintaväriä, joka voi vaihdella keltaisen, valkoisen, punaisen ja ruskean välillä. Tyypilliset pitkänpäivän lajikkeet ovat kovarakenteisia, voimakkaan makuisia ja hyvin varastointia kestäviä. Tästä syystä johtuen kotimainen sipuli on voimakkaan makuinen kuin etelämmästä tuotu tuontisipuli.

SIPULIA VOIDAAN KORJATA JATKUVAN SADON PERIAATTELLA

Sipulin viljelyssä kotimaassamme käytetään pääasiassa pikkuistukkamenetelmää, joissa taimina käytetään edellisellä kasvukaudella kasvatettuja “pistosipuleita”. Kasvukautemme lyhyydestä johtuen on sipulit kylvettävä mahdollisimman aikaisin toukokuun puoleenväliin mennessä. Avomaan varhaissipulin tuottamaa satoa korjataan heti kun sipulit ovat saavuttaneet kauppakelpoisuusvaatimuksien edellyttämän koon, jonka vähimmäisvaatimus halkaisijan osalta on 10 millimetriä.


Sadon kuivaamista pellolla kutsutaan tuuleentumiseksi.

Varastosipulin sadonkorjuu aloitetaan kun 50-80%:lla taimista kaulaosa on pehmennyt ja naatisto alkaa kaatumaan. Riittävän aikaisessa vaiheessa korjatut sipulit ovat vaaleakuorisia ja myöhempään korjatut sipulit ovat kuoreltaan tummempia. Sadonkorjuun jälkeen sipulit kuivatetaan ja varastoidaan -2-0 asteen lämpötilassa. Hyvin kuivattu terve sipuli voi säilyä aina seuraavan satokauden alkuun.

MONIKÄYTTÖINEN SIPULI SOPII MIHIN VAAN

Ruokasipulia voidaan käyttää laatikko-, keitto-, pata- ja wokruoissa niin raaka-aineena kuin mausteena. Se sopii mainiosti liha-, kala-, kana-, ja kasvisruokiin. Siitä voidaan valmistaa lisukkeita kuten sipulirenkaita ja sitä voidaan grillata, hauduttaa, paistaa uunissa tai keittää. Sipuli sopii pikkelsheihin, marinaadeihin, piirakoihin, paistoksiin ja salaatteihin. Helpompaa olisikin luetella ne ruoat mihin sipuli ei sovi. Ruuanlaiton lisäksi sipulia on käytetty kankaiden, lankojen ja pääsiäismunien värjäämiseen.


Sipuli on oleellinen mauste tai lisuke useissa ruuissa.

SIPULIT OVAT “SUPERRUOKAA”

Sipuleilla tiedetään olevan antibioottisia vaikutuksia ja erityisen tunnettu näistä vaikutuksista on valkosipuli. Myös puna- ja keltamatoisista ruokasipuleista on mitattu erittäin korkeita flavonoidipitoisuuksia. Päivittäinen sipulin syönti on kannattavaa, koska tutkimustulosten perusteella säännöllisesti sipulia syövillä on muita pienempi riski sairastua kurkku-, suoli- ja munasarjasyöpään.

Erittäin runsas sipulin käyttö on voitu yhdistää suu- ja ruokatorvisyövän riskin pienenemiseen. Muiden tutkimusten perusteella on voitu todeta, että sipulit osana monipuolista kasvispainotteista ruokavaliota voivat alentaa veren kolesterolitasoa, ehkäistä sydän- ja verisuonitautien kehittymistä sekä vahvistaa immuunijärjestelmää.

MIKSI SIPULI ITKETTÄÄ?

Sipuleille ominainen aromi johtuu niiden sisältämästä aminohapposulfoksideista. Sipulia pilkottaessa tai pureskeltaessa sen solurakenne hajoaa ja niiden sisältämä allinaasi-niminen entsyymi aktivoituu. Sulfoksidit alkavat pilkkoutua ja tämän seurauksena syntyy ammoniumia ja rypälehappoa sekä erilaisia haihtuvia rikkiyhdisteitä, jotka vaikuttavat meidän maku- ja hajuaistimuksiin. Kyynelehtimisen aiheuttaa aine nimeltä syn-propaanitioli-S-oksidi, joka silmän pinnalla olevan kyynelnesteen kanssa reagoisessaan muodostaa mietoa rikkihappoa.

Silmät alkavat tuottamaan lisää kyynelnestettä laimentamaan ärsyttävää vaikutusta. Tutkijat ovat yrittäneet kehittää sipuleita, jotka eivät aiheuttaisi kyyneleitä. He ovat kuitenkin joutuneet toteamaan, että juuri itkettävät aineet tuovat sipulille sen tyypillisen maun ja tekevät sipulista sipulin.


Sipulin ominaismaku johtuu rikkiyhdisteitä sisältävistä aromaattisista öljyistä.

NÄIN LEIKKAAT SIPULIN ILMAN KYYNELIÄ

Joillekin sipulin leikkaaminen saattaa muodostua ongelmaksi. Onneksi Internetin niksipalstat pursuavat erilaisia keinoja välttää kyyneleet sipulia leikatessa. Perehdyimme tarkemmin kymmeniin eri keinoihin ja listasimme alle mielestämme toimivimmat:

1) Käytä snorklausmaskia tai uimalaseja 🙂
2) Laita sipuli pakkaseen noin 15min ennen leikkaamista. Pakastaessa entsyymit denaturoivat eikä syn-propaanitioli-S-oksidia muodostu leikatessa. Muista, että pakastaminen saattaa vähentää C-vitamiinipitoisuutta.
3) Pilko sipuli vesiastiassa tai juoksevan veden alla. Syn-propaanitioli-S-oksidi reagoi veden kanssa, eikä joudu silmiisi.
4) Käytä mahdollisimman terävää veistä. Näin vähemmän soluja vaurioituu ja vähemmän syn-propaanitioli-S-oksidia pääsee muodostumaan.

Jos mikään näistä ei tepsi ja pelkäät kyyneleitä, niin voit myös kokeilla seuraavia: leikkaa sipulin juuriosuus vasta viimeiseksi, syö purkkaa ja hengitä suun kautta (kaasu reagoi ennen silmiin joutumista suun syljen kanssa), aseta kynttilä palamaan leikkuulaudan viereen, leikkaa sipuli liesituulettimen alla tai avatun ikkunan ääressä, liota halkaistua sipulia vedessä ennen pilkkomista, lorauta viinietikkaa leikkuulaudalle tai laita suolaa veitselle. Jos sipulin leikkaamisesta alkaa kuitenkin muodostua sukelluspuku päällä suihkussa suoritettava rituaali, niin jätä suosiolla sipulit syömättä tai kestä kyyneleet.


Punasipuli on keltasipulin punakuorinen muunnos ja siinä on todettu olevan 10-20% enemmän flavonoideja kuin keltasipulissa.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.puutarhaliitto.fi/index.php?section=4

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Kasvit_A-O/K/Keltasipuli

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keltasipuli

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1053106

http://www.makuja.fi/artikkelit/1797251/tiesitko/huikea-terveyspommi-tata-luonnon-antibioottia-kannattaa-syoda/

Voipio I. (2001) Vihannekset – lajit, viljely ja sato. Nordmanin Kirjapaino OY, Forssa

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2013110517688522_ru.shtml

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CCAQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.helsinki.fi%2Fkemma%2Fdata%2Fkokeellisuus%2Fsipulia_leikatessa.doc&ei=pm3BVO-ON8KGPPC2gMAO&usg=AFQjCNGQ1pLWXIGBzGLoxi-Y9MVDwtm4CA&sig2=g_NHZ7BMtV2WtDJv2z4Upg&bvm=bv.83829542,d.ZWU&cad=rja

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!