Syömme yllättävän vähän juureksia

4.12. vietetään ”Osta työtä Suomeen” -päivää. Kotimaisten juuresten suosio on ollut viime vuosina nousussa. Useat ravintolat sekä kotikokkailijat ovat innostuneet käyttämään niitä entistä monipuolisemmin. Vaikka tiedämme, että kotimaiset juurekset ovat edullisia, maukkaita, monikäyttöisiä, ravinteikkaita, ekologisia ja hyvin säilyviä, niin syömme niitä yllättävän vähän.


Punajuuri ja porkkana kuuluvat kotimaiseen ruokakulttuuriin. Punajuuren kulutus jää kuitenkin alle yhteen kiloon henkilöä kohden vuodessa.

KOTIMAISET JUUREKSET OVAT KAIKILLA MITTAREILLA HYVÄÄ RAVINTOA

Juuresten etuja ovat niiden korkea kotimaisuusaste, edullisuus, säilyvyys, maku, ekologisuus, monikäyttöisyys sekä ravintoarvot. Suomessa voidaan viljellä avomaalla useita eri juureksia ja niiden eri lajikkeita. Kotimaassa tapahtuvan viljelyn ansiosta juureksia ei tarvitse rahdata meille toiselta puolelta maapalloa, eikä avomaan viljely vaadi ulkopuolista energiaa. Tämä tietenkin näkyy meille kuluttajille juuresten hinnoissa, eli voimme ostaa niitä edullisesti.

Juurekset säilyvät oikein varastoituna yli puoli vuotta! Pitkä varastointi vaikuttaa jonkin verran makuun sekä ravinteisiin, mutta juuresten avulla ruokavalion kotimaisten kasvisten osuuden voi pitää korkeana vuoden ympäri. Siksi ne ovat myös sesonkiruokaa suosivan henkilön ruokavalion perusta. Maaperässä kasvaneet juurekset ovat maukkaita ja ravinteikkaita. Vitamiinien lisäksi niistä löytyy runsaasti hiven- ja kivennäisaineita.


Juureksia kannattaa suosia monipuolisesti, jolloin kotimaisten kasvisten osuutta ruokavaliossa on helppo lisätä.

Suomalaisten ruokavaliossa on yleensä liian vähän folaatteja, mutta jo kaksisataa grammaa punajuurta riittää täyttämään päivittäisen tarpeen. Jo reilusta sadasta grammasta porkkanaa saamme saantisuosituksen verran A-vitamiinia, parisataa grammaa juuriselleriä kattaa päivittäisen K-vitaminin tarpeen ja parisataa grammaa lanttua tai naurista takaa päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Ravintoarvoiltaan juurekset pärjäävät monille vihanneksille tai salaateille.


Yksinkertainen tapa valmistaa herkullisia juureksia on niiden uunissa paahtaminen.

JUUREKSET OVAT MAINETTAAN MONIPUOLISEMPAA RUOKAA

Tavallisin tapa nauttia juureksia lienee maustaa ne yrteillä ja paahtaa uunissa. Tämän lisäksi ne sopivat keittoihin, muhennoksiin, muuseihin, patoihin, raasteisiin, soseisiin, tahnoihin, leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Hintaan, ekologisuuteen, makuun, säilyvyyteen ja monipuolisuuteen nähden käytämme juureksia yllättävän vähän ruokavaliossamme!


Syömme vuosittain perunaa yli 50 kiloa henkilöä kohden (52,3kg Ravintotase 2012). Peruna on monikäyttöinen raaka-aine, mutta sitä ei lasketa ravitsemussuositusten “kasviksia puoli kiloa päivässä” -suositukseen. Itse asiassa peruna ei ole edes juures, vaan koisokasvien heimoon kuuluva kasvis, jonka mukulaa käytetään ravintona.

SYÖMME JUUREKSIA HÄLYYTTÄVÄN VÄHÄN

Suomen syödyin juures on porkkana, jota syömme noin kymmenen kiloa vuodessa. Seuraavaksi syödyin juures on lanttu, jota käytämme reilun kilon vuodessa. Punajuuren kulutus jää alle kilon, naurista ja palsternakkaa syömme alle sata grammaa vuodessa! Retiisiä nautimme vuosittain noin 50 grammaa ja juurisellerin osuus on ainoastaan 30 grammaa vuodessa. Muita juureksia syömme alle 250 grammaa ja siihen lukeutuvat mm. mustajuuri, retikka, piparjuuri, maa-artisokka, keltajuurikas ja raitajuurikas. Määrät ovat todella vähäisiä, jos niitä vertaa suosittuihin tomaattin tai kurkkuun, joita molempia syömme yli kymmenen kiloa.

Vaikka tiedot on otettu vuoden 2008 kasvistaseesta ja kasvisten kulutus on ollut viime vuosina lievässä nousussa, niin tuskin muutos näkyy vielä merkittävästi juuresten kulutuksessa. Lähitulevaisuudessa myös kotimaiset juurekset pääsevät paremmin esille ruokakaupoissa ja tällä on varmasti vaikutusta kulutustottumuksiimme.


Syömme keskimäärin pari porkkanaa viikossa. Viime aikoina kauppoihin on ilmestynyt myös muita porkkanalajikkeita, jotka toivottavasti lisäävät kotimaisten juuresten suosiota entisestään.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.mtk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet_2014/marraskuu/fi_FI/joulujuurekset/

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1135971

http://www.kotijakeittio.fi/puutarha/nauti-juureksista

http://www.nicehouse.fi/martat/kasvisruokaa/kurssi/miten_saastaa/suomisyo.html

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Juuresviikko: Porkkana

Joulu juurekset -teemaviikon kunniaksi esittelemme Suomen syödyimmän juureksen. Syömme porkkanaa noin yhdeksän kiloa vuodessa, eli muutaman porkkanan viikossa. Jo reilusta sadasta grammasta porkkanaa saamme päivittäisen saantisuosituksen verran näkökyvylle ja luustolle tärkeää A-vitamiinia. Tänä syksynä kauppojen tarjonnasta on löytynyt muunkin kuin oranssin värisiä porkkanoita. Toivottavasti uudet lajikkeet nostavat porkkanan arvostusta entisestään.


Porkkana on Suomen syödyin juures ja sen naatit voidaan hyödyntää niin salaattina kuin keitoissa, paistoksissa tai muhennoksissa.

ALKUJAAN MONIVÄRINEN MUKULA ON JALOSTUNUT ORANSSIKSI

Porkkana (Daucus Carota) on juureksena viljeltävä sarjakukkaiskasvi. Sen mahdollisia kantamuotoja (villiporkkanat) tavataan Euroopassa Välimeren alueella sekä Aasian lounaisosissa. Porkkanaa on hyödynnetty lääkekasvina jo esihistoriallisena aikana, mutta sen käyttö viljelyvihanneksena on alkanut verrattaen myöhään, vasta 1000 vuotta sitten Etu-Aasian alueella.

Aluksi porkkanasta viljeltiin sen kaikkia muotoja, kuten valkomukulaista, purppuranpunaista, keltaista ja pinnaltaan rosoista porkkanaa. Porkkanan viljely levisi Eurooppaan 1100-luvulla Arabien mukana. Sen viljely levisi Espanjasta muualle Eurooppaan. Pohjois-Amerikkaan porkkana saapui emigranttien mukana 1600-luvun alussa. Meille tuttu oranssi porkkana valikoitui ihmisille mieluisimmaksi lajikkeeksi 1700-luvun Hollannissa, josta se levisi nopeasti kaikkialle länsimaihin. Sen ulkonäkö, -muoto ja maku miellyttivät sen ajan ihmisiä ja miellyttävät meitä edelleen.

Laajamittainen keltaisten ja valkoisten porkkanoiden viljely jatkui Euroopassa 1900-luvun alkuun saakka, mutta ne käytettiin suurimmilta osin eläinten rehuna (ns. hevosporkkanoina). Kiinassa ja Japanissa viljellään edelleen lämpimän ilmaston alueella punaisia ja keltaisia lajikkeita. Nykyisin harvinaisemmat porkkanalajikkeet ovat jääneet kotipuutarhojen viljeltäviksi, mutta tänä syksynä tavallinenkin kuluttaja on voinut löytää niitä ruokakaupoista. Toivottavasti lajikkeet ovat tulleet jäädäkseen, koska niillä voi helposti piristää ruoka-annoksia. Nykyään oranssia porkkanaa viljellään kaikissa maanosissa seuduilla, joissa ei ole liian kuuma. Meillä Suomessa porkkana on yksi eniten avomaalla viljellyistä varastovihanneksista.


Eri lajikkeiden välisten makuerojen maistamiseen ei tarvita gastronomian tutkintoa.

PORKKANA VIIHTYY KOTIMAAMME KASVUOLOISSA

Porkkana on kaksivuotinen ruusukekasvi, joka on sopeutunut viileään kasvuympäristöön. Itämisen jälkeen pääjuuri kehittyy aluksi voimakkaasti, sitten juuren yläosassa ja samalla alkeisvarressa alkaa paksuuskasvu. Paisumisen tuloksena syntyy mukula. Sadonmuodostuksen kannalta optimilämpö on 16-18 astetta. Naatit kyllä kasvavat nopeasti korkeammassa lämmössä, mutta se saattaa heikentää mukuloiden väriä, makua, muotoa ja tekstuuria.

Jos lämpötila vaihtelee merkittävästi kasvun aikana saattaa mukuloissa ilmetä tavallista enemmän kuristumia ja pullistumia. Jos porkkanat ovat kasvaneet kuivassa maassa ja ne saavat äkillisesti runsaasti vettä, saattaa niiden kuori haljeta. Liian kosteassa maassa kasvaneet porkkanat ovat herkempiä halkeamaan sadonkorjuun yhteydessä.

Laadullisesti maukkaimpia porkkanoita saadaan kasvattamalla ne multavalla hietamaalla. Pellon kivisyys saattaa aiheuttaa mukuloiden epämuodostumista. Oransseista porkkanoista on jalostettu kymmeniä lajikkeita, joita viljellään käyttötarkoituksen mukaisesti. Meille tutumpia voivat olla “yleisnimet” kuten miniporkkanat, varhais- ja syyslajikkeet, sekä varastointiin sopivat lajikkeet.


Porkkana on yksi Suomen eniten avomaalla viljellyistä varastovihanneksista.

PORKKANAN POPSIMINEN KANNATTAA

Porkkanaan on liitetty useita terveysvaikutuksia, kuten vastustus- ja näkökyvyn parantuminen. Sen väitetään ehkäisevän mahahaavaa, ripulia, ummetusta, tulehduksia sekä unettomuutta. Oranssin porkkanan mukulassa on runsaasti karoteenia, joista meille tutuin lienee beetakaroteeni. Se muuttuu elimistössä meille tarpeelliseksi A-vitamiiniksi. Hämärässä näkeminen edellyttää riittävää A-vitamiinin saantia ja sen puutos voi pahimmassa tapauksessa johtaa jopa sokeuteen. Jo puolestatoista porkkanasta elimistömme pystyy tuottamaan riittävästi A-vitamiinia. Yliannostusta ei tarvitse pelätä, koska keho muuttaa beetakaroteenista vain tarvittavan määrän A-vitamiiniksi.

Muita tärkeitä porkkanan sisältämiä hivenaineita ovat kalium ja seleeni. Kehomme tarvitsee kaliumia mm. munuaisten toimintaan ja lihasten ylläpitoon. Seleeniä tarvitsemme solujen haitallista hapettumista ehkäisevän antioksidantin rakenneosana. Ravinteiden ja hivenaineiden määrä vaihtelee mm. kasvuajan, lajikkeen ja maaperän mukaan.

EHJÄT MUKULAT SÄILYVÄT PITKÄÄN

Porkkanan sato nostetaan koneella tai käsin. Käsin nostamisen etuna on porkkanan todennäköisempi ehjänä säilyminen. Varhaisporkkana on perinteisesti korjattu naatteineen ja niputettu “nippuporkkanaksi”. Varhaisporkkana säilyy hyvänä noin 1-2 viikkoa mikäli se säilytetään nollan asteen tuntumassa. Varastoporkkanoista poistetaan lehdet ja niiden sadonkorjuussa on varottava erityisesti mukuloiden katkeamista, kolhiintumista ja naarmuuntumista. Vaurioituneet mukulat ovat alttiimpia varastotaudeille.

Terve ja hyväkuntoinen porkkana voi säilyä hyvänä jopa 8kk, mikäli se varastoidaan nollan asteen lämpötilaan. Jos porkkanaa säilötään liian lämpimässä se saattaa aloittaa versomisen. Porkkanan säilyvyys laskee radikaalisti lämpötilan noustessa. Jo 1-2 asteessa säilöminen tiputtaa varastointiajan 4-5 kuukauteen. Viiden asteen kieppeillä porkkana säilyy “enää” 1-2 kuukautta.

Myös ilma ja valo vaikuttavat säilyvyyteen ja vitamiineihin. Kivennäisaineet eivät kuitenkaan tuhoudu valon, lämmön tai hapen vaikutuksesta. Kauppaan kuljetusta varten porkkanat yleensä pestään, mikä saattaa valitettavasti heikentää makua. Jos mukulat eivät vaurioidu pesussa, tämä saattaa parantaa porkkanan säilyvyyttä entisestään. Porkkanan maku ja ravinteet säilyvät siis erinomaisesti, mikäli juures on varastoitu oikein. Suurimmat “ravintoainetappiot” tapahtuvat ruoanvalmistuksen yhteydessä.

MONIPUOLINEN JA MAUKAS VÄRILÄISKÄ

Porkkanaa voidaan käyttää ruoanvalmistuksessa mielikuvituksen asettamissa rajoissa. Se sopii välipalaksi sellaisenaan, raasteeksi, salaatteihin, lämpimien ruokien lisukkeeksi, muhennokseksi, laatikoksi, keitoksi, kastikkeeksi jne. Sillä voidaan antaa makua ja väriä leivonnaisiin ja leipiin. Porkkanasta voi tehdä jopa hilloa.


Lainaus professori Toivo Rautavaaran radioesitelmäsarjasta “Tunnetko kasvikset?”:
Porkkanassa kuten useimmissa muissakin putkikasveissa on haihtuvaa aromiöljyä, joka on sekä terveellistä että hyvänmakuista. Tavalliseen tapaan väljässä vedessä keitettäessä ja samoin kuin säilyke- ja pakastetehtaissa ryöpättäessä aromi haihtuu ja lisäksi veteen liukenee monia porkkanan ravintoaineita, kuten C- ja B-vitamiinit sekä ennen kaikkea runsaat kivennäisaineet. Tuloksena on mauton porkkanaruoka, jota etenkin miehet ja poikalapset syrjivät. Tarjotkaapa heille tuoretta raastettua porkkanaa, niin kyllä maittaa, ja arvo on aivan toinen. Tietenkin porkkana on välttämätön aines kesäkeitossa ja tavallisessa lihakeitossa, liemijuureksissa, mutta silloin porkkanan ainekset jäävät liemeen, joka syödään.(Radioitu 25.7.1974)

Perinteisen porkkanalaatikon reseptin voit katsoa TÄÄLTÄ.

Lähteet ja lisälukemista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Porkkana

http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/suorakanava/kasvikortti.asp?id=135

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/porkkana

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Juurekset/porkkana_

http://puutarha.net/artikkelit/3914/porkkana.htm

Voipio I. 2000. Vihannekset – Lajit, viljely, sato. Nordmanin Kirjapaino Oy, Forssa 2001.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!