Kotimaisuus on tärkeä arvo, mutta ei itseisarvo.

“Nyt syödään työpaikkoja” -kampanja sekä Venäjän asettamat kauppapakotteet ovat viime kuukausina nostaneet kotimaisen ruoan arvostusta entisestään. Tämä on tietenkin mainio kehityssuunta, mutta asia ei ole ihan näin “sinivalkoinen”.


Kuvassa oleva statuspäivitys on julkaistu Vihannes.net Facebook-sivuilla 29.8.2014.

Kotimainen vaihtoehto ei ole aina ympäristöystävällisin

Kotimaisuus on lähtökohtaisesti hyvä vaihtoehto ruokavalinnoissa ja voimme olla ylpeitä omasta ruoantuotannostamme. Jos asiaa tarkastellaan ympäristön näkökulmasta, niin näin ei kuitenkaan aina ole. Nauttimamme ruoka aiheuttaa asumisen ja liikkumisen ohella runsaasti ympäristöongelmia ja on arvioitu, että ruoan osuus ilmastovaikutuksistamme on jopa 25 prosenttia! Kotimainen ruoka ei ole valitettavasti aina ekologisin vaihtoehto.

Kasviksista suurimmat ilmastopäästöjen aiheuttajat ovat talvella kasvihuoneessa kasvatetut kotimaiset tomaatit, kurkut, yrtit ja salaatit. Vaikka ympäristöpäästöt vaihtelevat vuodenajasta, kasvihuoneen lämmitystavasta sekä valaisutarpeesta riippuen, on ympärivuotisen kasvihuonetuotannon päästöt aina avomaalla viljeltyä juuresta tai ulkomailta satokauden aikana laivalla tuotua hedelmää suuremmat.

Osta etelän hedelmiä kun ne ovat parhaimmillaan

Ruoan hiilijalanjälki kertoo, kuinka paljon ruoantuotannossa, kuljettamisessa, säilytyksessä sekä valmistamisessa ilmakehään vapautuu kasvihuonepäästöjä. Esimerkiksi Espanjasta luonnollisen satokauden aikana laivalla tuodun appelsiinin ilmastopäästöt ovat noin 0,5 kgCO2e/kg. Se on vain murto-osa kotimaisen talvella kasvatetun tomaatin hiilijalanjäljestä, jonka ympärivuotisen hiilijalanjäljen keskiarvo on 5,1 kgC02e/kg.

Tuontiruoan kuljetusten osuus koko ruokaketjun ilmastopäästöistä on vain 0,2 prosenttia, joten voimme hyvällä omalla tunnolla ostaa “etelän hedelmiä” niiden luonnollisella satokaudella, kun ne ovat edullisimmillaan ja maukkaimmillaan. On kuitenkin syytä muistaa että ruoalla on muitakin ympäristövaikutuksia. Vaikka espanjalaisilla tomaateilla olisi kotimaista kasvihuonetomaattia pienempi hiilijalanjälki, voi niiden viljelyssä käytettävät torjunta-aineet ja lannoitteet saastuttaa maaperää.


Tuontihedelmien osalta on syytä pohtia myös paikallisten viljelijöiden työoloja.

Ravitsemussuosituksiin on vielä matkaa

Vuoden 2012 ravintotaseen mukaan söimme kotimaisia tomaatteja 11,3 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Muita tuoreita vihanneksia söimme 45,6 kiloa, hedelmiä 51,4 kiloa sekä marjoja 15,7 kiloa. Ravintotaseen mukaan söimme vuodessa 124 kiloa tuoreita kasviksia. Viime vuonna julkaistut Pohjoismaiset ravitsemussuositukset kehoittavat meitä syömään noin 500 grammaa juureksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja sieniä vuorokaudessa eli vuodessa se tekisi reilu 182 kiloa kasviksia. Vaikka vuoden 2012 ravintotase ei kerro kuinka paljon söimme sieniä, niin tuskin se osuus kuitenkaan ylittää kulutuksen ja suositusten välistä yli 58 kilon eroa?

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole vähentää kotimaisen tomaatin syöntiä, vaan herätellä ajattelemaan omia kulutusvalintoja. Voimme edelleen syödä vuodessa yli 11 kiloa tomaattia tai enemmänkin, mutta ympäristön kannalta niitä on järkevintä nauttia tomaatin luonnolliselle satokaudelle. Meillä kotimaassa se on kesällä sekä alkusyksyllä.

Napajäätikön sulamisen ohella toinen ongelma on se, että syömme tällä hetkellä aivan liian vähän kasviksia. Tutkitusti terveellinen Välimeren dieetti perustuu osiltaan runsaaseen ja monipuoliseen kasvisten nauttimiseen. Vuoden 2008 kasvistaseen mukaan yli 90 prosenttia nauttimistamme kotimaisista vihanneksista koostui alle kymmenestä lajikkeesta, joten tämän hetkistä tilannetta ei voi kutsua kovinkaan monipuoliseksi.

Sijoita itseesi ja ympäristöösi – Satsaa sesonkiin!

Helpoin tapa tehdä ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja, säästää rahaa sekä lisätä ja monipuolistaa kasvisten osuutta ruokavaliossa on sesonkien suosiminen. Sesonkiruokailun runko kannattaa rakentaa kotimaisten ekologisten ja hyvin varastointia kestävien juuresten ja kaalien pohjalle. Luonnollisesti siihen kuuluvat myös hiilijalanjäljeltä olemattomat marjat, sienet ja villivihannekset. Ruokavalioon haetaan vaihtelua aina satokauden muilla kasviksilla ja talviaikaan sitä voidaan täydentää tuontihedelmillä. Tällä tavalla ruokavalio monipuolistuu itsestään.


Avomaalla kasvatettujen juuresten hiilijalanjälki on pienin kaikista viljellyistä kasviksista.

Jos lisäisimme kotimaisten kasvisten kulutusta vaikkapa 40 kilolla, niin kuinka monta työpaikkaa siitä syntyisi? Tämän hetkistä kulutusta voi olla vaikea nostaa syömällä samoja kasviksia, joten lisäämällä kotimaisten harvinaisempien kasvisten kysyntää viljelijät uskaltavat varmasti kokeilla uusia viljelykasveja kotimaassa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2013 suuren suosion saavuttanut lehtikaali, jota löytyi tänä syksynä kotimaisena melkein jokaisesta ruokakaupasta. Muita esimerkkejä ovat kotimainen päärynä, mustajuuri, maa-artikosokka sekä kelta- ja raitajuurikkaat, jotka ovat viime vuosina yleistyneet ruokakaupoissa.

Vaikka lisäisimme kotimaisten kasvisten kulutusta 40 kilolla vuodessa, niin sen lisäksi voisimme syödä 18 kiloa enemmän sesongissa olevia tuontihedelmiä. Tällöinkin pääsisimme vasta ravitsemussuositusten mukaiseen keskiarvoon. Mitkä olisivat tämän muutoksen kansanterveydelliset vaikutukset?

P.S. Kasvisten hiilijalanjäljestä puhuttaessa on syytä muistaa, että millä tavalla tahansa tuotettu kasviksen ympäristöpäästöt ovat keskimäärin aina eläinperäistä ruokaa pienemmät. Yksi varteenotettava vaihtoehto kotimaisten kasvisten kulutuksen lisäämiseksi ovat edullisemmat 2. luokan kasvikset, joihin liittyvän kirjoituksen voit lukea täältä.

Tekstin on kirjoittanut Satokausikalenterin perustaja Samuli Karjula / @APSK86

Voit seurata meitä myös www.facebook.com/satokausikalenteri. Löydymme Twitterissä ja Instagramissa @kausikalenteri

Lähteet ja lisälukemista:

Kirjoituksessa esitetyt ympäristöpäästöt perustuvat kirjaan:

Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville / Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja, Anna Talasniemi 2011 / Bookwell Oy, Porvoo 2011. (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiantuntijat ovat auttaneet kirjan hiilijalanjälkien laskennassa ja kommentoineet kirjan tieto-osioita.)

Mikäli ympäristöystävällinen ruokavalio kiinnostaa enemmän, suosittelemme lukemaan kirjan.

(Ravintotase 2012)
http://www.maataloustilastot.fi/ravintotase

(Ravitsemussuositukset 2013 ) http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.3.pdf

(Kasvistase 2008) http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CCEQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.kasvikset.fi%2FLink.aspx%3Fid%3D1162579&ei=ih5lVMKCKMnfywPlwICQBw&usg=AFQjCNEeT_0N_G4LpXLrdEODRRvMJFShTw&sig2=vYkLLHSmhtfcDHq1W-gn7A&bvm=bv.79189006,d.bGQ

http://www.dieetit.fi/valimeren-ruokavalio

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!