Jos Suomi olisi kasvis

Kysyimme itsenäisyyspäivän kunniaksi Facebookissa, mikä on parhaiten Suomea tai suomalaisuutta kuvaava kasvis ja miksi. Saimme runsaasti vastauksia ja keräsimme niistä parhaat palat kaikkien riemuksi.


Suppilovahvero. Ehkä vaatimaton jopa huomaamaton ulkonäkö suuren metsän keskellä, mutta makua ja luonnetta riittää! Suomalaisen sisun tavoin nousee esiin usein sieltä missä maa on revitty auki ja pinta rikkoutunut. Ei ole moksiskaan pienestä pakkasen puremasta ja säilyy kylmän lumen alla ihan yhtä maukkaana. – Katri.

METSÄMARJAT, PERUNA JA NAURIS OLIVAT SUOSITUIMPIA VASTAUKSIA

Kyllä mieltäisin villit marjat eniten suomalaisiksi. Siellä ne kökkii yssisseen metsässä, joskus kun oikein hyvin käy niin löytää monta samasta mättäästä, mutta viihtyvät kiusallaankin harvakseltaan. Vapaitakin ovat, osa lähtee maailmalle. Kaikilla oma makunsa, on karvasta ja makeaa, kirpeää ja mehuisaa, mutta kaikki saman arvoisia ja omalla tavallaan juuri täydellisiä sellaisina kuin ovat. – Jonna.


Karpalo. Kasvaa karuissa ja vaikeissa oloissa ja paranee vain pienestä pakkasenpuremasta. Siinä on suomalaisuutta parhaimmillaan, kun vetisellä nevalla keräät sormet jäässä näitä herkkuja yksi kerrallaan kuuran seasta. Suomalaiseen mentaliteettiin sopien hieman karvas, mutta yyberterveellinen marja. – Anna-Riikka.


Nauris se olla voisi. Siihen liittyy mystistä voimaa ja vahvaa uskoa tulevaisuuteen, kun kasken jälkeen tuhkaiseen maahan nauriin siemenet kylvää. – Terho.


Lakka! Harvinainen, kaunis ja herkullinen. Sen poimimisessa suolla itikoiden pistäessä on jotain perijuurin suomalaista. – Sini.


Maa-artisokka. Sitkeästi piilossa mullassa kasvava, vähän vaikeasti lähestyttävä (kuorittava), selviää talven yli maassa, tutuksi kun pääsee niin ihanan maukas tuttavuus. – Kaisa.


Mustikka. Kasvaa vapaana metsissä suomalaisilla jokamiehen oikeuksilla poimittavissa ja on Suomen lipun, vesien ja hangille heijastuvan iltahämärän värinen. – Inga.


Härkäpapu; ei kavahda hallaa, seisoo tanakasti uhmaten tuulta ja tuiskua, ja siitä on moneksi, vaikka onkin vaatimaton. – Inga.


Puolukka. Vaatimaton, väkevä, sitkeä ja pieni. Kuitenkin niin kaunis, kukkiessaan herkkääkin herkempi. Karvaankin makuinen mokoma -vaan koukkuun jäät maistettuasi, niin suolaisen kuin makeankin kaveri, ja terveyttä täynnä koko punainen pirpana.


Kyllä se se peruna on, muissa maissa asuneena ja matkustellen en ole törmännyt vastaavaan perunan käyttöön kun suomessa. Suomessa se syödään ihanan simppelisti , monien eri ruokien kanssa. – Emmi.


Pihlajanmarjat. Ne toimii herkullisena lisänä vaikka hyytelössä. Pihlaja puuna edustaa suomalaisuutta hyvin kauneutensa takia ja myös monipuolisuutensa takia. Pihlajasta saadan kaunista puu ainesta ja se löytyy monen takapihalta. Myös marjat on monipuolisia käyttää ja vitamiini rikkaita. Ja jos ei ihminen osaa hyödyntää marjoja, niin on niistä linnuille iloa. – Noomi.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Marjojen nauttiminen kannattaa

Marjat ovat osa terveellistä ruokavaliota ja ravitsemussuositusten mukaan niitä tulisi nauttia päivittäin. Ne ovat tärkeitä vitamiinien sekä hiven- ja kivennäisaineiden lähteitä suomalaisten ruokavaliossa. Niiden tiedetään sisältävän myös erilaisia polyfenoleita ja kiinnostus näiden yhdisteiden terveysvaikutuksiin on viime vuosina kasvanut.


Suomalaiset saavat polyfenoleita marjoista, kuten mustikoista ja vadelmista. Polyfenolit ovat kasvisten metaboliitteja, jotka usein suojaavat kasvia UV-valolta ja patogeeneilta. Ruuassa ne voivat vaikuttaa myös sen kitkeryyteen, karvaisuuteen, väriin ja makuun. Yleisimpiä muotoja ovat fenoliset hapot, tanniinit ja flavonoidit.

MARJAT OVAT TÄRKEÄ POLYFENOLIEN LÄHDE

Marjat ovat suomalaisessa ruokavaliossa parhaimpia polyfenolien lähteitä. Marjoista eniten polyfenoleita on aroniassa, mutta meille tutummassa mustikassa niitä on myös huomattava määrä. Marjojen lisäksi hedelmistä tummat luumut, kirsikat, omenat ja tummat viinirypäleet sisältävät huomattavasti polyfenoleita. Vihanneksista polyfenoleita löytyy muun muassa raparperista ja punakaalista. Kasvikista neilikka sisältää kaikkein eniten polyfenoleita. Sen käyttö ravitsemuksessa on kuitenkin vähäistä.

Eri marjojen välillä polyfenolimäärät vaihtelelevat ja ne myös koostuvat erilaisista polyfenolikoostumuksista. Tällä ei kuitenkaan ole käytännön kannalta merkitystä, vaan marjoja kannattaa käyttää mahdollisimman monipuolisesti. Polyfenoleita löytyy lisäksi muista tavallisista elintarvikkeista, kuten ruis- ja vehnäleseistä sekä kahvista. Polyfenolit kärsivät myös hieman ruoansulatustappiosta; kuoriminen, keittäminen, paistaminen, vähentävät niiden määriä.


Polyfenolien määriä meille tutuissa elintarvikkeissa (Laatikainen 2011).

KYPSYYDELLÄ ON MERKITYSTÄ

Polyfenolien määrät vaihtelevat yksittäisen elintarvikkeen sisälläkin. Suurimmat polyfenolimäärät ovat usein uloimmissa kerroksissa eli kuorissa. Kuitenkin niitä esiintyy kasviksissa kauttaaltaan. Polyfenoleita tuotetaan auringonvalon avulla, jolloin esimerkiksi omenan toinen puoli saattaa olla polyfenolirikkaampi kuin varjopuoli. Kasvisten kypsyysaste keräämisajankohdan aikana vaikuttaa polyfenolien määrään polyfenolityypistä riippuen. Muun muassa fenolisten happojen määrä vähenee marjan tai hedelmän kypsyessä kun taas antosyaanien määrä lisääntyy.

Lisäksi kasvin kasvuympäristöllä on vaikutusta polyfenolien määrään. Esimerkiksi Lapissa kasvaneet mustikat sisältävät enemmän antosyaaneja kuin Etelä-Suomessa kasvaneet. Lapin pitkät kesäpäivät ja huomattavat lämpötilaerot yön ja päivän välillä edistävät antosyaanien muodostumista. Tämä ei tarkoita etteikö Etelä-Suomessa kannataisi poimia mustikoita tai muita marjoja. Koko maailmaa tarkastellessa Suomi lukeutuu pohjoisimpiin kasvuvyöhykkeisiin.

POLYFENOLEILLA ON ANTIOKSIDANTTINEN VAIKUTUS

Polyfenolit eivät ole ravintoaineita, kuten esimerkiksi vitamiinit, mutta niillä on havaittu olevan terveydelle hyödyllisiä ominaisuuksia. Ne ovat muun muassa antioksidanttisia, anti-inflammatorisia, anti-karsinogeenisiä ja muutenkin bioaktiivisia. Ne siis voivat alentaa muun muassa syöpien ja verisuonitautien riskiä sekä tulehduksellisia reaktioita.

Suomalaisten arvioidaan saavan polyfenoleita vajaa gramma päivässä. Polyfenolit eivät imeydy suolistosta täydellisesti ja ne metaboloidaan elimistössä nopeasti. Kuitenkin päästessään elimistöön niillä on edellä lueteltuja ominaisuuksia. Siispä marjojen ja hedelmien monipuolinen sekä runsas käyttö turvaa parhaiten polyfenolien saannin. Terveyshyötyjen varmistamiseksi marjoja kannattaa nauttia päivittäin.


Polyfenolien luokittelu (Voutilainen ym. 2012).

MARJAT OVAT MAINIO JÄLKIRUOKA

Kotimaiset tutut marjat, kuten mansikka, mustaherukka, puolukka ja mustikka tasaavat verensokerin vaihtelua ja insuliinin pitoisuuksia aterioinnin jälkeen. Nämä ominaisuudet tasoittavat verensokerin vaihtelun aiheuttamia vireystilan muutoksia ja kylläisyyden tunne kestää pidempään. Siksi ruoan jälkeen kannattaa nauttia jälkiruoaksi kotimaisia marjoja. Selvitykseen marjojen terveysvaikutusten kliinisestä tutkimusnäytöstä voit tutustua täältä.

Artikkelin kirjoittaja Maria Mäkitalo on kolmannen vuoden ravitsemustieteen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa. Maatalon tyttärenä hän on saanut lähituntumaan maanviljelyksestä aina puimurilla ajosta avomaankurkkupenkin tekoon, sekä jokavuotiseen mustikan poimintaan. Marian vapaa-aika kuluu ainejärjestö Retikan hallituksen puheenjohtajana ja juoksuharrastuksen parissa.

Lähteet ja lisälukemista:

Laatikainen R. Suomi ottaa polyfenolinsa kahvista. 2011. http://www.pronutritionist.net/suomi-ottaa-polyfenolinsa-kahvista/

Lätti A, Riihinen K, Kainulainen P. Analysis of Anthocyanin Variation in Wild Populations of Bilberry (Vaccinium myrtillus L.) in Finland. J Agric Food Chem 2008;56:190-196

Manach C, Scalbert A, Morand C, Rémésy C, Jiménez L. Polyphenols: food sources and bioavailability. Am J Clin Nutr. 2004;79:727-747.

Ovaskainen M-L, Törrönen R, koponen J, Sinkko H, hellström J, Reinivuo H, Mattila P. Dietary Intake and Major Food Sources of Polyphenols in Finnish Adults. J Nutr 2008;138:562-566

Pandey K, Rizvi S. Plant polyphenols as dietary antioxidants in human health and disease. Oxid med Cell Longev. 2009;2:270-278.

Pérez-Jiménez J, Neveu V, Vos F, Scalbert A. Identification of the 100 richest dietary sources of polyphenols: an application of the Phenol-Explorer database. Eur J Clin Nutr. 2010;64:112-120.

Voutilainen F. Vitamiinit ja kivennäisaineet sekä muut ravinnon yhdisteet. Kirjassa: Aro A, Mutanen M, Uusitupa M. Ravitsemustiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012 s. 165-167.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!