Juuresviikko: Juuripersilja

Joulu juurekset -teemaviikko jatkuu harvinaisempien juuresten parissa. Tämä palsternakkaa ulkonäöltään, mutta juuriselleriä maultaan muistuttava kasvis ei ole vielä kovin yleinen keittiöissämme. Sen sisältämiä ravintoarvoja ei löydy edes finelin tietokannasta. Onneksemme tämä maukas juures on yleistymässä ja nyt sitä voi jo löytää kotimaisena hyvin varusteltujen ruokakauppojen tarjonnasta. Toivottavasti tämän kirjoituksen myötä meistä yhä useampi innostuisi kokeilemaan tätä hienostuneen ja mausteisen maun omaavaa mukulaa.


Ulkonäöltään juuripersilja muistuttaa meille tutumpaa palsternakkaa.

VILJELYHISTORIA ON ARVOITUS

Persiljaa on olemassa kolmea eri tyyppiä, jotka ovat kähäräpersilja, silopersilja ja juuripersilja. Juuripersilja (Petroselinum crispum Lat. ) on lähtöisin Välimerenmaista, joissa sitä kasvaa villinä. Sen historiasta löytyy harmittavan vähän tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan se olisi otettu viljelykasviksiksi vasta 1500-luvun Saksassa.

MONIVUOTINEN KASVI SOPII MAINIOSTI KASVUOLOIHIMME

Juuripersija on kaksi- tai useampi vuotinen kasvis, joka ensimmäisenä kasvukautenaan kasvaa ruusukkeena. Sen lehdet ovat pitkäruotiset ja ja kiiltävät ja niitä voidaan käyttää ns. tavallisen persiljan tavoin. Pääjuuri paisuu noin 10-20 senttimetriä pitkäksi mukulaksi ja sen läpimitta on noin 2-5 senttimetriä. Juuripersilja kukkii toisena kasvukesänään, jolloin se tuottaa ensimmäiset siemenet.

Juuripersilja on meidän kasvuoloissamme helppo viljeltävä. Se ei hätkähdä pikkupakkasia ja sen viljely muistuttaa meille tutumpien porkkanan ja palsternakan viljelyä. Siemenet kylvetään jo varhain keväällä, koska juuripersilja tarvitsee pitkän kasvukauden. Istuttaessa sopiva riviväli on 30-40 cm ja taimiväli noin 10 senttiä. Juuripersilja kilpailee huonosti rikkakasvien kanssa, koska sen lehdistöstä ei tule erityisen peittävää. Juuripersiljaa vaivaavat samat taudit ja tuholaiset kuin meille tutumpaa kähäräpersiljaakin.


Juuripersiljan kasvuaika voi olla yli puoli vuotta, joten pääsato korjataan myöhään syksyllä.

OIKEIN SÄILYTETTY JUURIPERSILJA MAISTUU VIELÄ KEVÄTTALVELLA

Juuripersiljan satokausi on pitkä, jos siihen sisällytetään lehdisadon hyödyntäminen, joita käytetään kähäräpersiljan tavoin. Nuoria taimia/juuria voidaan korjata ns. nipputavarana, kuten olemme varhaisporkkanat tottuneet nauttimaan. Varsinainen mukulasato korjataan vasta myöhään syksyllä, sillä todellinen paisuminen ajoittuu vasta loppukesään ja syksyyn. Koko kasvuaika voi olla jopa 6-7 kuukautta. Juuripersiljan mukulat kannattaa varastoida nollassa asteessa, sillä ne nahistuvat helposti. Ilmankosteuden tulee olla suuri tai ne kannattaa suojata haihdunnalta. Oikein varastoitu juuripersilja säilyy juuresten lailla pitkään terveenä.

MAINETTAAN MONIPUOLISEMPI SESONKIHERKKU

Juuripersiljaa käytetään juuresten tapaan, vaikka olemme ehkä oppineet tuntemaan sen liemijuureksena. Makunsa puolesta on kiistämättä erinomainen liemikasvis, soveltuu se niin keittoihin, patoihin, paistoksiin tai raakarasteeksi. Sen väitetään muiden yrttien lailla piristävän aineenvaihduntaa ja parantavan vastustuskykyä. Juuresten tavoin se sisältää runsaasti tärkeitä mineraaleja.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.siemenkauppa.com/yrtit-ja-maustekasvit/469-juuripersilja-halblange-.html

http://www.betterchoice.fi/tuotteet.html?id=11/411

http://prezi.com/ntzbpk_ni7td/juuripersilja/

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Kasvit_A-O/J/juuripersilja

http://puutarha.net/indexfr.aspx?s=/suorakanava/kasvikortti.asp?id=229

Voipio I. 2000. Vihannekset – Lajit, viljely, sato. Nordmanin Kirjapaino Oy, Forssa 2001.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Juuresviikko: Mustajuuri

Joulu juurekset -teemaviikko jatkuu ja ennen loppukiriä tutustutaan hieman harvinaisempaan juureksen. Tämä ehkä hieman epätavallisempi voikukan sukulainen sisältää neljänneksen enemmän rautaa kuin hyvänä raudanlähteenä pidetty naudanliha. Mustajuurta on sanottu syksyn parsaksi, mutta sopisiko se suomalaiseen joulupöytään? Suomessa mustajuuri tunnetaan koko maassa viihtyvänä vihanneksena, mutta sen kaupallinen viljely ei ole valitettavasti yleistynyt.

POTENTIAALINEN VILJELYKASVI JOKA EI OLE LYÖNYT ITSEÄÄN LÄPI

Mustajuuri (Scorzonera hispanica) kasvaa villinä Aasiassa ja Välimeren alueella, missä sitä on käytetty lääkekasvina. Sen viljelyhistoria alkaa tiettävästi 1500-luvulta ja tällä hetkellä mustajuuren merkittävin kaupallinen viljely tapahtuu Ranskassa ja Belgiassa. Mustajuurta on helppo kasvattaa myös itse, koska sen voi kylvää syksyllä tai keväällä ja se talvehtii myös kotimaamme sääolosuhteissa.

Mustajuuri vaatii paksun ruokamultakerroksen, jotta juuret kehittyvät riittävän suuriksi sekä kaunismuotoisiksi. Ruokamultakerros saa olla mielellään yli 30 senttimetrin paksuinen. Sopiva kylvösyvyys on 2-3 senttimetriä ja kasvutiheys noin 50 taimea neliötä kohden. Tätä harvemmassa kasvustossa juuret saattavat kehittyä ontoiksi. Avomaalla mustajuuri taimettuu noin 2-3 viikossa. Tuhohyönteiset eivät tätä vaivaa tätä kasvia, mutta se on myyrien ja jänisten suurta herkkua.


Ensiluokkainen mustajuuri on yli 20 senttimetriä pitkä.

Mustajuuren sato kannattaa korjata vasta juuri ennen pysyvien pakkasten uhkaa. Näin kasvukausi saadaan mahdollisimman pitkäksi ja juuret kerkeävät kasvamaan suuriksi. Laadukas mustajuuri painaa noin 60-70 grammaa ja on yli 20 senttimetriä pitkä. Oikein varastoitu mustajuuri säiyy hyvänä jopa 5 kuukautta, mikäli lämpötila pidetään nollan asteen tuntumassa ja suhteellinen kosteus yli 95 prosentissa. Kotimaamme kasvuolojen sopivuudesta huolimatta, ruokakaupoissa myytävät mustajuuret ovat pääsääntöisesti tuontikasviksia.

HERKKÄKUORINEN KASVIS SOPII MYÖS ERIKOISRUOKAVALIOON

Mustajuuri on erittäin monikäyttöinen, vaikka sitä saatetaan pitää ”vaikeana” kasviksena. Herkän kuorensa takia se myydän multaisena, joka parantaa samalla säilyvyyttä. Mustanruskean kuoren sisällä on lähes valkoinen malto ja kuoren rikkoutuessa siitä erittyy maitiaisnestettä. Nesteen poistumisen myötä mustajuuren malto tummuu.

Tämä voidaan estää kuorimalla se kevyesti veden alla tai kastelemalla sitä kuorimisen ohessa. Mikäli et keitä/valmista mustajuurta heti kuorimisen jälkeen, ne on hyvä laittaa sitruunalla tai etikalla maustettuun veteen tummumisen ja maun menettämisen estämiseksi.


Mustajuuren herkän kuoren voi poistaa esimerkiksi kuorimaveitsellä

Yleinen mustajuuren nauttimistapa on käyttää sitä parsan tavoin keittämällä sitä noin 10 – 15 minuuttia suolavedessä. Silloin niiden kyytipojaksi sopii voisula, parmesaaniraaste tai hollandaise-kastike.

Mustajuurta voidaan käyttää myös keitoissa, sosekeitoissa, gratiineissa, salaateissa sekä liha- ja kalaruokien lisäkkeenä esimerkiksi muhennoksena. Se voi myös suikaloida ja paistaa pannulla.
Toivottavasti tämänkin kasviksen käyttö yleistyy ja kotimaiset viljelijät uskaltavat tarjota sitä kauppoihin ja me tohdimme sitä ostaa!

P.S. Tiesitkö, että mustajuuren sisältämät hiilihydraatit ovat suurelta osin inuliinia, joka hajoaa elimistössä fruktoosiksi. Siksi se sopii hyvin myös diabeetikoille.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Juuresviikko: Lanttu

Joulun juurekset -teemaviikon ensimmäinen esittelyssä oleva juures on meille kaikille tuttu lanttu, joka äänestettiin myös viikon kasvikseksi. Tällä “pohjolan appelsiinilla” on kotimaassamme pitkät viljelyperinteet, mutta nykyään sen kulutus on enää reilun kilon verran vuodessa henkilöä kohden. Toivottavasti tämän monikäyttöisen kasviksen suosio lisääntyisi ja voisimme tulevaisuudessakin syödä kotimaista lanttua.


Lanttu on perinteinen joulujuures, mutta muina ajankohtina sen kulutus on vähäistä.

HISTORIASTA TIEDETÄÄN HARMILLISEN VÄHÄN

Lanttu (Brassica napus L.) on kehittynyt rypsin/nauriin ja kaalin risteytyksestä, jossain Pohjolan perukoilla. Villeimpien arvausten mukaan se olisi risteytetty Suomessa. Lanttu on eurooppalainen viljelykasvi, eikä sitä juurikaan tunneta muissa maanosissa. Sen viljelyn alkamisesta ei ole olemassa tarkkoja tietoja ja sen historian tutkimusta vaikeuttaa, että monissa vanhoissa dokumenteissa nauris ja lanttu mieletään samaksi lajiksi. Ensimmäiset kirjalliset todisteet lantun viljelystä löytyvät 1600-luvulta, vaikka sitä on todennäköisesti viljelty aikaisemminkin.

LANTTUA VOIDAAN VILJELLÄ KOKO MAASSA

Lanttu on sopeutunut viileään kasvuympäristöön ja siksi se menestyy kasvuoloissamme erinomaisesti. Liian lämpimässä se kasvattaa usein haljenneita tai epämuodostuneita mukuloita. Se kestää kylmää kaikissa kehitysvaiheissaan, mutta yli 25 asteen lämpötilasta se ei pidä. Kasvualustansa suhteen lanttu on vaatimaton, mutta vaatii runsaasti vettä ja se viihtyy erityisen hyvin merellisessä, kosteassa ilmastossa.

Avomaalle lanttu kylvetään 2-2,5 senttimetrin syvyyteen ja sopiva kasvutiheys on 5-6 tainta neliötä kohden, mikäli halutaan kasvattaa mahdollisimman suuria mukuloita. Jos satokautta halutaan aikaistaa, niin taimia voidaan esikasvattaa noin kolme viikkoa ruukuissa. Tällöin sopiva lämpötila on 15-20 astetta. Pieniä lanttuja kasvatettaessa riviväli voi olla 40-60 senttimetriä ja taimien välinen etäisyys 20 senttimetriä. Lanttua vaivaavat kaikki ristikukkaisten tuholaiset ja taudit. Erityisen haasteen viljelylle voivat aiheuttaa kaalikärpäsen toukat.

Ensimmäisenä kasvukautenaan lanttu kasvattaa lehtiruusukkeen ja mukulan. Mukulat voivat painaa jopa 1-2 kiloa. Lantusta ei ole jalostettu suuria määriä eri lajikkeita. Lajikkeet ryhmitellään kelta- ja valkomaltoisiin. Valkomaltoisia lanttuja on käytetty lähinnä rehulanttuina. Kuoren väri vaihtelee lajikkeen mukaan kellertävästä vihreään ja se voi olla ruskeanpunertava tai jopa violetti. Ruokalanttulajikkeista puuttuu pistävä kitkeryys ja ne maistuvat makealle. Lantun lehdet ovat sinertävän vihreitä ja vahapeitteisiä. Ennen vanhaan lehtiä käytettiin vihannesten tapaan, mutta nykyään niitä käytetään harvoin ihmisravinnoksi.

PITKÄ SATOKAUSI TAKAA RUNSAAN JA SÄILYVÄN SADON

Varhaissatoa voidaan nostaa heti, kun mukulat ovat sopivan kokoisia. Pääsato kannattaa korjata vasta myöhään syksyllä, jotta kuoren paksuus takaa mukulan säilymisen pitkälle kevättalveen. Sadonkorjuu tehdään kuitenkin ennen pakkasia, sillä jäätyminen heikentää mukulan säilyvyyttä. Ennen varastointia mukulan juuri typistetään ja sen naatit poistetaan. Terve lanttu säilyy hyvänä nollan asteen tuntumassa jopa puoli vuotta, mikäli ilman suhteellinen kosteus on yli 95 prosenttia.

Nopeakasvuinen, satoisa ja hyvin säilyvä lanttu on ollut tärkeässä roolissa ruokakulttuurissamme. Sitä on hyödynnetty varsinkin pula-aikojen ruokana. Sen pitkä satokausi mahdollistaisi tämän juureksen paremman hyödyntämisen, mutta nykyään sen kulutushuippu on joulun alla. Nimitys “pohjolan appelsiini” ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä jo 200 grammaa lanttua riittää tyydyttämään päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Saamme siitä myös meille tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita, kuten kalsiumia, kaliumia, fosforia ja magnesiumia.

VALMISTUSTAPA VAIKUTTAA MAKUUN

Lantun ominainen maku tulee sen sisältämästä sinappiöljystä, rikkipitoisista yhdisteistä ja sokereista. Hyvä lanttu on kiinteä ja maistuu makealle. Lantun voi nauttia raakana raastamalla tai leikkaamalla se ohuiksi viipaleiksi. Kypsyessään maku muuttuu pehmeämmäksi ja uunissa paahdettu lanttu maistuu suorastaan makealle. Mausteeksi voi käyttää hunajaa, pippuria, öljyjä, inkivääriä, tinjamia tai neilikkaa. Lanttusuikaleet tai kuutiot voi paistaa nopeasti pannulla herkulliseksi lisäkkeeksi karamellisoimalla ne tilkassa siirappia tai hunajaa. Lanttu on erinomainen liemijuures ja se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin, muuseihin ja sosekeittoihin.

Pitkistä perinteistä ja monikäyttöisyydestä huolimatta lantun kulutus on nykyään vähäistä. Osasyynä voi olla sen maine pula-ajan ruokana, lapsuuden epämiellyttävät ruokamuistot tai se, ettemme osaa käyttää sitä riittävän monipuolisesti. Liian lämpimässä ja loistevalojen alla tapahtuva varastointi ei ainakaan paranna sen makua. Ruokakulttuurimme, ympäristömme ja kotimaisten kasvisten käytön lisäämisen puolesta olisi suotavaa, että lisäämme lantun osuutta ruokavaliossamme. Juuresviikko on hyvä aloittaa syömällä tänään lanttua.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Vuoden_vihannes/Lanttu_ja_nauris/taustatietoja_lantusta

http://www.kasvikset.fi/suomeksi/asiakkaille/kauden_kasvis/lanttu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lanttu

http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/perinnejuurekset-lanttu-nauris

http://www.jattikasvisyhdistys.fi/page23.php

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!