Täältä tulee uusi hittikasvis! – Okra hurmaa salaatissa

Okra – Kaupallinen yhteistyö Aurinkotarhat

Joko olet törmännyt ruokakaupoissa astetta eksoottisempaan uutuuteen? Okra on saanut palstatilaa mediassa, sillä se on ensimmäinen laatuaan. Kouvolan Aurinkotarhat toi ensimmäisenä tuottajana markkinoille kotimaisen okran vuoden koekasvatuksen jälkeen, upeaa pioneerityötä! Aurinkotarhojen kasvihuone on täynnä hittikasviksen taimia ja ensisato on ilmestynyt kauppoihin ympäri Suomea heinäkuun alun aikana.

okra

okra

Okra kasviksena

Okra (Abelmoschus esculentus) on kotoisin trooppisesta Afrikasta. Kasviksen syötävä osa on vihreä ja papua hieman paksumpi. Kulmikas kotahedelmä tai palko on noin 10 sentin pituinen ja sisältää pieniä, syötäviä siemeniä sekä kasvilimaa. Älä anna jälkimmäisen hämätä, sillä kasvilima antaa kasvikselle sen tunnistettavat ominaisuudet oivana raaka-aineena etenkin pitkään haudutetuissa ruoissa.

Okra on maultaan mieto ja miellyttävä, maku muistuttaa hieman tutumpaa kesäkurpitsaa. Rakenne on raakana rouskuvan kiinteä ja kypsänä pehmeän pureskeltava. Huuhtaise kasvis, poista kärki ja kanta ennen ruoanvalmistusta. Valmis!

Tavallisesti vihreä kasvis syödään kypsennettynä, mutta sitä voi käyttää myös raakana esimerkiksi salaateissa. Kypsennettäessä okra saostaa keitot, kastikkeet ja pataruoat perunajauhon tapaan. Jos saostamistarvetta ei ole, esikeitä kasvis miedossa suola- tai etikkaliemessä viisi minuuttia, huuhtele kylmässä vedessä ja valuta. Sesongin tähti sopii erinomaisesti vihannes-, kala- ja lihapatoihin. Säilytä vihannesta +8 – +12 asteessa muovipussissa haihtumisen estämiseksi.

okra

okra
Pyöriteltynä tilkassa öljyä ja valkoviinietikkaa.

Okra sopii moneen eksoottiseen ruokalajiin, mutta me halusimme kehittää hittikasvikselle mahdollisimman simppeliä reseptiikkaa kokeilemisen riman laskemiseksi. Jos osaat pilkkoa, niin osaat tehdä tämän salaatin!

Salaatti on mainiota kesäruokaa, jonka raaka-aineissa vain mielikuvitus on rajana. Salaattiin voi upottaa käytännössä mitä vain vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.

okra

Kastike on salaatissa kuin salaatissa tärkeä osa makukokemusta. Salaattikastike syntyy käden käänteessä itse, kokeile vaikka! Tällä kertaa kesän jännittävimmän salaatin maustoi ihanan hapokas minttu-piimäkastike.

okra

Okra ei vaadi sen kummempia käsittelyjä tätä ruokalajia varten. Huuhtele, pilko ja pyörittele siivut öljyssä ja viinietikassa. Näin saat salaattiin ekstratujauksen makua.

okra

Okrasalaatti ja piimäkastike

  • kotimaista okraa
  • öljyä
  • viinietikkaa
  • vihreää salaattia maun mukaan
  • kirsikkatomaatteja
  • kukkakaalia
  • yrttejä tai versoja maun mukaan, esimerkiksi baby-lehtikaalia tai viinisuolaheinää

Piimäkastike

  • 2 dl piimää
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • 1/2 tl hunajaa
  • muutama oksa minttua

Valmista ensin kastike. Silppua minttu ja sekoita kaikki raaka-aineet piimän joukkoon. Tarkista maku.

Huuhtele kasvikset ja pilko ne. Sekoita okran joukkoon lorauksen öljyä ja viinietikkaa. Kokoa salaatti: vihreää salaattia revittynä, puoliksi leikatut kirsikkatomaatit, hienonnettu kukkakaali ja okra. Viimeistele yrttitupsuilla tai versoilla. Kaada salaatin joukkoon kastike juuri ennen tarjoilua ja pyöräytä sekaisin.

okra

Kotimaisen okran markkinoille tuonut Aurinkotarhat sijaitsee Kouvolassa. Kauppapuutarhoilla kasvaa hittikasviksen lisäksi myös kurkkuja ja tomaatteja sekä erilaisia salaatteja ja yrttejä. Kaikki Aurinkotarhojen tuotteet kantavat Puhtaasti kotimainen -merkkiä ja tuotteilla on myös Sydänmerkki.

Aurinkotarhojen okraa ja muita tuotteita myydään koko Suomen vihannesosastoilla. Löydät kotimaisen okran sekä S-, että K-ryhmän hyvin varustetuista kaupoista.

***

Katso myös edelliset Satokausikalenterin reseptit:

Karamellisoitu sipuli

Murskatut kurkut

Porkkapesto

Gazpacho

Seuraa Satokausikalenteria Facebookissa ja Instagramissa, niin saat ensimmäisenä hyödyllistä tietoa kauden kasviksista!

okra

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Parasta juuri nyt: Lehtikaali

Lehtikaali on löytänyt tiensä ruokakauppoihin. Lehtikaali oli vuoden 2013 hittikasvis ja se on jatkanut suosionsa kasvattamista. Vielä muutama vuosi sitten, sitä oli vaikeaa löytää tavallisista ruokakaupoista. Vuoden 2008 kasvistaseessa lehtikaalia ei edes mainittu omana lajikkeena. Sen kulutus oli sisällytetty kategoriaan “muut kaalit”, joita nautimme vuodessa noin 200 grammaa henkilöä kohden. Lehtikaali on oiva esimerkki siitä miten kuluttajien kysyntä parantaa tarjontaa ja viljelijät ovat valmiita reagoimaan meidän tarpeisiin varsin nopealla aikataululla. Tänä syksynä olemme saaneet nauttia kotimaista lehtikaalia, jota löytyy jo melkein jokaisesta ruokakaupasta. Lehtikaali on yksi terveellisimmistä ja vanhimmista viljelykasveista, mutta miksi se on vaipunut välillä unholaan?


Lehtikaali oli vuoden 2013 hittikasvis.

ANTIIKIN AIKAINEN VILJELYKASVI LEVISI ROOMALAISTEN VALLOITUSTEN MUKANA

Lehtikaali on Länsi-Euroopassa luonnonvaraisena kasvavan kaalilajin (Brassica oleracea subsp. oleracea) muoto. Se on lähimpänä alkuperäistä villikaalia eikä se muodosta kerää, varsimukulaa, muhkeita kukintoja, tai pulleita lehtihankasilmuja vaan nimensä mukaan siitä syödään erillisenä kasvavat lehdet. Lehtikaalia on viljelty antiikin ajoista lähtien. Se mainitaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä jo vuonna 234 – 149 eea eläneen kirjailijan Marcus Pocius Cato vanhemman proosateoksessa. Rooman valtakunnan laajentumisen myötä myös lehtikaalin viljely levisi Euroopan keski- ja länsiosiin, jossa se on edelleen kaupallisesti merkittävä viljelykasvi.

LEHTIKAALI JÄI SATOISAMMAN VALKOKAALIN JALKOIHIN

Kotimaahamme lehtikaali on todennäköisesti kulkeutunut Englannista tai Saksasta esihistoriallisena aika viikinkien mukana. Toinen todennäköinen vaihtoehto ovat hansakauppiaat. Ruotsissa lehtikaali oli suosittua tavallisen väestön keskuudessa aina 1700-luvulle saakka. Kotimaastamme samanlaisia suosion merkkejä ei löydy. Lehtikaali joutui niin Ruotsissa, Suomessa ja muualla Euroopassa uuden ja satoisamman lajikkeen, valkokaalin syrjäyttämäksi.

Suomessa lehtikaalin kasvattaminen on tapahtunut lähinnä keittiöpuutarhoissa, kasvimailla ja palstaviljelijöiden toimesta. Ensimmäisen kerran lehtikaali mainitaan suomen kielen sanana Oulun Wiikko-sanomien artikkelissa vuonna 1853.

1800-luvun lopulla ilmestyneessä Suomen maanviljelyslehdessä todetaan kasvitarhojen silloisesta tilasta seuraavalla tavalla: ”Lehtikaalin viljelystä ainakin tätä nykyä harjoitetaan ani harvassa paikassa tietääksemme enimmiten Itä-Suomessa, mihin se lie Venäjältä tullut; lanttujen viljelys on yleisempi, mutta ei sekään niin tunnettu, kuin ansaitsisi olla. Itse nauristakin kylvetään monessa paikassa ainoastaan sen verran “että olisi lasten syödä”.

LAJIKKEITA JOKA LÄHTÖÖN

Lehtikaalista on olemassa useita eri lajikkeita, jotka ryhmitellään varren korkeuden sekä lehtien värien mukaan. Sitä on jalostettu myös koristekasviksi. Meille tutuin lehtikaali on tumman vihreä ja kähärälehtinen lajike, mutta punaiset sekä violetit lajikkeet ovat löytäneet tiensä tänä syksynä ruokakauppoihin.


Myös punalehtisiä lajikkeita on ilmestynyt tänä syksynä ruokakauppoihin.

Lehtikaali ei menesty karkeilla maalajeille, mutta muuten on maalajin suhteen vaatimaton. Se voidaan kylvää avomaalle jo toukokuussa. Jos sitä halutaan korjata jo nuorena taimena, niin ennen istutusta taimet kannattaa esikasvattaa 10-15 asteen lämpötilassa 3-4 viikkoa. Avomaalle taimien sopiva istutustiheys on noin 5-10 tainta neliömetriä kohden.

Lehtikaali kasvaa ensimmäisenä kesänä noin puolen metrin korkuiseksi. Kasvaessaan lehdet ovat pystyt, mutta kasvun päättyessä ne alkavat kaartua maata kohden. Lehtikaalilla esiintyy vähemmän tuholaisia ja tauteja kuin monella muulla kaalilla.

PARAS SATO SYNTYY PAKKASEN PUREMASTA

Tiheästi istutetuista taimista koko sato korjataan kerralla. Suureksi kasvatetuista taimista satoa voidaan riipiä lehdittäin aina talven tuloon saakka. Lehtikaali sietää vahingoittumatta jopa 15 asteen pakkasia, joten sadonkorjuu kannattaa tehdä vasta myöhään syksyllä. Lehtien makeus paranee kylmän vaikutuksesta, joten sadonkorjuu kannattaa aloittaa vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen.

Hyväkuntoiset lehdet säilyvät sadonkorjuun jälkeen noin 3-4 viikkoa, mikäli säilytyslämpötila on nollan tuntumassa ja lehdet on suojattu veden haihtumiselta.

KOTIMAINEN KASVIS PÄRJÄÄ “SUPERFOODEILLE”

Yhdysvalloissa lehtikaalia on jo pidemmän aikaa mainostettu ”superfoodina” Tälle markkinointitermille löytyy runsaasti perusteita. Lehtikaali sisältää kaikista ravintokasveista eniten B2- vitamiinia, K -vitamiinia ja karotenoideja. Jos sitä vertaa meille kaikille tuttuun appelsiiniin, niin se sisältää melkein kolminkertaisen määrän C-vitamiinia. Toisin kuin appelsiinin, lehtikaalin viljely onnistuu meillä Suomessa. Siitä löytyy runsaasti myös meille tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita kuten kaliumia ja fosforia. Lehtikaalin energiasisällöstä melkein 40 prosenttia tulee proteiinista. Tästä syystä se on kasvissyöjien suosiossa.

MAKUELÄMYS VAATII ESIKÄSITTELYÄ

Lehtikaalin käyttö ruoanvalmistuksessa eroaa hieman meille tutummasta keräkaalista. Ravinnoksi käytetään ainoastaan lehdet, joiden sitkeä lehtiruoti kannattaa poistaa tai ainakin ohentaa ennen valmistamista. Raakana lehtikaalin lehdet ovat kovia ja puisevia, joten ne kannattaa vähintään ryöpätä, marinoida öljypohjaisessa seoksessa tai paistaa pannulla. Tällä tavalla kasvisolujen seinämät pehmenevät ja kasvis on helpompi nauttia. Keitin veteen voi lisätä hieman ruokasoodaa, joka pehmentää lehdet ja säilyttää niiden kauniin värin.


Lehtikaalin voimakas maku on hyvä pari mausteisten liharuokien kanssa.

Viimeaikoina erityisen suosittu tapa nauttia lehtikaali on ollut valmistaa siitä sipsejä. Sitä voidaan käyttää myös keittoihin, patoihin, muhennoksiin sekä smoothieihin. Voimakkaan makuinen lehtikaali on erinomainen lisuke mausteisille liharuoille.

Yksinkertaisen ohjeen lehtikaalisipseille löydät täältä!

P.S. Lehtikaali on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä erittävien kasvisten lähellä.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!