Kaikki luomusta – Käsittelyssä hedelmät, marjat ja vihannekset

Kaupallinen yhteistyö: Valio

Vuoden alussa alkoi Satokausikalenterin ja Valio Luomun postaussarja, jonka yhteydessä paneudutaan myös syvällisemmin luomutuotantoon ja jaetaan inspiroivia, Satokauden mukaisia reseptejä. Joko olet lukenut sarjan ensimmäisen postauksen, jossa perehdytään yleisesti luomutuotantoon. Katso myös ihanien appelsiinipullien ohje ja kokeile kermaista kalasoppaa.

Tällä kertaa käsittelyssä ovat luomukasvikset ja niiden hyödyntäminen elintarvikkeissa. Jutussa asiantuntijana on haastateltu Valio Luomun kategoriapäällikköä Mirva Tolletia.

Erotatko luomutuotteen?

Oletko törmännyt väittämään, että luomukasvikset maistuisivat erilaisilta? Tutkimusten mukaan luonnonmukainen viljely ei vaikuta vihanneksen tai hedelmän makuun, kun tarkastellaan samoja lajikkeita. Erot useimmiten johtuvat siitä, että luomuviljelyssä käytetään eri kasvislajikkeita, mikä selittää myös luomuvihannesten poikkeavan ulkonäön verrattuna tutumpiin lajikkeisiin.

Yleisesti kasvisten makuun vaikuttavat eniten lajike, maaperä, ravinteet, vedensaanti ja aurinko, jotka vaihtelevat kasvupaikojen välillä – ei siis niinkään viljelyn muoto.

Luomutuotannossa tuotteiden värivaihtelut ovat suurempia ja esimerkiksi luomu appelsiinimehun väri saattaa vaihdella vuodenajasta johtuvien sääilmiöiden tai lajikkeiden mukaan. Valion tuotteet valmistetaan kaikkia aisteja hyväksi käyttäen, joten raaka-aineiden laatu tutkitaan aina myös niin värin, maun kuin myös rakenteen osalta. Valio voi valmistaa elintarvikkeita myös väriltään ja kooltaan ”epäedustavista” sadoista, tärkeintä, että lopullisen tuotteen maku vastaa haluttua.

Suomalaisille tuttu mustikka on hyvä esimerkki kasviksesta, johon kesän sääilmiöt vaikuttavat. Joskus mustikat voivat olla vetisempiä, joskus makeampia ja joskus metsästä löytyy pientä tai haalean väristä marjaa.

Luomusertifikaatti takaa tuotantotavan

Luomutuotteiden valmistuksessa ei saa käyttää muunneltua tärkkelystä, makeutusaineita, arominvahventeita eikä muita väriaineita kuin tiettyjä juuston kuoren värjäämiseen tarkoitettuja. Sallittujen lisäaineiden määrä on rajoitettu noin 10 prosenttiin tavanomaisten tuotteiden valmistuksessa käytettävästä määrästä.

Suomen ruokaturvallisuus ja sen valvonta on maailman huippua. Alkutuotantoa, elintarviketeollisuutta sekä vähittäiskauppaa koskeva lainsäädäntö ja valvonta ovat hyvällä tasolla. Kuten edellisessä luomua käsittelevässä artikkelissa kerrottiin, tavanomaisen ja luomutuotetun raaka-aineen erot ovat tuotantotavoissa. Luomusertifikaatti takaa sen, että tuotantotapoja on varmuudella noudatettu.

Luomumerkillä varustettu ruoka on tuotettu:

  • ilman torjunta-aineita
  • ravinteita kierrättäen ja luonnonvaroja säästäen
  • eliölajien monimuotoisuutta vaalien
  • eläinten luontaisia tarpeita kunnioittaen ja hyvinvointia edistäen
  • ilman tarpeettomia lisäaineita, kuten keinotekoisia väri-, makeutus- ja aromiaineita
  • ilman muuntogeenisiä tai säteilytettyjä raaka-aineita.

Kaikki villinä kasvava ei ole automaattisesti luomua

Luomu on tuotantotapa ja siksi se vaatii aina sertifikaatin. Joskus kuulee puhuttavan esimerkiksi “luomuhirvestä”. Eviran mukaan esimerkiksi riistaliha ei täytä luomulihalle asetettuja tuotantomääräyksiä, jolloin sitä ei voida markkinoida luomuna. Sama pätee myös luonnossa kasvaviin kasviksiin: mikäli metsä ei ole luomusertifikoitua, niin siellä kasvavia mustikoita ei voida kutsua luomumustikoiksi.

Luonnontuotteista hedelmät, marjat ja kasvikset, jotka kerätään luomusertifioiduilta alueilta, voidaan luokitella luomuksi. Tähän eivät kaikki metsät automaattisesti kuulu, vaikka Suomessa on luomusertifioitua keruualaa eniten maailmassa. Suomen osuus vastaa tällä hetkellä noin kolmasosaa koko maailman luomukeruualasta ja määräalaa voitaisiin kasvattaa entisestään.

Marjametsään mentäessä saattaa tietämättään poimia luomumustikoita, sillä luomusertifikaatti ei rajaa jokamiehen oikeuksia, eikä estä metsänhoitotoimenpiteitä. Luomusertifiointi edellyttää, että alueella ei ole edeltävän kolmen vuoden aikana käytetty luomussa kiellettyjä lannoitteita eikä torjunta-aineita.

Valio Luomu hyödyntää marjoja, vihanneksia ja hedelmiä monipuolisesti

Ostaessaan luomu-merkityn tuotteen, voi olla varma, että ruoka on tuotettu kaikki edellä mainitut asiat huomioiden. Oman ruokavalion voi koostaa monipuoliseksi suosimalla eri tuotekategorioiden tuotteita. Tällä hetkellä Valio Luomu -tuotteissa käytetään muun muassa marjoista vadelmaa, mustaherukkaa, mansikkaa ja mustikkaa. Hedelmistä käytössä on omenaa, persikkaa, banaania, rypäleitä, mangoa, ananasta, guavaa, sitruunaa, appelsiinia, acerolaa ja päärynää. Muista kasviksista, mausteista ja yrteistä käytössä on inkivääri, kardemumma, basilika, porkkana sekä punajuuri.

Maitotuotteiden lisäksi Valio Luomu -tuoteperheestä löytyy todella kattava valikoima mehu- ja marjapohjaisia tuotteita. Valion Pitäjänmäen mehutehtaalla valmistuvat Hedelmätarha luomumehut ja Valio Luomu smoothiet ja marjakeitot. Pian kauppoihin ilmestyvät uutuudet Valio Luomu™ shotit!

Harva tietää, että Valio on Suomen suurin marjankäsittelijä ja Pitäjänmäen mehutehdas onkin yksi Suomen suurimmista.

Raaka-aineet vastuullisesti

Valio käyttää tuotannossaan ainoastaan sertifioituja luomuraaka-aineiden toimittajia. Jokainen toimittaja on auditoitu vastuullisuuteen, turvallisuuteen sekä yritystoimintaan liittyvissä asioissa. Tämä rajaa joidenkin raaka-aineiden saatavuutta, koska kaikkien Valion kriteerien täyttävien tavarantoimittajien löytäminen on välillä haasteellista. Luomutuotanto on myös alttiimpi tuholaisille ja sääilmiöille, tämä seikka on syytä muistaa luomutuotteiden tuotekehityksessä.

Kysyntää raaka-aineille on välillä enemmän kuin niitä on saatavilla. Esimerkiksi kotimaisen luomusokerin ja luomirypsiöljyn saatavuus ei riitä tällä hetkellä vastaamaan kysyntään. Tästä huolimatta kotimaisuus on aina tärkeä kriteeri tuotekehitystä suunniteltaessa.

Luomutuotannon kehityksessä pätee samat lainalaisuudet kuin muussakin markkinataloudessa. Kysyntä lisää tarjontaa ja mitä enemmän suosimme luomutuotteita, niin sitä paremmin ja monipuolisemmin niitä on lähitulevaisuudessa tarjolla.

Lue lisää Valio Luomusta ja katso ihanat reseptivinkit. Muista myös seurata Valiota Instagramissa @valiofi.

Pysy linjoilla myös Satokausikalenterin kanavissa @satokausikalenteri, jaamme jatkossa reseptejä ja tietoa Satokauden kasviksista.

Satokauden herkullisimmat, ekologisimmat ja edullisimmat kasvikset helppolukuisessa kalenterissa. Reseptejä, vinkkejä ja inspiraatiota.

Pitääkö hedelmien sisältämää fruktoosia vältellä?

Hedelmien sisältämät sokerit nousevat aina välillä keskustelun keskiöön niin sosiaalisessa, kuin perinteisessäkin mediassa. Viime päivinä aihetta on sivuttu Ylen tekemässä jutussa, jossa ravitsemustieteen professori arvioi personal trainerin ruokalistan. Saimme tästä ajankohtaisesta aiheesta vieraskynäkirjoituksen, joka kannattaa lukea.


Monien tutkimusten mukaan fruktoosin haittavaikutuksia on esiintynyt, kun saanti fruktoosipitoisista siirapeista on ollut yli 100 g/pv. Appelsiineja tulisi syödä siis 20 kappaletta päivässä, jotta tämä määrä saavutettaisiin.

”Miten se nyt on, saako hedelmiä syödä?” , tämä kysymys kysyttiin minulta äskettäin. Kysyjä viittasi hedelmien sisältämään sokeriin ja median tulkintoihin WHO:n tuoreesta suosituksesta sokerin saannille; lööppien mukaan jo kahdesta omenasta tulisi päivän sokerikiintiö täyteen. Yksinkertainen vastaus kysyjän kysymykseen on: ”Saa ja kannattaa ehdottomasti syödä hedelmiä”. Avataanpa tätä hieman:

SOKERIN SYÖMISTÄ ON SYYTÄ SÄÄNNÖSTELLÄ, MUTTA EI HEDELMISTÄ

WHO julkaisi maaliskuun alussa suositukset päivittäiselle sokerin saannille. Sen mukaan ruoasta saatavan vapaan sokerin saanti tulisi rajoittaa alle 10 % päivittäisestä energiansaannista, ja lisähyötyjä hammasterveydelle voi saada, jos sokerin saanti alittaa 5 % päivittäisestä energiansaannista.Käytännössä tämä 5 % tarkoittaa 2000 kcal:in ruokavaliossa 25 g eli 6 teelusikallista sokeria päivässä.

Termi ”vapaa sokeri” tuntui aiheuttavan päänvaivaa ja väärinkäsityksiä mediaa myöten. Vapaalla sokerilla WHO:n suosituksessa tarkoitetaan elintarvikkeen valmistajan tai kuluttajan ruokaan lisäämää sokeria sekä hunajassa, siirapeissa, hedelmämehuissa ja hedelmämehutiivisteissä luonnostaan esiintyviä sokereita. Kokonaiset hedelmät eivät siis kuulu tähän määritelmään, eikä niiden syömistä tarvitse vältellä. Vaikka tavoitteena olisikin pitää sokerin saanti suosituksen rajoissa, sitä ei kannata karsia hedelmistä.

MAISSISIIRAPPI LOKAA HEDELMIEN MAINEEN

Hedelmät sisältävät fruktoosia ja glukoosia sekä näiden kahden muodostamaa sakkaroosia. Monet tuntuvat olevan huolissaan siitä, että fruktoosi varastoituisi rasvana tehokkaammin kuin pöytäsokeri, ja lihomisen pelossa vältellään hedelmien syömistä. Useissa tutkimuksissa onkin saatu viitteitä siitä, että liiallinen fruktoosin saanti voi mm. nostaa veren rasva-arvoja, aiheuttaa insuliiniresistenssiä, lihavuutta ja kakkostyypin diabetesta. Mutta tästä ei pidä vetää hätiköityjä johtopäätöksiä: tärkeää on huomata se, että näitä haittavaikutuksia on aiheuttanut prosessoituihin elintarvikkeisiin lisätty fruktoosi. Esimerkiksi teollisesti valmistettu fruktoosipitoinen maissisiirappi, jonka käyttö on yleistynyt erityisesti virvoitusjuomissa on tuonut syyttä hedelmille huonoa mainetta.

Hedelmien luonnostaan sisältämä fruktoosi ei ole tutkimusten mukaan syypää yllä oleviin sairauksiin. Päinvastoin, hedelmien on todettu vähentävän verenpainetta, insuliiniresistenssiä ja veren rasva-arvoja; lukuisten muiden terveyttä edistävien vaikutusten lisäksi. Hedelmien sisältämät kuidut hidastavat fruktoosin imeytymistä. Hedelmien muut sokerit vaikuttavat imeytymismekanismeihin, jotka siten eroavat mm. fruktoosipitoisen siirapin imeytymisestä. Lisäksi hedelmien sisältämät muut hyvää tekevät aineet, kuten polyfenolit, vitamiinit ja kivennäisaineet erottavat hedelmien sokerit prosessoitujen elintarvikkeiden sokereista.

Tuoreiden hedelmien painosta suuri osa on vettä. Niiden energiatiheys on pieni ja siten kokoonsa nähden ne sisältävät vähän sokeria. Keskikokoinen omena sisältää sokereita yhteensä 16 g, josta fruktoosia on 8,5 g, appelsiinissa sokereita on 17 g, josta fruktoosia 5 g ja keskikokoisessa banaanissa sokeria on 17 g, josta fruktoosia 3,5 g. Monien tutkimusten mukaan fruktoosin haittavaikutuksia on esiintynyt, kun saanti fruktoosipitoisista siirapeista on ollut yli 100 g/pv. Appelsiineja tulisi syödä siis 20 kappaletta päivässä, jotta tämä määrä saavutettaisiin. Muistettava on tietysti myös se, että haittavaikutukset on havaittu teollisten siirappien käytöstä, ei hedelmien luontaisesta fruktoosista.

MEHU EI KORVAA HEDELMÄÄ

Miksi sitten hedelmämehut kuuluvat rajoitettavan vapaan sokerin määritelmään? Hedelmämehuista puuttuu kuitu ja niiden sisältämät sokerit imeytyvät nopeammin. Lisäksi mehuissa pitoisuus tiivistyy: 2 dl appelsiinimehua sisältää keskimäärin kolmen appelsiinin mehun. Hedelmät pitävät kuitujen ja muun syötävän osan ansiosta kylläisenä pidempään kuin mehut, joiden nautitut määrät saattavat huomaamattakin kohota moninkertaisiksi hedelmiin verrattuna. Yksi omena riittää välipalaksi, mutta harvemmin nälkä taltutetaan yhdellä lasillisella omenamehua. Hedelmien pureskeltavuus lisää syljentuotantoa, millä on myönteisiä vaikutuksia hammasterveyteen toisin kuin juotavilla mehuilla, joiden suurempi happopitoisuus lisää entisestään kariesriskiä.


Hedelmämehuista puuttuu kuitu, joten “juotavat hedelmät” kannattaa nauttia kokonaisista hedelmistä valmistettuina pirtelöinä tai smoothieina.

Sokerin saantimääriä on syytä tarkkailla ja rajoittaa. On kuitenkin hyvä olla selvillä siitä, mitä sokereita nämä suositukset koskevat, jotta hommassa pysyy järki mukana. Hedelmät sisältävät valtavasti terveellisiä ainesosia ja niiden käyttö tutkitusti edistää terveyttä. Hedelmät kuuluvat siis epäilyksettä osaksi terveellistä ruokavaliota. Parhaimmillaan hedelmät ovat sellaisinaan tuoreina, mutta monipuolisuutensa ansiosta niitä voi käyttää myös ruoanlaitossa ja leivonnassa. Tuttujen omenan ja banaanin hedelmiä kannattaa syödä mahdollisimman monipuolisesti.

Artikkelin kirjoittaja Mari Näätänen on ravitsemustieteen opiskelija Itä-Suomen yliopistossa. Aikaisemmaltaan koulutukseltaan hän on medianomi, joka kiinnostui ruoasta sekä ravitsemuksesta niin paljon, että päätti opiskella niistä itselle uuden ammatin. Mari on kasvisten suurkuluttaja ja häntä kiinnostaa erityisesti niiden ravitsemuksellinen merkitys.

Lähteet ja lisälukemista:

Barasi ME. Human Nutrition. A health perspective. 2. painos. London: Hodder Arnold 2003.

Fineli®. Elintarvikkeiden koostumustietopankki. Helsinki: Kansanterveyslaitos, ravitsemusyksikkö. http://www.fineli.fi (luettu 2.4.2015).

Geissler CA, Powers HJ, toim. Human Nutrition. 12. painos. Edinburgh: Churchill Livingstone Elsevier 2011.

Guideline: Sugars intake for adults and children. Geneva: World Health Organization; 2015.

Kelishadi R, Mansourian M, mothabar HB. Assosiation of fructose consumption and components of metabolic syndrome in human studies: A systematic review and meta-analysis. Nutrition 2014;30:503-510.

Zhang YH, An T, Zhang RC, Zhou Q, Huang Y, Zhang J. Very High Fructose Intake Increases Serum LDL-Cholesterol and Total Cholesterol: A Meta-Analysis of Controlled Feeding Trials. J. Nutr 2013;143:1391–1398.

Satokauden herkullisimmat, ekologisimmat ja edullisimmat kasvikset helppolukuisessa kalenterissa. Reseptejä, vinkkejä ja inspiraatiota.