#Brutsku’n kasvislisukelempparit

Painoluokkaurheilussa matsidieetit ja painonvedot tulevat tutuiksi lähes kaikille ottelijoille. Varsinkin amatöörinä ottelin lähellä normaalipainoani tai sitä korkeammallekin sovituin painorajoin, mutta osana otteluun valmistautumista olen silti aina tykännyt siistiä ruokavaliotani. Tetynlainen dieetti onkin tärkeä osa matsiinvalmistautumistani erityisesti mentaalipuolen osalta myös ilman painontarkkailuakin.

Ruokavalion keventämisessä kasvikset nousevat tietenkin suureen osaan. Kun omien dieettieni aikana huolehdin yhä myös muun perheen ruokahuollosta, on luontevin ratkaisu lisätä kasvislisukkeita, joista muut maistelevat ja valitsevat mieluisiaan ja itse rakennan ateriani. Yksinkertaisetkin, mutta lämpimät kasvishöystöt tuovat nopeasti ruokailuun aterian tuntua pelkien tuoreraasteiden ja vihersalaattien sijaan.

Aterioideni pääosissa esiintyy siis kasvikset kypsennettyinä, usein sipulia, punajuurta, porkkanaa ja kaaleja, ja lisukkeina tuoreina, usein porkkanaa, kukkakaalia ja parsakaalia. Välipaloina ja jälkiruokina toimii varsinkin näin talvea kohti mentäessä eri piensitrukset tai isommista sitrushedelmistä, kuten greipeistä ja hunajapomelosta, koottu hedelmäsalaatti.

Suurilta osin kasviksista koostuva dieetti on minulle myös mieluisa, koska tykkään kasvisten mausta, sekä tuoreina että kypsennettyinä. Kypsennettäessä tykkään lisätä lähes kaikkiin kasviksiin mustapippuria myllystä, mutta muutoin oheiset lempparini eivät sisällä kikkailuja tai erikoisia kasvisten makujen tai koostumusten hämäystä, vaan punajuuri maistuu punajuurelta, sipuli sipulilta ja ruusukaali ruusukaalilta.

Punajuuri-sipulipaistos
1 keltasipuli
2-3 punajuurta
(oliiviöljyä)
(musta)pippuria (myllystä)
(kovaa sinihomejuustoa tai feta-/salaattijuustoa)

Kuori ja leikkaa sipuli ja punajuuret pitkittäin puoliksi ja ohuiksi puolikuu-viipaleiksi. Sipulit kannattaa jättää vähän paksummiksi ja punajuuret viipaloida mahdollisimman ohuiksi, ei kuitenkaan ihan sipsilastuiksi.
Paista viipaleet pienessä määrässä oliiviöljyä (tai kuivalla hyväpintaisella pannulla). Kun sipulit ovat saaneet vähän paistoväriä, peitä pannu kannella ja hauduta pitkään, viipaleiden koosta riippuen noin 15-25min, maltillisella lämmöllä.
Lisää pippuri, kun sipulin ja punajuurien nesteet ovat alkaneet irrota, tai valmiiden annosten päälle rouhien.
Juusto murustetaan halutessa valmiin paistoksen päälle ennen tarjoilua tai omille annoksille.

Paahdetut punajuuret
punajuuria
(musta)pippuria (myllystä)
(oliiviöljyä)

Kuori ja pilko punajuuret reilun sentin kuutioiksi. Ripottele oliiviöljyä vuualle punajuurien alle sekä pippuria ja oliiviöljyä punajuurien päälle, tai pyörittele punajuuret ja pippurit sekaisin ilman öljyä. Paista 200 asteisessa uunissa mieluisaan kypsyyteen, noin 25-40min.

Paistetut ruusukaalit
ruusukaaleja
raastettua sitruunankuorta (paremman puutteessa sitruunapippuria)
vettä

Leikkaa irti ruusukaalien tyvi ja poista mahdolliset nahistuneet uloimmat lehdet. Pilko ruusukaali pitkittäissuunnassa neljään osaan, pienimmät voi jättää puoliksi. Säilytä mukana myös irtoavat isoimmat syömäkelpoiset lehdet.
Laita pilkotut ruusukaalit kuumalle pannulle ja lisää vajaa desilitra kuumaa vettä. Anna veden kiehua pois. Raasta ruusukaalien joukkoon hyvin pestyn (luomu)sitruunan kuorta (tai lisää joukkoon sitruunapippuria) ja paista vielä, kunnes ruusukaalit saavat sopivasti väriä.

Keitettyä/höyrystettyä kukka- ja parsakaalia

Irrota kukka- ja parsakaalien kukinnot melko isoina osina, oksina, kaalin varresta ja lado kattilaan kukinto ylöspäin. Mikäli molempia kaaleja kypsennetään samalla, saa parsakaalit jäädä vähän kukkakaaleja isommiksi.
Lisää vettä sen verran, että varret ovat upoksissa mutta kukinnot veden pinnan yllä. Peitä kannella ja keitä/höyrystä kaaleja 5-10 minuuttia.
Keitinveden voi toki suolata oman maun mukaan.

Tällä hetkellä #Brutsku dieettaa 10.12. Battle of Botnia -tapahtuman otteluunsa Ruotsin Uumajassa. Facebookin urheilijaprofiilissa Minna #Brutsku Grusander on käynnissä ottelun TULOSVEIKKAUSKISA, jonka pääpalkintona on vuoden 2017 Satokausikalenteri ja Sesonkireseptit-kirja!

Äiti, vaimo, vapaaottelija.
27-vuotias kahden lapsen äiti. Turkulaista Finnfighters’ Gymiä edustava ammattilaisvapaaottelija, amatöörien korsisarjan maailmanmestari 2015.

Twitter & Instagram @GrusanM

Voi itku, sillä sipuli

Urheilu herättää tunteita ja aiheuttaa tunnemyrskyjä niin itse urheilijoissa, taustajoukoissa kuin katsojissakin. Voiton hurma, tappion katkeruus tai uran käännekohtien intensiivisyys voi tipauttaa raavaankin miehen kyynelissä polvilleen. Vapaaottelu on sekä henkisesti että fyysisesti raskas laji. Viimeistään otteluun valmistautuessa heittelee rauhallisimmankin miehen tai naisen ajatukset ja tunneskaalat ääripäästä ääripäähän käyden läpi lähes kaiken mahdollisen siinä välillä. Perusluonnoltaan minua paljon rauhallisempi ja rennompi valmentajani Aleksi Kainulainen, entinen ammattilaisvapaaottelija itsekin, totesi ottelu-urani alussa osuvasti ymmärtävänsä tunnemyrskyisiä naisia paljon paremmin koettuaan itse vastaavan jakomielisyyden otteluidensa alla.

Vaikka tiedostankin tavoitteellisen urheilun kokonaisvaltaisen vaikutuksen aina tunne-elämään asti, yllätyn yhä ja useinkin, kuinka tällainen itkupilli on päätynyt näin kovan lajin pariin. Itkupillillä tarkoitan nyt sitä, kun luontainen reaktio lähes mihin tahansa on itku. Olin sitten ylpeä lapsista, iloinen maailmanmestaruudesta, kiitollinen perheestä tai taustajoukoista, turhautunut, väsynyt, pettynyt, stressaantunut tahi oikeasti surullinen, on nopeasti pala kurkussa ja tippa linssissä. Uskoakseni lähes kaikki treenikaverit, harjoitusten vetäjät ja muut salilla kanssani samanaikaisesti olleet ovat joskus huomanneet syvät värisevät henkäykset, punertuvat silmät tai hikipyyhkeeseen kasvojen hautaamisen. Alun muutamien ”ootko kunnossa” ja ”loukkasitko” -kysymysten jälkeen ei ole onneksi tarvinnut sen kummemmin nyyhkyttämistään selitellä – onneksi, koska suun avaaminen siinä vaiheessa murtaisi lopullisesti kaikki padot ja päästäisi hillittömän porun valloilleen.

En jaksa treenatessa enää tuhrata energiaani tunteiden piilotteluun, mutta itkupotkuraivarit paljastuvat vapaammin esille luonnollisesti omien valmentajien ja tutuimpien treenikavereiden seurassa. Treenisalin lähipiiri onkin nyyhkytyksiini tottunut ja osaavat olla sitä huomioimatta ja siitä häiriintymättä. Erityisesti pystypainivalmentajani Sami Sakko, naisen kanssa toimimiseen upeasti tahollaan kotona koulutettu aviomies, käsittelee uhkaavat porut komeasti ignoraamalla kaiken tunteilun. Sami jatkaa harjoitusta tehokkaasti eteenpäin ja tarvittaessa kylmän asiallisesti käskee keskittymään oleelliseen. Sanonkin usein leikkisästi, joskin myös totuudenmukaisesti, Allun ja Samin muodostuneen valmentajikseni, koska he ovat sopivan pienikokoisia kovia kamppailu-urheilijoita itsekin ja, mikä tärkeintä, ymmärtävät tarpeeksi hyvin naisia.

Helposti esiin nouseva itku onkin usein vapauttavaa ja puhdistavaa. Tunnemyrskyn pahin piikki poistuu kyynelinä ja asioihin pystyy taas suhtautumaan vähän järkevämmin. Itselläni tuntuu myös kuin mikä tahansa selittämätön kummallinen olo kropassa puhdistuisi pienen porun myötä. Onneksi helpottavaan itkuun päästäkseen ei tarvitse välttämättä sitä pientäkään tunneheilautusta vaan tarvittaessa itkuksi asti yltyvät kyyneleet saa aikaiseksi myös keittiössä yhdellä lempikasviksistani, syyskuussa sesonkiin nousevalla sipulilla. Rakastan eri sipuleja monissa muodoissa kypsentämättömästä haudutettuun ja karamellisoituun ja käytänkin sipulia lähes kaikissa ruuissamme sekä itselleni kokkaillessa pääraaka-aineenakin. Huomasinkin heti ensiselailulla, ettei Sesonkirespteistä löydy sipulia pääraaka-aineena lainkaan. Tämä ”vajaavaisuus” osottautuikin hyväksi asiaksi, kun löysin syyskuun ohjeista lähes salottisipulin veroisen, itselleni uuden herkun: ruusukaalin! Kun Satokausikalenteri ohjaa valitsemaan tummanvihreitä, napakoita keriä, joiden halkaisija on 2-4cm ja Sesonkiresepteistä löytää ohjeet ruusukaalin täydelliseen kypsennykseen sekä pannulla paistaen, kastikkeessa muhien että uunissa paahtaen, kauhukuvat niistä harvoista lapsuuden kokemuksista kamaliksi ylikypsytetyistä lisukeruusukaaleista katoaa unholaan. Sesonkirepteistä löytyy Ruusukaali-pekonipasta, Ruusukaalipizza sekä Lämmin ruusukaali-perunasalaatti, mutta kun ruusukaalin vihdoin oppii oikein kypsentämään, löytää se jatkossa helposti tiensä lähes ruokaan kuin ruokaan – kuten sipulitkin.

#Brutsku vuodattaa juuri nyt kyyneliä, ja vielä paljon enemmän hikeä, valmistautuessaan seuraavaan otteluunsa Saksassa Obertraulingissa Young Blood Night vol. 8 -tapahtumassa 22.10. Valmistautumistani voit seurata Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

Äiti, vaimo, vapaaottelija.
27-vuotias kahden lapsen äiti. Turkulaista Finnfighters’ Gymiä edustava ammattilaisvapaaottelija, amatöörien korsisarjan maailmanmestari 2015.

Twitter & Instagram @GrusanM

Arkimenu lasten suusta, sesonkiherkkuja aikuiseen makuun

Olen 27-vuotias turkulainen ammattilaisvapaaottelija. Treenaamisen ohessa pyöritän nuoren lapsiperheen arkea, tärkeimpinä vastuualueinani ruokahuolto ja pyykkirumba.

Kuten aiemmassa Satokausikalenterin haastattelussa totesin, olen pienine tuloineni ruokaillut aina löyhästi satokausien rytmissä. Nyt, kun ravitsemukselliset valintani eivät enää vaikuta vain omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini, vaan lisäksi sekä optimoi kehitykseni vapaaottelijana että muodostaa rakennusaineet ja ruokailutottumukset kovaa vauhtia kasvaville lapsilleni, on yhä monipuolisempi kasvis- ja ruokakalavalikoima ollut erittäin tervetullut apu.

Lapsiahan, ainakin meidän jälkikasvua, kiinnostaa mielettömästi ihan tavallisetkin ”aikuisten jutut” – leikitään kotia, teekutsuja, ravintolaa, imuroidaan – ja mikäs sen parempaa kuin päästä ihan oikeasti osallistumaan aikuisten askareihin. Ruoka maistuu selkeästi paremmin, kun on saanut olla mukana perheen ruokien suunnittelussa, hankinnassa ja toteutuksessa. Poikamme muistaa joka maanantai- ja torstaiaamu pyytää läheisen ruokakaupan mainossivut Turun Sanomien välistä itselleen, ehdottelee tulevia ruokia, tavaa tarjouskalojen lajien nimiä ja huutelee hintoja. Itse olen aina viihtynyt keittiössä kokkailemassa, mutta ruokien jatkuva ideoiminen kasvaa usein ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Olenkin suosiolla ulkoistanut ruokalistan suunnittelun loppuperheelle. Lapsilta tulee luovia ratkaisuja, kun ilmoittaa jääkaapin sisällön ja kysyy, mitäs ruokaa näistä halutaan. Onneksi myös perus makaronilaatikoita ja kanakeittoja toivotaan usein.

Itse seuraan tyytyväisenä lasten kiinnostusta ravintoaan kohtaan ja pohdin mielelläni heidän kanssaan eri ruokien sisältöjä ja ravintoaineiden merkitystä kehoissamme. Välillä muiden ihmisten läsnäollessa saatan kuitenkin pälyillä ympärilleni kuulijoiden reaktioita, kun 6-vuotias isoveli kehoittaa 3-vuotiasta pikkusiskoaan syömään eväänsä reippaasti loppuun saadakseen leivästä hiilareita, jotta jaksaa vielä leikkiä, leikkeleestä protskua, jotta saa lihaksiin lisää voimaa, ja juustosta kalsiumia, jotta luut pysyvät vahvoina.

Vaikka ruokalistan suunnittelun olen tehokkaasti ulkoistanut jälkikasvulle, oli heinäkuun Sesonkiresepteistä pakko kokeilla ehkä aikuisempaan makuun paremmin soveltuva Grillattu selleri sinihomejuustolla – erityisesti, koska kevään ja alkukesän aikana tuli ihastuttua grillattuun parsaan sekä sinihome- että fetajuustolla. Sinihomejuuston toimiessa upeasti sekä parsan että sellerin kanssa, on seuraavissa grillailuissa ehdottomasti testattava, toimiiko myös grillattu pekoniselleri kuten pekoniparsa. Ja pekonia ja suolaisia juustoja kun pitkulaisiin sesonkikasviksiin innostutaan yhdistämään, täytynee kokeilla myös puolison ehdottamat grillattu pekoniraparperi sekä grillattu raparperi sinihome- tai fetajuustolla.

Äiti, vaimo, vapaaottelija.
27-vuotias kahden lapsen äiti. Turkulaista Finnfighters’ Gymiä edustava ammattilaisvapaaottelija, amatöörien korsisarjan maailmanmestari 2015.

Twitter & Instagram @GrusanM