Parasta juuri nyt: Salaattia takapihalta

Horsmat

Haluaisitko syödä hyvää lähellä kasvanutta ilmaista sesongin mukaista ruokaa, saada samalla liikuntaa, nauttia luonnosta ja oppia uutta? Kaiken tämän voit yhdistää helposti ja yksinkertaisesti lähtemällä villiruokajahtiin!

Horsmaa ja hollandaise
Maitohorsma on Suomen luonnon oma parsa.

Villiyrtit ovat mahtavia! Erityisesti minua kiehtoo niiden aitous, luonnollisuus ja alkukantaisuus, villiyrtithän kuuluivat oleellisena osana esi-isiemme ravintoon. Vielä 70-luvulla keräilykulttuuri oli voimissaan, perheet kävivät yhdessä metsissä ja hyödynsivät jokamiehen oikeuksiaan, mutta kaupungistumisen myötä into on valitettavasti hiipunut.

Toisaalta myös maaseudullakin asuvat ovat nykyään varsin kaupunkilaisia sielultaan. Keräilykulttuuri hiipuu yhtä lailla taajamissa ja pikkukylissä.

Suomi on kuitenkin pieni maa ja sen pääkaupunkikin oikeastaan vain pieni kylä, jonka rannoilla voi uida, jonka keskustassa kasvaa syötäväksi kelpaavia sieniä ja villiyrttejä. Olemme hulluja, jos emme käytä uniikkia elinympäristöämme hyödyksi. Miksi maksaisin ruokakaupassa olemattoman kokoisesta yrttipuskasta, jos voin poimia pihalta tai lähimetsästä vähintään yhtä maukkaita kasveja ilmaiseksi? Itse poimitut villiyrtit saavat omatekoisen ruoan myös maistumaan entistä paremmalta.

Villiyrtit ovat mielestäni oleellinen osa suomalaista lähi- ja sesonkiruoka sekä luomu- kulttuuria. Parasta villiyrteissä on kuitenkin sienten tapaan niiden uniikki makumaailma, jota ei voi löydä kaupoista. Kantarelleja ja ruohosipulia löytyy toki markettien hyllyiltä, mutta villistä luonnosta löytyy mielenkiintoisempiakin makuja. Kun on kerran päässyt lampaankäävän tai saksankirvelin makuun, uuskeräilijän toinen jalka on jo tukevasti metsässä.

voikukkapikkelit
Löytämisen iloa ja oivalluksia ei myydä purkitettuina.

Yksi villiyrttien hienouksista onkin jatkuva uuden oppiminen. Vaikka olen keittänyt 20 vuotta huippuravintoloiden keittiöissä, villiyrttien opiskelun olen joutunut aloittamaan täysin tyhjältä pöydältä. Tässä hommassa Michelin-tähdellä ei tee mitään. Erityisen huikeaa on löytää edelleen täysin uusia ja omanlaisia makuja keittiössä kokattaviksi – varsinkin kun harvinaiset herkut kasvavat aivan nenämme edessä.

Tarkkasilmäiset lapset ovat mainioita seuralaisia villiyrttiretkille, sillä luonnosta löytyy loppumattomasti yhteistä tutkittavaa. Poikani Kevin tunnistaa parikymmentä erilaista villiyrttiä ja maistelee uusia löytöjä mielellään. Hänen suosikkejaan ovat isomaksaruoho, suolaheinä ja keto-orvokit.

Omiin lähiseutuihin ja naapurimetsiin tutustuminen tuo luonnon lähemmäs, tiiviimmäksi ja konkreettisemmaksi osaksi myös kaupunkilaisten arkea. Pienikin viheralue saattaa muuttua isoksi ja merkittäväksi, kun sen monimuotoisuuteen tutustuu lähemmin.

Isot ja harmaat kerrostalotkin näyttävät erilaisilta, jos tiedämme keitä niissä asuu.

Metsän, pellon tai puiston lähempi tarkastelu osoittaa, etteivät ne ole vain yhtenäisiä vihreitä alueita. Lähimetsäkin on erityyppisistä kasvupaikoista ja kasveista muodostuva kokonaisuus, jossa jokaisella on oma paikkansa. On kiehtovaa oppia, missä tietyt kasvit viihtyvät, tai löytää ovelia piilopaikkoja, minne muut villiyrttibongarit eivät todennäköisesti löydä.

Ja kun metsä tulee tutuksi, villiyrttejä on helppo käyttää myös arkiruoanlaitossa. Mikä sen parempaa, jos villiyrttien keräämisen voi yhdistää kiireen keskellä lasten kanssa leikkimiseen? Tai jos villiyrtit voi poimia messiin lenkkipolun varrelta?

Vaikka innostuin villiyrteistä alun perin ravintolaruoan kautta, ne kuuluvat mielestäni yhtä lailla koti- ja arkiruoanlaittoon. Kotikeittiössä villiyrtit taipuvat vaikkapa mäkimeiramiketsupiksi, vesiheinävokiksi ja nokkospastaksi.

Villiyrttiharrastus ei tarkoita päivittäistä puskan juuressa kyykkimistä. Jos taivaalta valuu harmaata vesimassaa tai televisiosta tulee kokkiohjelmia, minäkin jään mieluummin sohvalle pötköttämään. Sitä paitsi monet villiyrtit säilyvät viileässä jopa viikon, joten vapaapäivinä kerätyistä nipuista riittää popsittavaa koko viikoksi.

Voikukat
Villiyrttiharrastus kannattaa aloittaa jo valmiiksi tutuilla kasveilla, kuten voikukilla ja nokkosilla.

Villiyrttiharrastuksen aloittaminen ei ole vaikeaa, varsinkaan jos lähtee liikkeelle tutuimmista ja helpoimmin tunnistettavista lajikkeista. Apua voi löytyä jo omasta pihapiiristä, esimerkiksi pihasaunioista ja voikukista. Kasvimaan ja puutarhan rikkaruohoihin oppii suhtautumaan kevyemmin ja ystävällisemmin, jos ryytimaalta kitketyt ruohot sekoittaa päivällissalaatin joukkoon. Tai tee vaikka pastalle nopea villipesto!

Villipesto

5dl            nokkosta, ketunleipiä, suolaheinää tms…

1dl            paahdettuja auringonkukan siemeniä

1dl            auringonkukkaöljyä

1/2dl         raastettua kovaa juustoa esim, Västerbotten

1/2kpl       valkosipulin kynsiä

suolaa ja mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki aineet huhmareessa tasaiseksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa focaccian kera tai vaikkapa uusien perunoiden lisukkeeksi.

Villiä Kevättä kaikille!

Jouni

jouni_keräämässä

Supersuositut villiruokakurssit Järvenpäässä joka keskiviikko klo.17-20 juhannukseen asti alkaen 27.4.

Keittiömestari sekä villiyrttikirjailija Jouni Toivanen johdattaa sinut keväisten villikasvisten pariin, opettaa tunnistamaan niitä ja opastaa valmistamaan ruokia villikasveista.

Alkuun teemme keruuretken, jonka jälkeen valmistamme yhdessä ravinteikkaita ja herkullista smoothieta, vihermehua, salaattia ja muuta kesäruokaa!

Mukaasi saat keräysoppaan ja muutaman takuuvarman reseptin!

Varmista paikkasi kysyttyyn pienryhmään! Kurssin hinta on 59 euroa.

Tarkemman osoitteen saat ilmoittautumisen yhteydessä.

Ilmoittautumiset sähköpostitse! info@jounitoivanen.com

 

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Tekijä: Satokausikalenteri

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi - suosi sesonkia!

1 vastaus artikkeliin “Parasta juuri nyt: Salaattia takapihalta”

  1. Oikeastaan on erittäin hyvä että vain hyvin harva kaksijalkainen horttoilee luonnossa. Ihmisten keskittyminen kaupunkeihin ja taajamiin suojelee luontoa meiltä tuholaisilta. Ennen oli ennen – väkeä vähemmän, mutta aikamoista raiviota sekin sai aikaan. Hyvin kauan sitten, ihmisen elellessä muun luonnon seassa ja metsästys-keräily kulttuurin vallitessa, tilanne oli hallittu. Itsekin toki poimin ruokaan villiyrttejä mutta keskityn pihapiiriin ja pyrin kestävään keräilyyn. Toivon samaa bloggarilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *