Juuresviikko: Lanttu

Joulun juurekset -teemaviikon ensimmäinen esittelyssä oleva juures on meille kaikille tuttu lanttu, joka äänestettiin myös viikon kasvikseksi. Tällä “pohjolan appelsiinilla” on kotimaassamme pitkät viljelyperinteet, mutta nykyään sen kulutus on enää reilun kilon verran vuodessa henkilöä kohden. Toivottavasti tämän monikäyttöisen kasviksen suosio lisääntyisi ja voisimme tulevaisuudessakin syödä kotimaista lanttua.


Lanttu on perinteinen joulujuures, mutta muina ajankohtina sen kulutus on vähäistä.

HISTORIASTA TIEDETÄÄN HARMILLISEN VÄHÄN

Lanttu (Brassica napus L.) on kehittynyt rypsin/nauriin ja kaalin risteytyksestä, jossain Pohjolan perukoilla. Villeimpien arvausten mukaan se olisi risteytetty Suomessa. Lanttu on eurooppalainen viljelykasvi, eikä sitä juurikaan tunneta muissa maanosissa. Sen viljelyn alkamisesta ei ole olemassa tarkkoja tietoja ja sen historian tutkimusta vaikeuttaa, että monissa vanhoissa dokumenteissa nauris ja lanttu mieletään samaksi lajiksi. Ensimmäiset kirjalliset todisteet lantun viljelystä löytyvät 1600-luvulta, vaikka sitä on todennäköisesti viljelty aikaisemminkin.

LANTTUA VOIDAAN VILJELLÄ KOKO MAASSA

Lanttu on sopeutunut viileään kasvuympäristöön ja siksi se menestyy kasvuoloissamme erinomaisesti. Liian lämpimässä se kasvattaa usein haljenneita tai epämuodostuneita mukuloita. Se kestää kylmää kaikissa kehitysvaiheissaan, mutta yli 25 asteen lämpötilasta se ei pidä. Kasvualustansa suhteen lanttu on vaatimaton, mutta vaatii runsaasti vettä ja se viihtyy erityisen hyvin merellisessä, kosteassa ilmastossa.

Avomaalle lanttu kylvetään 2-2,5 senttimetrin syvyyteen ja sopiva kasvutiheys on 5-6 tainta neliötä kohden, mikäli halutaan kasvattaa mahdollisimman suuria mukuloita. Jos satokautta halutaan aikaistaa, niin taimia voidaan esikasvattaa noin kolme viikkoa ruukuissa. Tällöin sopiva lämpötila on 15-20 astetta. Pieniä lanttuja kasvatettaessa riviväli voi olla 40-60 senttimetriä ja taimien välinen etäisyys 20 senttimetriä. Lanttua vaivaavat kaikki ristikukkaisten tuholaiset ja taudit. Erityisen haasteen viljelylle voivat aiheuttaa kaalikärpäsen toukat.

Ensimmäisenä kasvukautenaan lanttu kasvattaa lehtiruusukkeen ja mukulan. Mukulat voivat painaa jopa 1-2 kiloa. Lantusta ei ole jalostettu suuria määriä eri lajikkeita. Lajikkeet ryhmitellään kelta- ja valkomaltoisiin. Valkomaltoisia lanttuja on käytetty lähinnä rehulanttuina. Kuoren väri vaihtelee lajikkeen mukaan kellertävästä vihreään ja se voi olla ruskeanpunertava tai jopa violetti. Ruokalanttulajikkeista puuttuu pistävä kitkeryys ja ne maistuvat makealle. Lantun lehdet ovat sinertävän vihreitä ja vahapeitteisiä. Ennen vanhaan lehtiä käytettiin vihannesten tapaan, mutta nykyään niitä käytetään harvoin ihmisravinnoksi.

PITKÄ SATOKAUSI TAKAA RUNSAAN JA SÄILYVÄN SADON

Varhaissatoa voidaan nostaa heti, kun mukulat ovat sopivan kokoisia. Pääsato kannattaa korjata vasta myöhään syksyllä, jotta kuoren paksuus takaa mukulan säilymisen pitkälle kevättalveen. Sadonkorjuu tehdään kuitenkin ennen pakkasia, sillä jäätyminen heikentää mukulan säilyvyyttä. Ennen varastointia mukulan juuri typistetään ja sen naatit poistetaan. Terve lanttu säilyy hyvänä nollan asteen tuntumassa jopa puoli vuotta, mikäli ilman suhteellinen kosteus on yli 95 prosenttia.

Nopeakasvuinen, satoisa ja hyvin säilyvä lanttu on ollut tärkeässä roolissa ruokakulttuurissamme. Sitä on hyödynnetty varsinkin pula-aikojen ruokana. Sen pitkä satokausi mahdollistaisi tämän juureksen paremman hyödyntämisen, mutta nykyään sen kulutushuippu on joulun alla. Nimitys “pohjolan appelsiini” ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä jo 200 grammaa lanttua riittää tyydyttämään päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Saamme siitä myös meille tärkeitä hiven- ja kivennäisaineita, kuten kalsiumia, kaliumia, fosforia ja magnesiumia.

VALMISTUSTAPA VAIKUTTAA MAKUUN

Lantun ominainen maku tulee sen sisältämästä sinappiöljystä, rikkipitoisista yhdisteistä ja sokereista. Hyvä lanttu on kiinteä ja maistuu makealle. Lantun voi nauttia raakana raastamalla tai leikkaamalla se ohuiksi viipaleiksi. Kypsyessään maku muuttuu pehmeämmäksi ja uunissa paahdettu lanttu maistuu suorastaan makealle. Mausteeksi voi käyttää hunajaa, pippuria, öljyjä, inkivääriä, tinjamia tai neilikkaa. Lanttusuikaleet tai kuutiot voi paistaa nopeasti pannulla herkulliseksi lisäkkeeksi karamellisoimalla ne tilkassa siirappia tai hunajaa. Lanttu on erinomainen liemijuures ja se sopii niin keittoihin, patoihin, muhennoksiin, muuseihin ja sosekeittoihin.

Pitkistä perinteistä ja monikäyttöisyydestä huolimatta lantun kulutus on nykyään vähäistä. Osasyynä voi olla sen maine pula-ajan ruokana, lapsuuden epämiellyttävät ruokamuistot tai se, ettemme osaa käyttää sitä riittävän monipuolisesti. Liian lämpimässä ja loistevalojen alla tapahtuva varastointi ei ainakaan paranna sen makua. Ruokakulttuurimme, ympäristömme ja kotimaisten kasvisten käytön lisäämisen puolesta olisi suotavaa, että lisäämme lantun osuutta ruokavaliossamme. Juuresviikko on hyvä aloittaa syömällä tänään lanttua.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Vuoden_vihannes/Lanttu_ja_nauris/taustatietoja_lantusta

http://www.kasvikset.fi/suomeksi/asiakkaille/kauden_kasvis/lanttu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lanttu

http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/perinnejuurekset-lanttu-nauris

http://www.jattikasvisyhdistys.fi/page23.php

Kotimaisuus on tärkeä arvo, mutta ei itseisarvo.

“Nyt syödään työpaikkoja” -kampanja sekä Venäjän asettamat kauppapakotteet ovat viime kuukausina nostaneet kotimaisen ruoan arvostusta entisestään. Tämä on tietenkin mainio kehityssuunta, mutta asia ei ole ihan näin “sinivalkoinen”.


Kuvassa oleva statuspäivitys on julkaistu Vihannes.net Facebook-sivuilla 29.8.2014.

Kotimainen vaihtoehto ei ole aina ympäristöystävällisin

Kotimaisuus on lähtökohtaisesti hyvä vaihtoehto ruokavalinnoissa ja voimme olla ylpeitä omasta ruoantuotannostamme. Jos asiaa tarkastellaan ympäristön näkökulmasta, niin näin ei kuitenkaan aina ole. Nauttimamme ruoka aiheuttaa asumisen ja liikkumisen ohella runsaasti ympäristöongelmia ja on arvioitu, että ruoan osuus ilmastovaikutuksistamme on jopa 25 prosenttia! Kotimainen ruoka ei ole valitettavasti aina ekologisin vaihtoehto.

Kasviksista suurimmat ilmastopäästöjen aiheuttajat ovat talvella kasvihuoneessa kasvatetut kotimaiset tomaatit, kurkut, yrtit ja salaatit. Vaikka ympäristöpäästöt vaihtelevat vuodenajasta, kasvihuoneen lämmitystavasta sekä valaisutarpeesta riippuen, on ympärivuotisen kasvihuonetuotannon päästöt aina avomaalla viljeltyä juuresta tai ulkomailta satokauden aikana laivalla tuotua hedelmää suuremmat.

Osta etelän hedelmiä kun ne ovat parhaimmillaan

Ruoan hiilijalanjälki kertoo, kuinka paljon ruoantuotannossa, kuljettamisessa, säilytyksessä sekä valmistamisessa ilmakehään vapautuu kasvihuonepäästöjä. Esimerkiksi Espanjasta luonnollisen satokauden aikana laivalla tuodun appelsiinin ilmastopäästöt ovat noin 0,5 kgCO2e/kg. Se on vain murto-osa kotimaisen talvella kasvatetun tomaatin hiilijalanjäljestä, jonka ympärivuotisen hiilijalanjäljen keskiarvo on 5,1 kgC02e/kg.

Tuontiruoan kuljetusten osuus koko ruokaketjun ilmastopäästöistä on vain 0,2 prosenttia, joten voimme hyvällä omalla tunnolla ostaa “etelän hedelmiä” niiden luonnollisella satokaudella, kun ne ovat edullisimmillaan ja maukkaimmillaan. On kuitenkin syytä muistaa että ruoalla on muitakin ympäristövaikutuksia. Vaikka espanjalaisilla tomaateilla olisi kotimaista kasvihuonetomaattia pienempi hiilijalanjälki, voi niiden viljelyssä käytettävät torjunta-aineet ja lannoitteet saastuttaa maaperää.


Tuontihedelmien osalta on syytä pohtia myös paikallisten viljelijöiden työoloja.

Ravitsemussuosituksiin on vielä matkaa

Vuoden 2012 ravintotaseen mukaan söimme kotimaisia tomaatteja 11,3 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Muita tuoreita vihanneksia söimme 45,6 kiloa, hedelmiä 51,4 kiloa sekä marjoja 15,7 kiloa. Ravintotaseen mukaan söimme vuodessa 124 kiloa tuoreita kasviksia. Viime vuonna julkaistut Pohjoismaiset ravitsemussuositukset kehoittavat meitä syömään noin 500 grammaa juureksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja sieniä vuorokaudessa eli vuodessa se tekisi reilu 182 kiloa kasviksia. Vaikka vuoden 2012 ravintotase ei kerro kuinka paljon söimme sieniä, niin tuskin se osuus kuitenkaan ylittää kulutuksen ja suositusten välistä yli 58 kilon eroa?

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole vähentää kotimaisen tomaatin syöntiä, vaan herätellä ajattelemaan omia kulutusvalintoja. Voimme edelleen syödä vuodessa yli 11 kiloa tomaattia tai enemmänkin, mutta ympäristön kannalta niitä on järkevintä nauttia tomaatin luonnolliselle satokaudelle. Meillä kotimaassa se on kesällä sekä alkusyksyllä.

Napajäätikön sulamisen ohella toinen ongelma on se, että syömme tällä hetkellä aivan liian vähän kasviksia. Tutkitusti terveellinen Välimeren dieetti perustuu osiltaan runsaaseen ja monipuoliseen kasvisten nauttimiseen. Vuoden 2008 kasvistaseen mukaan yli 90 prosenttia nauttimistamme kotimaisista vihanneksista koostui alle kymmenestä lajikkeesta, joten tämän hetkistä tilannetta ei voi kutsua kovinkaan monipuoliseksi.

Sijoita itseesi ja ympäristöösi – Satsaa sesonkiin!

Helpoin tapa tehdä ympäristön kannalta kestäviä ratkaisuja, säästää rahaa sekä lisätä ja monipuolistaa kasvisten osuutta ruokavaliossa on sesonkien suosiminen. Sesonkiruokailun runko kannattaa rakentaa kotimaisten ekologisten ja hyvin varastointia kestävien juuresten ja kaalien pohjalle. Luonnollisesti siihen kuuluvat myös hiilijalanjäljeltä olemattomat marjat, sienet ja villivihannekset. Ruokavalioon haetaan vaihtelua aina satokauden muilla kasviksilla ja talviaikaan sitä voidaan täydentää tuontihedelmillä. Tällä tavalla ruokavalio monipuolistuu itsestään.


Avomaalla kasvatettujen juuresten hiilijalanjälki on pienin kaikista viljellyistä kasviksista.

Jos lisäisimme kotimaisten kasvisten kulutusta vaikkapa 40 kilolla, niin kuinka monta työpaikkaa siitä syntyisi? Tämän hetkistä kulutusta voi olla vaikea nostaa syömällä samoja kasviksia, joten lisäämällä kotimaisten harvinaisempien kasvisten kysyntää viljelijät uskaltavat varmasti kokeilla uusia viljelykasveja kotimaassa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2013 suuren suosion saavuttanut lehtikaali, jota löytyi tänä syksynä kotimaisena melkein jokaisesta ruokakaupasta. Muita esimerkkejä ovat kotimainen päärynä, mustajuuri, maa-artikosokka sekä kelta- ja raitajuurikkaat, jotka ovat viime vuosina yleistyneet ruokakaupoissa.

Vaikka lisäisimme kotimaisten kasvisten kulutusta 40 kilolla vuodessa, niin sen lisäksi voisimme syödä 18 kiloa enemmän sesongissa olevia tuontihedelmiä. Tällöinkin pääsisimme vasta ravitsemussuositusten mukaiseen keskiarvoon. Mitkä olisivat tämän muutoksen kansanterveydelliset vaikutukset?

P.S. Kasvisten hiilijalanjäljestä puhuttaessa on syytä muistaa, että millä tavalla tahansa tuotettu kasviksen ympäristöpäästöt ovat keskimäärin aina eläinperäistä ruokaa pienemmät. Yksi varteenotettava vaihtoehto kotimaisten kasvisten kulutuksen lisäämiseksi ovat edullisemmat 2. luokan kasvikset, joihin liittyvän kirjoituksen voit lukea täältä.

Tekstin on kirjoittanut Satokausikalenterin perustaja Samuli Karjula / @APSK86

Voit seurata meitä myös www.facebook.com/satokausikalenteri. Löydymme Twitterissä ja Instagramissa @kausikalenteri

Lähteet ja lisälukemista:

Kirjoituksessa esitetyt ympäristöpäästöt perustuvat kirjaan:

Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville / Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja, Anna Talasniemi 2011 / Bookwell Oy, Porvoo 2011. (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiantuntijat ovat auttaneet kirjan hiilijalanjälkien laskennassa ja kommentoineet kirjan tieto-osioita.)

Mikäli ympäristöystävällinen ruokavalio kiinnostaa enemmän, suosittelemme lukemaan kirjan.

(Ravintotase 2012)
http://www.maataloustilastot.fi/ravintotase

(Ravitsemussuositukset 2013 ) http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.3.pdf

(Kasvistase 2008) http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CCEQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.kasvikset.fi%2FLink.aspx%3Fid%3D1162579&ei=ih5lVMKCKMnfywPlwICQBw&usg=AFQjCNEeT_0N_G4LpXLrdEODRRvMJFShTw&sig2=vYkLLHSmhtfcDHq1W-gn7A&bvm=bv.79189006,d.bGQ

http://www.dieetit.fi/valimeren-ruokavalio