Kannattaako kasvisten sisältämien nitraattien tai nitriittien vältteleminen?

kotimaisetjuurekset

Elintarvikkeiden lisäaineet ovat mediassa jatkuvasti esillä. Luomu kasvattaa suosiotaan ja moni meistä välttelee E-koodeja. Me kuluttajat pyrimme valitsemaan tuotteita, joissa lisäaineita olisi mahdollisimman vähän. Nitraatti ja nitriitti ovat esimerkkejä lisäaineista, joita pyritään välttämään. Kasviksissa on usein kuitenkin moninkertainen määrä nitraattia verrattuna esimerkiksi makkaraan. Kannattaako meidän vältellä nitraattipitoisia kasviksia?


Juuresviikolla kirjoittamamme artikkeli punajuuresta herätti keskustelua kasvisten sisältämistä nitraateista ja nitriiteistä. Talvijuuresten aikaan aihe on edelleen ajankohtainen, vaikka punajuuri ei ole nitraattipitoisin kasviksemme.

NITRAATTI ON LUONNOSSA ESIINTYVÄ YHDISTE

Nitraatti on luonnossa esiintyvä yhdiste ja se liittyy typen kiertokulkuun. Nitraattia kertyy lannoituksesta ja luontaisesti kasviksiin ja juomaveteen. Nitraattia muodostuu myös ihmisen elimistössä ravinnon typestä, jossa se muuttuu osittain nitriitiksi. Kasviksissa nitraattia on varsinkin vihreiden lehtivihannesten lehdissä. Nitraattipitoisuudet vaihtelevat kasvilajikkeen, kasvuolosuhteiden ja prosessoinnin mukaan. Onneksemme pelkkä kasvisten peseminen laskee nitraattipitoisuuksia.

Me kuluttajat tunnemme lisäaineena käytetyt nitraatit (E 251 ja E 252) yleensä paremmin kuin kasviksissa ja juomavedessä olevat. Nitraatin saanti lisäaineena on kuitenkin vähäistä verrattuna luontaisista lähteistä saatavaan nitraattiin. Elintarviketeollisuus käyttää niitä lisäaineena (E 249 ja E 250), makkaroissa ja nitriittisuolatussa lihassa. Niillä on kuitenkin rooli estää mikrobien aiheuttamia ruokamyrkytyksiä. Elintarvikkeiden nitriittipitoisuuksien alentaminen nykytasosta vaatisi hygieniavaatimusten kiristämistä sekä lihavalmisteiden käyttöaikojen lyhentämistä. Lisäksi lihavalmisteiden kylmäsäilytyksen tulisi olla entistä tarkempaa koko ruokaketjussa aina kotitalouksiin saakka.


Suomen Sydänliitto sekä Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelevat, että leikki-ikäisille annettaisiin makkaraa enintään kahdesti viikossa.

SUURIN OSA SUOMALAISTA SAA NITRAATTEJA MALTILLISESTI

Suurinta osaa nitriittialtistuksestakaan ei kuitenkaan saada ravinnosta ja lisäaineista, vaan elimistön oman toiminnan seurauksena. Nitraatti taas muuttuu elimistössä nitriitiksi. Esimerkiksi syljessämme on luonnostaan nitriittiä. Ravinnosta saatavasta nitraatista suurin osa saadaan kasvikunnan tuotteista. Suomalaiset aikuisten ja lasten nitraateista noin 85 prosenttia saadaan kasviksista. Talousvedestä lapset saavat noin 10-15 prosenttia päivittäisestä nitraatinsaannistaan, kun taas aikuisilla vastaava arvo noin 20 prosenttia. Pienin nitraattimäärä tulee lisäaineena. Toistaiseksi lapsilla lisäaineista saatava nitraattiosuus vaihtelee 1-4 prosentin välillä ja aikuisilla se on noin kolme prosenttia. Suurin osa ravintomme nitraateista tulee siis kasvikunnan lähteistä ja vedestä.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on asettanut päivittäissaantirajat nitraatille. Suomalaista aikuisista suurin osa jää rajan alapuolelle. Vaikka EFSAn raja joinakin päivinä ylittyisikin siitä ei tarvitse olla huolissaan. Raja-arvo on määritetty pitkäaikaisaltistuksen aiheuttamien haittojen perusteella.
Lapsilla päivittäissaantiraja ylittyy herkemmin, etenkin lisäaineena käytetyn nitriitin vuoksi. Suurin altistuslähde ovat makkarat. Suomen Sydänliitto sekä Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelevat, että leikki-ikäisille annettaisiin makkaraa enintään kahdesti viikossa. Kerralla syötävä makkara-annos ei saisi olla suuri.


Kasvisten tyypillisiä nitraattipitoisuuksia (Evira 2014).

MIKÄÄN EI OLE MUSTAVALKOISTA

Nitraatilla ja nitriitillä on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Lisäaineina ne hillitsevät haitallisten mikrobien käyttöä. Suurina määrinä ne voivat kuitenkin aiheuttaa syöpää ja methemoglobinemiaa, jolloin hapenkuljetus veren hemoglobiinissa vaikeutuu. Lisäksi korkeita nitraattipitoisuuskia sisältävien kasvisten syöntiä tulisi välttää ruoansulatuselimistön infektion aikana.

Uudet tutkimukset kuitenkin kyseenalaistavat nitraatin ja nitriitin haitallisuutta. Niistä on jopa löydetty terveyttä edistäviä vaikutuksia, kuten verisuonten parempi toiminta, verenpaineen aleneminen ja jopa liikunnallisen suorituskyvyn paraneminen. Vihannesten ja hedelmien syömisestä aiheutuvat terveyshyödyt ovat merkittävämmät kuin nitraatin saannista koituvat haitat. Vihannekset ja hedelmät vähentävät sydän- ja verisuonisairauksia ja suojaavat mahdollisesti syöviltä. Kasviksia kannattaa kuitenkin käyttää vaihtelevasti, jotta päivittäin ei syötäisi nitraattipitoisimpia lajeja.

ALLE 1-VUOTIAAN RUOKAVALIOON KANNATTAA KIINNITTÄÄ HUOMIOTA

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelevat välttämään nitraattia kerääviä kasviksia imeväisikäisten (alle 1-vuotiaat) ruokavaliossa. Näitä ovat mm. pinaatti, punajuuri, lehtisalaatit (esim. kiinankaali ja rucola), tuoreet yrtit, lehtikaali, kyssäkaali, kurpitsa, retiisi, varsiselleri, fenkoli, idut ja juuresmehut.


Ensimmäisen ikävuoden jälkeen lapsi voi alkaa syömään kasviksia monipuolisemmin. Nitraattia luontaisesti keräävien kasvisten yksipuolinen käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa.

NITRAATIN SAANTIA VOIDAAN PIENENTÄÄ KOTIKONSTEIN

Nitraatin saantia kasviksista voidaan vähentää seuraavilla keinoilla:
• Keitettyjen kasvisten säilyttäminen kylmässä (vähentää nitraatin muuntumista nitriitiksi)
• Kasvisten peseminen ja pesuveden pois kaataminen
• Kasvisten kuoriminen ja uloimpien salaatinlehtien käyttämättä jättäminen
• Lehtiruodin poistaminen

Osa edellä olevista keinoista, kuten lehtiruodin poistaminen ja kasvisten kuoriminen poistaa samalla ison määrän ravinteita. Lapsille nitraattipitoiset kasvikset kannattaa kuoria, mutta aikuisten kohdalla asia ei ole niin selvä. Koska nitraatinsaanti on aikuisilla päivittäisaantirajojen alapuolella, voi olla parempi ajatus jättää kasvikset kuorimatta. Samalla kuidunsaanti lisääntyy ja hävikki vähenee.


Viljelytapa, lannoitus, kastelu ja sadonkorjuun ajankohta vaikuttavat kasvisten nitraattipitoisuuksiin.

Runsas valonmäärä vähentää nitraattipitoisuuksia, kun taas kuiva kasvukausi puolestaan lisää nitraattipitoisuuksia. Kasvupaikka ja -aika siis vähentävät nitraattipitoisuuksia. Avomaalla kasvaneissa kasviksissa on vähemmän nitraattia kuin peitettyinä kasvatetuissa. Myöhään syksyllä korjatut kasvikset ovat nitraattipitoisempia kuin kesällä kerätyt. Myös lannoitus lisää kasvisten nitraattipitoisuuksia.

MAALAISJÄRKI JA MONIPUOLISUUS OVAT RATKAISEVIA TEKIJÖITÄ

Aikuisten ei tarvitse olla huolissaan nitraatinsaannistaan. Kasvisten terveyshyödyt voittavat nitraateista mahdollisesti aiheutuvat haitat mennen tullen. Pienille lapsille ei kannata antaa nitraattipitoisia kasviksia tai lihavalmisteita. Myös aikuisten kannattaa vältellä lihavalmisteiden, kuten makkaroiden ja leikkeleiden, suurta kulutusta, tosin muiden kuin nitraatin aiheuttamien terveyshaittojen vuoksi.


Syömällä kasviksia monipuolisesti ei tarvitse olla huolissaan niiden sisältämistä nitraateista. Helpoin tapa monipuolisempaan syömiseen on satokauden kasvisten suosiminen.

Artikkelin kirjoittaja Karim Khanji on koulutukseltaan fysioterapeutti, joka opiskelee Itä-Suomen yliopistossa ravitsemustiedettä. Karim on hyvän ruoan ystävä ja ruokaintoilija. Hänen kehonhuoltoon ja ravitsemukseen liittyvään blogiin voit tutustua osoitteesta kehojamaha.blogspot.fi Karimia voi seurata myös Twitterissä @karim_khanji

Lähteet ja lisälukemista:

Blomberg K. ja Hallikainen, A. Kotimaisten ja ulkomaisten ruokaperunoiden vieraat aineet; glykoalkaloidit, nitraatit ja raskasmetallit. Elintarvikeviraston Tutkimuksia-sarja 3/2000.

Blomberg K. Kasvisten nitraattipitoisuudet ja mahdollisuudet vaikuttaa niihin. Ympäristö ja Terveys: 1997;7-8, 34-38.

Blomberg K. Keittämisen vaikutus kasvisten nitraattipitoisuuteen. Elintarvikeviraston Valvonta-sarja 2/1998.

EFSA. Nitrate in vegetables – Scientific Opinions of the Panel on Contaminants in the Food chain. The EFSA Journal (2008) 689, 1–79 sekä The EFSA Journal 2010; 8 (12) 1935.

Evira. Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat. Uudistettu painos 12.2.2014.

Kotimaisten ja ulkomaisten kasvisten nitraatti- ja raskasmetallipitoisuudet. Elintarvikeviraston Tutkimuksia sarja 11/1993.

Suomi J. Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille. Eviran tutkimuksia 2/2013.

Vanhatalo A, Bailey S, Blackwell J, DiMenna F, Pavey T, Wilkerson D, Benjamin N, Winyard P, Jones A. Acute and chronic effects of dietary nitrate supplementation on blood pressure and the physiological responses to moderate-intensity and incremental exercise. American Journal of Physiology. Regulatory, integrative and comparable physiology. 2010;4:R1121-31.

WHO. Technical Report Series No. 913. Evaluation of certain food additives. Sveitsi: 2002.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Tekijä: Satokausikalenteri

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi - suosi sesonkia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *