Parasta juuri nyt: Sitruuna

Äänestimme viikon kasvikseksi sitruunan. Hyvän ruoan salaisuus on suolan, makean, happamuuden, karvauden ja umamin tasapaino. Jos ruoasta puuttuu hapokkuus, niin maku jää vaisuksi. Sitruunan avulla saadaan moneen ruokaan tarvittava hapokkuus. Lähestyvä vappu tekee tästä upeasta raaka-aineiden makua korostavasta hedelmästä ajankohtaisen. Kaiken lisäksi Berna (Verna)-lajike on sesongissa Espanjassa, josta Suomeen tuodaan vuosittain yli 1 200 000 kiloa sitruunoita.


Sitruuna (Citrus limon) on sitruspuu, jonka hedelmää kutsutaan samalla nimellä. Sitruuna on tunnettu lääke- ja maustekasvi jo muinaisista ajoista asti. Tämän keltaisen ja kirpsakan hedelmän on uskotaan auttavan mm. yskänrokkoon, painonnousuun, ampiaisten puremiin, ruuansulatushäiriöihin, kohonneeseen verenpaineeseen, suonikohjuihin, yskään, psoriaasiin ja jopa ummetukseen.

YLEISTIETOA JA HISTORIAA

Sitruunat ovat yleensä soikeita keltaisia hedelmiä ja niiden muoto, väri, kuoren paksuus ja siementen määrä vaihtelee lajikkeen mukaan. Sitruunapuita kasvaa ja kasvatetaan niin trooppisilla kuin subtrooppisillakin alueilla. Kasvupaikan suhteen sitruuna on vaativa kasvis, eikä se kestä hallaa. Sitruunat kärsivät monia muita hedelmiä vähemmän kasvitaudeista ja niiden kuljetuskestävyys sekä säilyvyys on erinomainen.

Tällä hetkellä maailman suurimmat sitruunantuottajamaat ovat Italia, Espanja ja Kreikka. Alunperin se on kotoisin Himalajan eteläpuolelta Intiasta. Sitruunaa viljeltiin jo muinaisessa Egyptissä ja Europpaan sen arvellaan saapuneen Aleksanteri Suuren mukana, Persian kautta Kreikkaan. Sitruuna yleistyi Etelä-Euroopassa arabien valtaannousun myötä 800-luvulla. Kolumbus vei tämän hedelmän Amerikkaan vuonna 1493.

YLEISIMMÄT SUOMEEN TUOTAVAT LAJIKKEET

Primofiori:
Suomessa yleisimmin tarjolla oleva sitruuna on primofiori. Se saatetaan välillä sotkea erääseen italialaiseen sitruunalajikkeeseen, jonka satokauden nimi on primofiore. Tällä seikalla ei tavallisen kuluttajan kannalta ole mitään merkitystä, kun seuraa sitruunan alkuperämaata.

Primofiori on Espanjan viljellyin lajike ja se muodostaa yli 60 prosenttia koko maan sitruunatuotannosta. Se on runsassatoinen ja nopeakasvuinen lajike, jonka hedelmät ovat pieniä, pyöreitä ja mehukkaita. Sen satokausi alkaa lokakuussa ja kestää aina helmikuun loppuun. Satoa korjataan 2-3 kertaa sesongin aikana.

Sitruunan hyvän säilyvyyden ansiosta sesongin viimeisiä, tavallista suurempi kokoisia, hedelmiä voi löytää vielä tälläkin hetkellä kotimaisista ruokakaupoista. Ne saattavat olla jopa mandariinin kokoisia ja mehuukkuutensa ansiosta ovat täydellisiä hedelmiä siman valmistuksessa.

Berna (Verna):

Berna on Espanjan toiseksi viljellyin sitruuna ja Suomessa tämän lajikkeen kauppanimi on Verna. Puut ovat isoja, mutta piikittömiä. Hedelmä on keskikokoinen ja sen tyven puolella on selkeästi erotettava “kaula” ja päässä selvä nystyrä.

Pääsato alkaa helmikuun puolessa välissä ja kestää aina heinäkuulle. Puu tuottaa kaksi satoa vuodessa, mutta syksyllä alkava jälkisato ei ole kaupallisesti merkittävää. Silloin hedelmät ovat yleensä vihertäviä ja siemenettömiä. Niitä saatetaan värjätä tai käsitellä kaasulla värin parantamiseksi. Tällä hetkellä pääsato on parhaimmillaan ja Vernat sopivat myös erinomaisesti siman valmistukseen.


Espanjalaisten sitruunoiden sesongin ulkopuolella, meille tuotavat sitruunat tulevat pääsääntöisesti Etelä-Afrikasta tai Etelä-Amerikasta.

SITRUUNAN ROOLI KEITTIÖSSÄ

Sitruuna liittyy kiinteästi Välimeren ruokaan ja juomaan. Sen kuorta ja mehua käytetään erilaisten ruokien maustamiseen. Sen kuoressa on runsaasti aromaattisia öljyjä ja sitä voidaan hyödyntää monin tavoin. Sitruunan ruoka-aineiden makua korostava vaikutus tekee siitä ainutlaatuisen kasviksen keittiössä. Sillä voidaan maustaa myös erilaisia juomia ja sen hedelmää voidaan käyttää lukemattomissa pää- ja jälkiruoissa.


Sitruunan mehu toimii myös marinadeissa lihan mureuttajana.

Hyvän ruoan salaisuus on suolan, makean, happamuuden, karvauden ja umamin tasapaino. Jos ruoasta puuttuu hapokkuus, niin maku jää vaisuksi. Sitruunan kirpeä mehu taittaa liikaa rasvaisuutta ja raikastaa monet liha-, kala- tai kanaruoat. *Sitruunan avulla saadaan moneen ruokaan tarvittava hapokkuus,*jolloin makunautinto onnistuu varmasti.

Vaikka sitruuna säilyy pitkään, niin se on herkkä etyleenille. Sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien hedelmien, kuten avokadojen, banaanien, omenien tai tomaattien läheisyydessä. Kypsiä hedelmiä kannattaa säilyttää viileässä noin +10 – +14 asteen tuntumassa


Yhdestä sitruunasta saadaan mehua noin puoli desilitraa. Mehun heruttamista voi edistää käyttämällä halkaistua hedelmää puoli minuuttia mikrossa. Toinen tapa on pyöritellä hedelmää pöytää vasten ennen sen halkaisemista. Ennen puristamista hedelmälihaan kannattaa tökkiä pieniä koloja veitsellä.

MUITA SITRUUNAAN LIITTYVIÄ USKOMUKSIA

Sitruunalla on viruksia torjuvia ominaisuuksia limoniini-nimisen ainesosan ansiosta. Sitä löytyy sen kuoresta, mutta myös mehusta. Sitruunasta löytyy glukoosin imeytymistä hidastavaa pektiiniä, joka on kylläisyyden tunnetta ylläpitävää ravintokuitua. Pektiini ja sitruunahapot hidastavat sokerin imeytymistä, joka estää verensokerin nopeaa laskua.

Emäksiset ampiaisen pistot aiheuttavat iholla ärsytystä, joten hapan sitruunamehu voi auttaa vaivaan. Tätä vinkkiä voi kokeilla myös mäkäräisten ja hyttysten pistoihin. Ruuansulatuksen tukena sitruuna toimii lisäämällä sitä paistettuun ruokaan. Sitruunamehu tekee ruuasta helpommin sulavan, koska sen hapot imeytyvät ruuan rasvoihin. Kun sitruunan mehu ja hedelmäliha hajoavat vatsassa, ne tuottavat kaliumkarbonaattia, joka vähentää vatsahappoja. Limoniini voi auttaa myös närästysoireisiin.


Yskänlääkkeissä käytetään sitruunaöljyn sisältämää ekspektoranttia, joka lisää liman eritystä. Yskää voidaan yrittää hillitä kotitekoisella sitruunamehulla tai teellä.

P.S. Vaikka eri simaohjeiden valmistusaika vaihtelee kolmesta päivästä viikkoon, niin paras sima syntyy viikossa. Juoman annetaan käydä ensin vuorokausi huoneenlämmössä ja sen jälkeen pullotettua simaa säilytetään 5-6 vuorokautta viileässä ennen nauttimista. Tässä simaresepti vuodelta 1909.

P.S. Jos haluat sitruunasi luomuna, jolloin kuoren hyödyntäminen onnistuu helpommin, voit tilata ne Raakatorin verkkokaupasta.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.dailymail.co.uk/health/article-1357061/Varicose-veins-Cold-sores-The-answers-easy-peasy-lemon-squeezy.html

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11048

http://www.kauneusjaterveys.fi/blogi/omena-paivassa-pitaa-laakarin-loitolla-mutta-sitruunasta-saat-apua-moneen-vaivaan

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitruuna

Lorenza de´Medici, 1999. Paratiisin hedelmät.

Arja Lindstedt, 1997. Hedelmät & Vihannekset.

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Sitruuna_

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Parasta juuri nyt: Papaija

Äänestimme viikon kasvikseksi papaijan. Vaikka papaija tuottaa satoa ympäri vuoden sen saatavuuden huippu ajoittuu samaan aikaan muiden Etelä-Amerikasta tulevien eksoottisten hedelmien kanssa. Tämä laskee papaijan kuljetuskustannuksia, joten nyt niitä voi löytää kotimaisista ruokakaupoista alle kuuden euron kilohintaan. Jos haluat maistaa papaijaa Suomessa, niin se kannattaa tehdä nyt.


Papaija voi painaa jopa viisi kiloa, mutta Suomeen tuotavat hedelmät ovat yleensä 400-800 gramman painoisia.

ENKELIEN HEDELMÄ VOI PAINAA JOPA VIISI KILOA

Papaija on kasvitieteellisesti ruohokasvi, joka on lähtöisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Hedelmän nimi on peräisin eteläamerikkalaisesta arawakin kieliperheestä. Kolumbus kutsui papaijaa “enkelien hedelmäksi”. Sillä on pitkät perinteet paikallisessa ruokakulttuurissa, jossa se on tärkeää ravintoa.

Papaijaa on käytetty myös kansanparannuksessa, jossa sillä on hoidettu reumatismia, palovammoja ja hammassärkyä. Nykyisin sitä käytetään kosmetiikkatuotteissa, kuten pesuaineissa sekä kasvovoiteissa.

Papaija voi kasvaa jopa viiden kilon painoiseksi, mutta Suomeen tuotavat hedelmät ovat yleensä 400-800 gramman painoisia. Viime vuosina myös melonin kokoiset, jopa kaksi kiloa painavat papaijat ovat yleistyneet ruokakauppojen tarjonnassa.

EHJÄ KUORINEN HEDELMÄ KANNATTAA MALTTAA KYPSYTTÄÄ KOTONA

Suomeen hedelmät tuodaan raakana, joten kaupasta kannattaa valita ehyt kuorisia yksilöitä. Kypsyessään vihreä kuori hiukan kellastuu ja se voi muuttua jopa punertavaksi. Syöntikypsä hedelmä antaa hieman periksi puristettaessa ja se tuoksuu makealle. Raaka hedelmä kypsyy kotona muutamassa vuorokaudessa. Papaija tuottaa runsaasti etyleeniä, joten kypsymistä voi nopeuttaa sulkemalla hedelmät muovipussiin. Tästä ominaisuudesta johtuen, papaijaa ei kannata säilyttää herkästi pilaantuvien kasvisten läheisyydessä.


Papaijan ulkokuori voi olla rosoinen, mutta se ei vaikuta makuun. Kaupassa kannattaa valita ehjä kuorinen kova hedelmä, joka on näppärä kypsyttää kotona syöntikypsäksi.

Papaija sisältää paljon C- ja A-vitamiinia. Sen väitetään kohentavan yleistä terveyttä ja alentavan kolesterolia. Papaija sisältää papaiini nimistä entsyymiä, jolla on sama vaikutus kuin ananaskasveista lisäravinteeksi eristetyllä bromealiinilla. Eli papaija ehkäisee myös tulehduksia, parantaa ruuansulatusta ja nopeuttaa urheiluvammojen parantumista.

PAPAIJA MUREUTTAA LIHAN JA KESTÄÄ PAISTAMISTA

Helpoin tapa nauttia papaijaa on käyttää sitä melonien tavalla. Kypsä hedelmä viipaloidaan, sen siemenet poistetaan ja se nautitaan suoraan lohkoista. Kuorta ei ole tapana syödä. Hapottoman hedelmälihan makua voi korostaa tilkalla sitruunan tai limen mehua.

Papaijan sisällä on noin 50 siementä ja ne ovat syötäviä. Niiden maku muistuttaa maustepippuria ja niitä voidaan hyödyntää salaatin kastikkeessa tai liharuokien maustamisessa.

Papaija sisältää proteiineja pilkkovia entsyymejä, joten se sopii erinomaisesti lihan mureuttamiseen. Samasta ominaisuudesta johtuen se kannattaa laittaa viimeisenä raaka-aineena hedelmäsalaattiin, eikä sitä voida hyödyntää liivatetta sisältävissä jälkiruoissa.

Papaija kestää hyvin kuumentamista, joten täytettyjen paprikoiden tavalla uunissa valmistetut papaijan puolikkaat ovat näyttävä, mutta maukas ruokalaji. Papaijan kuoret sopivat myös mainiosti hedelmäsalaatin tai muiden jälkiruokien tarjoiluun.


Paistettu papaija maistuu mainiolta liha- tai kalaruokien lisukkeena. Oranssi väri hieman haalistuu kuumennettaessa, mutta se ei vaikuta makuun.

Sähäkkä papaija-mangosalsa:

  • Halkaise papaija ja poista siemenet. Poista hedelmäliha lusikalla noin peukalonpään kokoisissa paloissa.
  • Kuutioi mango peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi.
  • Leikkaa punasipuli sekä hienonna yksi punainen chili, yksi vihreä chili ja kaksi valkosipulin kynttä.
  • Lisää ainekset kulhoon, hienonna sekään 3-10 papaijan siementä, lisää kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä sekä purista sekaan yhden limetin mehut.
  • Sekoita kevyesti ja mausta suolalla. Anna maustua noin tunti kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile kanan, lihan tai texmex-ruoan lisukkeenä.


Papaija on mainettaan monipuolisempi raaka-aine. Meillä Suomessa olemme tottuneet maistamaan sitä mehuissa, valmiiksi maustetuissa jugurteissa tai hedelmäsäilykkeissä. Sen hapoton hedelmäliha maistuu sellaisenaan myös muksuille. Sille on kuitenkin syynsä, miksi papaijalla on tärkeä rooli paikallisessa ruokakulttuurissa.

Lähteet ja lisälukemista

Lestrup. T. 2008, Tutti frutti – Kaiken maailman hedelmät tutuiksi, Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 2008

http://www.nutrition-and-you.com/papaya-fruit.html

http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Kasvit_A-O/P/Papaija

http://ruoka.fi/ruokajutut/hedelmaopas/papaija

http://www.whfoods.com/genpage.php?tname=foodspice&dbid=47

http://www.thehealthsite.com/fitness/health-benefits-of-papayas-sa114/

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!