Mozzarella-seesamikurkut

Aah, avomaan kurkku! On niin piristävä, että kuumana kesäpäivänä tuntuu suorastaan siltä kuin pulahtaisi mereen pää edellä.

Avomaankurkku on kasviksena todella monipuolinen. Perinteiset käyttötavat salaateista hölskytyskurkkuihin ovat aina toimivia, mutta on olemassa myös astetta jännittävämpiä makuyhdistelmiä, jotka tuovat tuon vihreän kasviksen mainiot ominaisuudet esiin.

seesamikurkut

Seesami on yksi tällaisista makupareista. Etenkin paahdettu seesamiöljy muuttaa raikkaan kasviksen täyteläiseksi lisukkeeksi. Kun mukaan lisää vielä juustoa, esimerkiksi tuoremozzarellaa, niin valmis ateria on kasassa. Kokeile tätä reseptiä helpon ja nopean lounaan valmistamiseen tai tarjoile seesamikurkkuja osana isompaa kattausta lisukkeena.

Mukaan voit lisätä myös mitä tahansa suosikkiyrttiäsi. Esimerkiksi mintusta ja kurkusta tulee entistä raikkaampi makuyhdistelmä, mieleen tulee vahvasti aasialaisen ruoan makumaailma.

seesamikurkut

Mozzarella-seesamikurkut

Lisukkeeksi neljälle

  • 4-5 avomaan kurkkua
  • 1-2 rkl paahdettua seesamiöljyä
  • 1/2 tl suolaa
  • 1 pkt mozzarellaa
  • lisäksi halutessasi seesaminsiemeniä koristeeksi

Viipaloi kurkut pitkittäissuunnassa ohuiksi siivuiksi juustohöylällä tai mandoliinilla. Asettele laakealle lautaselle tai vadille. Mausta öljyllä ja suolalla. Revi päälle mozzarellaa ja koristele seesaminsiemenillä.

Vinkki! Vaihtamalla juuston soijakastikkeessa marinoituun tofuun, saat annoksesta vegaanisen.

seesamikurkut

Avomaan kurkun kuoriminen jakaa mielipiteitä. Toiset mieltävät kuoren vähän turhan kitkeräksi tai pisteliääksi. Me Satokausikalenterissa syömme avomaankurkkumme kuorineen, kaikkineen. Kauniin vihreä kuori tuo annoksiin ekstratujauksen väriä. Kaikkein piikikkäimmät kurkut voi kuitenkin käydä läpi perunankuorintahanskalla tai juuriharjalla, jos pelkää kitalakensa puolesta.

Ei muuta kuin kurkkuhommiin!

***

Lue myös edelliset Satokausikalenterin reseptit!

Raparperislaw

Kolmen raaka-aineen kesäpirtelö

Vesimelonisalsa

seesamikurkut

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Raparperislaw

Kirpeän raikas kaalisalaatti eli coleslaw on grilliruoan paras kaveri! Rouskuvan rapea coleslaw tuo väriä lautaselle ja puhdistaa paletin savunmakuisen, kesäisen sapuskan välissä.

Kirpeästä ja raikkaasta tulee kaalin lisäksi kuitenkin eräs toinenkin kauden kasvis mieleen – raparperi nimittäin! Mitä jos kaksi sesongin parasta laitettaisiinkin yhteen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erään Satokausikalenteri-fanin sanoin: ”raparperille kaivataan terveellisiä käyttötapoja lisää”.

Raparperi usein mielletään vain jälkiruokaan sopivana kasviksena, kieltämättä piirakkataikina on raparperin parhaita kamuja. Hapokkuutensa ansiosta raparperi sopii kuitenkin mitä mainiommin myös suolaisiin ruokiin. Kokeile veistellä raparperista ohuita siivuja minkä tahansa salaatin sekaan, soseuta kylmään keittoon esimerkiksi kurkun kaveriksi tai testaa osana lämmintä kasviskastiketta.

Parasta on, että raparperi tuottaa runsasta satoa pitkin kesää. Emme ole ihan varmoja, voiko raparperipiirakkaan kyllästyä, mutta tarjoamme siitä huolimatta enemmän kuin mielellämme lisää vaihtoehtoista reseptiikkaa sesongin yhdelle maukkaimmista kasviksista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raparperislaw

Neljälle lisukkeeksi

  • 1/2 varhaiskaali
  • 2-3 vartta raparperia

Kastike

  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl valkoviinietikkaa
  • 1 rkl hunajaa (voit käyttää myös sokeria)
  • 1 tl suolaa
  • rouhaisu mustapippuria

Sekoita kulhon pohjalla kastikkeen kaikki ainekset yhteen. Pilko kaali mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Kuori raparperi ja viipaloi se juustohöylällä tai mandoliinilla ohueksi. Sekoita kunnolla kastikkeen joukkoon ja anna maustua noin vartin verran jääkaapissa.

Vinkki! Voit tuunata raparperislawta erilaisilla yrteillä, jotka tuovat runsaasti makua salaattiin. Kokeile esimerkiksi minttua, tilliä tai thai-basilikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhannus on aivan nurkan takana! Vaihtelu todellakin virkistää, siksi tämä resepti onkin niin mainio alkavaan viikonloppuun.

Nappaa mukaan juhannusviettoon myös muut ajankohtaiset Satokausikalenterin reseptit:

Vesimeloni-raparperipirtelö

Vesimelonisalsa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Kolmen raaka-aineen raikkaampi kesäpirtelö

Muistan jäätelökesää, kuuluu klassikkolaulu. Kukapa ei jätskistä tykkäisi – kesällä etenkin! Kylmä herkku on herkullista tietysti ihan sellaisenaan, mutta vielä parempaa jädestä tulee, kun joukkoon sekoittaa kauden täydellisen makeita hedelmiä tai marjoja.

Näin kesäkuussa vesimeloni ja raparperi ovat vaniljajätskin parhaita kamuja. Niin ja aurinko tietysti! Sitä ei voi koskaan olla liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smoothiet ovat vallanneet viime vuosina herkkujuomien ykköspaikan. Erinomaisia nekin, mutta vanha kunnon pirtelö on astetta nostalgisempi ja täyteläisempi vaihtoehto, kun tekee mieli jotakin hyvää juotavassa muodossa. Tähän kolmen raaka-aineen pirtelöön ei jäätelöä kovin paljon tarvita vesimelonin ja raparperin näytellessä pääosaa.

Lopputulos: makea, herkullinen, aivan ihana! Ja mikä väri! Voiko hellyyttävämpää kesäjuomaa enää olla. Vain laiturin nokka puuttuu!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäinen vesimeloni-raparperipirtelö

Neljä annosta

  • 1/4 vesimelonia
  • 2-3 tankoa raparperia
  • 2 dl vaniljajäätelöä
  • 1 dl vettä tai maitoa

Kuori vesimeloni ja raparperi. Soseuta kaikki raaka-aineet samettiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Tarjoile heti.

Vinkki! Vielä astetta kylmempi ja raikkaampi pirtelö tulee, kun lisäät veden tilalle jääpaloja tai -murskaa ja soseutat jään juoman sekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Asioita, jotka sopivat tämän mainion kesäjuoman kaveriksi:

  • kesämökki
  • vastaleikattu nurmikko
  • aurinkolasit
  • lintujen viserrys
  • kimmeltävä meri
  • soutuveneen natina
  • paljaat varpaat

Keksi itse lisää!

Toivotamme kaikille rentouttavaa juhannusta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Keskikesän raikkain – Vesimelonisalsa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiesitkö, että vesimeloni on oikeasti marja? Oli kasvitieteellinen määritelmä mikä tahansa, tätä ihanan raikasta herkkua kannattaa hamstrata juuri nyt, sillä kesäkuukausina maku on vedet kielelle nostattavan makea ja rakenne rouskuvan kiinteä. Vesimelonin sesonki alkaa kesäkuussa Espanjasta ja huipentuu elokuussa kotimaisen vesimelonin löytäessä kauppojen hevi-osastolle.

Vesimelonia kannattaa kesällä nautiskella ihan sellaisenaan, kolmioksi leikattu siivu on takuuvarma kesän merkki. Myös erilaisiin ruokiin vesimeloni sopii mainiosti ja tuo annokseen raikkautta ja makeutta. Salaatteihin kannattaakin kesällä lisäillä vesimelonikuutioita rennoin rantein muiden vihannesten kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ja kun jotakin uutta haluaa kokeilla, niin mikset testaisi vesimelonista valmistettua raikasta salsaa. Tomaattikin on marja ja punainen, joten sen korvaaminen vesimelonilla tuntuu kasvitieteellisestäkin näkökulmasta ihan oikeutetulta. Parasta kuitenkin on, että vesimeloni tuo salsaan jännittävää vaihtelua.

Kokeile salsaa ihan sellaisenaan nachojen kanssa tai kääri tortillan sisään muiden täytteiden kanssa. Superhelpon reseptin valmistamiseen ei mene kuin muutama minuutti, vesimelonin pilkkominen on helppoa hommaa tylsälläkin veitsellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäinen vesimelonisalsa

Reseptistä valmistuu dippikulhollinen salsaa

  • 1/8 vesimelonia
  • 1/2 limen mehu
  • 1/2 vihreä chili
  • Muutama oksa korianteria
  • Tarjoiluun nachoja

Kuori ja kuutioi hienoiksi kuutioiksi vesimeloni. Pilko chili ja korianteri. Sekoita kulhossa vesimelonikuutiot, chili ja korianterisilppu, purista päälle limen mehu. Tarjoile nachojen kanssa tai tortillan sisällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vesimelonista on hankalaa löytää mitään epäkohtia, se on herkullinen, helposti tarjoiltava ja syötävä, lapsetkin tykkäävät. Vuosien kokemuksen perusteella suosittelemme kuitenkin pakkaamaan ylimääräisen kangaskassin mukaan kauppareissulle. Näin isompikin pallero kulkeutuu kotiin. Vesimeloniostoksen lisäksi tahtoo nimittäin olla hankalaa mahduttaa mitään muuta enää ostoskassiin.

Ei muuta kuin suut makeaksi ja vesimelonia maistelemaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Satokauden saaristolaisleipä

Näin syksyllä satokauden antimet ovat parhaimmillaan. Miltä kuulostaisi saaristolaisleipä marinoidulla lehtikaalilla, paistetuilla kantarelleilla ja savutofulla? Herkulliselta, eikö vain!

saaristolaisleipa

Ainekset:
1 pkt saaristolaisleipää (tässä reseptissä gluteeniton versio)
1 pkt marinoitua tofua (esim. kylmäsavu jalotofu)
1 prk kaurafraichea
n. 50-70g sieniä esim. kantarelleja tai suppilovahveroita
2 kpl lehtikaalin ruotia (n. 20g)
1 rkl sitruunamehua
1rkl öljyä
1 tl seesaminsiemeniä (paahdettuna)
myllystä suolaa ja pippuria
2-3 rkl öljyä paistamiseen

Ohje:
Pese ja revi lehtikaali sopiviksi suupaloiksi. Laita kulhoon ja lisää päälle sitruunamehu, 1 rkl öljyä ja hyppysellinen suolaa. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Leikkaa kylmäsavutofu siivuiksi ja aseta siivut talouspaperin väliin. Painele pinta kuivaksi. Näin varmistat rapean paistopinnan ja lopputuloksen.

Pilko retiisit ja sienet

Aseta tofusiivut kuivalla pannulle ja paista noin 3 min käännellen. Lisää sienet ja öljy. Mausta paistetut sienet ripauksella suolaa ja pippuria.

Levitä leivän päälle kaurafraiche ja marinoitu lehtikaali. Lisää tofu, retiisit, seesaminsiemenet ja sienet.

Vinkki: Saaristolaisleipä on mainio tarjottava vaikkapa joulupöydässä, mutta maistuu vuoden ympäri. Voit myös käyttää leipänä joululimppua, joka maistuu herkulliselta punajuuren ja savutofun kera.

Saaristolaisleivän reseptivideo

 

Hyvän vegesafkan ystävä, markkinoinnin ja viestinnän tehosekoitin ja ruoka-alan yleismauste. Lautasella yleensä satokauden herkkuja pienellä twistillä ja tofua jossa on makua.

Tavoitteena on laadukkaan kasvisruoan ja satokausiajattelun edistäminen – rennolla otteella ja herkullisesti! Kaikki reseptit, kuvat ja kirjoitusvirheet ovat omia.

Parsaa ja vegaanista majoneesia

Parsojen ilmestyminen kauppojen vihannesosastoille on varma kevään merkki. Vegaanisen ja keväisen raikkaan majoneesin saat helposti valmistettua kotimaisesta pehmeästä tofusta.

webparsa2

Ainekset:

  • 500 g tuoretta vihreää parsaa
  • 1-2 tl suolaa keitinveteen

Vegaaninen Jalotofu-majoneesi:

  • 1 pkt Jalotofun pehmeää
  • 1-1,5 dl luomu rypsiöljyä
  • ½ luomusitruunan kuori ja mehu
  • 1 kynsi pannulla paahdettua valkosipulia
  • ½ tl valkopippuria
  • 1 tl suolaa

Ohje:
Huuhtele parsa ja leikkaa pari senttimetriä tyvestä pois. Laita parsat suolalla maustettuun kiehuvaan veteen, niin että ne juuri ja juuri peittyvät. Parhaimpaan tulokseen pääset käyttämällä parsakattilaa tai keittämällä parsat sidottuina kimppuina nuput ylöspäin. Vihreän parsan kypsennysaika on noin 5 minuuttia – kokeile kypsyyttä tyvestä tikulla tai haarukalla.

Parsojen kypsyessä: Avaa pehmeä tofupaketti, valuta tofusta ylimääräiset nesteet pois. Blendaa tofu käsisurvimella, lisää suola, sitruunan mehu, sitruunan kuori raastettuna, jauhettu valkopippuri ja luomu rypsiöljyä ohuena nauhana. Tarkista maku ja siirrä majoneesi pursotinpussiin tai kulhoon jääkaappiin maustumaan.

webparsa_raaka2

Valuta parsat hyvin ja asettele ne lautasella ensimmäisenä. Pursota parsojen päälle majoneesia ja nauti valkoviinilasin kera!

Hyvän vegesafkan ystävä, markkinoinnin ja viestinnän tehosekoitin ja ruoka-alan yleismauste. Lautasella yleensä satokauden herkkuja pienellä twistillä ja tofua jossa on makua.

Tavoitteena on laadukkaan kasvisruoan ja satokausiajattelun edistäminen – rennolla otteella ja herkullisesti! Kaikki reseptit, kuvat ja kirjoitusvirheet ovat omia.

Kelta- ja raitajuuri

Kelta- ja raitajuuri kuuluvat samaan ryhmään tutun punajuuren kanssa. Beta vulgaris -kasviksia ovat puna-, kelta- ja raitajuuren lisäksi myös valko- ja sokerijuurikas sekä lehti- ja ruotimangoldi.

Olipa kyse punaisista, keltaisista, valkoisista tai raidallisista ”punajuurista”, itse asiassa kysymys on samasta kasvista, joissa vain väriaineet ja niiden määrä vaihtelevat. Eri lajikkeet ja värit tuovat hyvää vaihtelua. Lehdistö on kaikilla lajikkeilla suunnilleen samanlainen, keltaisilla ja valkoisilla hieman vaaleampi kuin punaisilla.

Punajuuren voimakas sinertävän punainen väri ja värjäävyys johtuvat betalaiini-nimisestä väriaineesta sekä toisesta, keltaisesta väriaineesta, betaksantiinista. Punajuuresta on paljon lajikkeita, joiden mukuloiden muoto vaihtelee littanoista pyöreisiin ja pitkulaisiin.

Keltajuuri

Keltajuuri sisältää punajuuresta poiketen vain keltaista väriainetta, betaksantiinia. Keltajuurta käytetään aivan samaan tapaan kuin punajuurta, mutta ideana on se, että ruokaan saadaan vahvan sini-punaisen värin sijaan syvänkeltainen, jopa oranssi väri. Väri säilyy ja voimistuu kypsennyksen aikana. Tavallisin keltajuurilajike on pienikokoinen ja makea ’Golden’.

Keltajuuri on vanha viljelykasvi. Se on aivan viime vuosina tullut suosituksi, kun ammattiviljelijät ovat alkaneet sitä kasvattaa ja juuresta on saatu kauppoihin. Keltajuuren muoto ei ole niin tasainen kuin punajuuren. Keltajuurikkaasta löytyy myös pitkulaisia muotoja. Keltajuuren maku on selvästi makeampi ja hieman miedompi kuin perinteisen punajuuren.

Keltajuuret voi kypsentää uunissa uuniperunoiden tapaan kokonaisina. Ne voi myös paahtaa uunissa lohkoina joko yksin tai muiden juuresten kanssa. Uunipaahdetut keltajuuret maistuvat herkullisilta sellaisinaan voin tai vinegretin kanssa tarjottuina.

Keittäen kypsennetyt keltajuuret voi soseuttaa. Ne voi myös gratinoida joko kokonaisina tai lohkoina esimerkiksi sieni- tai juustokastikkeella. Suikaleina tai raasteena ne maistuvat hyvän kastikkeen kanssa salaattina.

Uunissa paahdettu keltajuuri sopii vaikka osaksi salaattia. Katso Rouva Kasviksen Syyssalaattiohje.

Raitajuuri

Raitajuuren leikkauspinnasta näkee selvästi, että se sisältää kahta väriainetta, valkoista ja anilliininpunaista. Väriaineiden määrä vaihtelee eri lajikkeilla kasvuolosuhteiden mukaan. Värit vuorottelevat poikkileikkauksessa upeasti kuin puun vuosirenkaina, tikkataulumaisesti.

Ruotsissa raitajuuri on saanut nimen polkabeta tai polkagrisrödbeta ruotsalaisille tutun polkkakaramellin mukaan. Kauniit värit kuitenkin kypsennettäessä häviävät ja raitajuuren sisus näyttäytyy kauniin vaaleanpunaisen sävyissä kauttaaltaan.

Raitajuurta kutsutaan myös nimellä Chioggia, samannimisen italialaisen kaupungin mukaan. Raitajuurta on nimittäin kasvatettu ensimmäisen kerran juuri Koillis-Italiassa sijaitsevassa Chioggiassa 1840-luvulla. Raitajuuri menestyy hyvin myös Pohjolassa, ja sitä voidaan varastoida talveksi.

Raitajuuren ulkonäkö on raakana hyvin koristeellinen, ja myös kypsennetty raitajuuri on kaunis, vaikkakin häivytettyine raitoineen. Raitajuuren lehdistö on voimakas ja punainen. Raitajuuri maistuu miedommalta kuin puna- tai keltajuuri.

Raitajuuri valmistetaan ruoaksi samaan tapaan kuin puna- tai keltajuuret. Paahdetaan uunissa kokonaisena tai lohkoina tai keitetään. Sen voi kypsennettynä myös soseuttaa tai sen voi suikaloida tai raastaa.

Ruotsalaisohjeissa raitajuuresta tehdään etikkasäilykkeitä. Suomalaisissakin ravintola-annoksissa raitajuurta näkee paperinohuina siivuina marinoituina. Marinadi voi olla esimerkiksi japanilaisvaikutteinen niin, että se sisältää soijakastiketta, riisiviinietikkaa ja hunajaa.

Ohuet raitajuurisiivut voi marinoida osaksi alkuruokaa. Katso Rouva Kasviksen ohje Raitajuurta carpaccion tapaan.

Säilytys

Puna-, kelta-, raita- ja valkojuurikkaat säilytetään jääkaappilämmössä, +2 – +4 asteessa.

Teksti, ohjeet ja kuva: Pirjo Toikkanen

 

Olen ruokatoimittaja, kotitalousopettaja sekä ruokablogisti, joka tykkää valmistaa kasvispainotteista ruokaa sesonkien mukaan. Lisää reseptejä ja vinkkejä löydät blogistani.

Palsternakka

Palsternakka (Pastinaca sativa) muistuttaa ulkonäöltään sukulaiskasviaan porkkanaa. Porkkanasta poiketen palsternakan sekä kuoren että mallon väri on kellanvaalea ja muoto porkkanaa harteikkaampi. Tuoksussa erottaa sellerimäisyyttä. Maku on mausteisen pähkinäinen ja makea, aromaattinen.

Moni tuntee palsternakan liemijuureksena ja yhdistettynä muihin juureksiin. Onneksi kaupoissa näkee jo myynnissä kokonaisia palsternakkoja, eikä pelkästään kutistettuun muovikalvoon pakattuja palasia. Syyskuussa palsternakkaa on ollut myynnissä komeina nippuina naatteineen.

Upean arominsa takia palsternakan soisi tulla maistelluksi ihan omana itsenään. Palsternakan maun salaisuus ovat eteeriset öljyt ja korkea sokeripitoisuus. Ominaismaku tulee parhaiten esiin, kun palsternakan kypsentää uunissa. Palsternakan voi paitsi paahtaa uunissa, myös keittää tai höyryttää juuri ja juuri kypsäksi.

Palsternakka sopii kaikkeen mihin porkkanakin. Se kypsyy hieman nopeammin kuin porkkana. Palsternakka antaa täyteläistä, makean pyöreää, aromaattisen mausteista makua erilaisiin vokkiruokiin, patoihin, keittoihin, kasvispihveihin ja suolaisiin piirakoihin, myös makeisiin kakkuihin.

Palsternakan makuparit

Palsternakan makua täydentävät miedot yrtit, kuten persilja ja vesikrassi, mutta myös vahvoista yrteistä timjami sopii. Varsinaisista mausteista palsternakalle kannattaa kokeilla currya, hiven muskottia, neilikkaa tai anista. Herneet ja peruna liittoutuvat palsternakan kanssa loistavasti.

Keitä, soseuta, paahda

Varsinkin kylmänä kautena palsternakka maistuu soseutettuna. Palsternakkasose on hyvä lisäke sellaisenaan tai sekoitettuna perunasoseeseen. Kasvis- tai kanalientä lisäämällä palsternakkasoseesta saa hienoaromisen keiton.

Helppo tapa on paahtaa neljään osaan pitkittäin leikatut palsternakat uunissa. Pyöräytä lohkot ensin öljytilkassa ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Paahda 200-asteissa uunissa 20 minuuttia.

Gratinoi, käytä salaatteihin, marinoi

Uunissa palsternakat voi myös kuorruttaa eli gratinoida. Sienimuhennoksesta palsternakka saa mehevän ja hyvän päällysteen.

Jos paistat palsternakkalohkot pannulla, esikiehauta ne ensin tai kypsennä hetken aikaa höyrykattilassa. Paahdetut tai paistetut palsternakkalohkot maistuvat lämpimissä salaateissa ja kasvis-, liha-, kana- tai kalaruokien lämpiminä lisäkkeinä.

Perunasalaattiin pieni määrä napakankypsää palsternakkaa antaa hienon makuvivahteen.

Palsternakkaa voi nauttia myös raakaraasteena salaateissa ja alkuruoissa. Raaste kannattaa kuitenkin hyvin marinoida öljy-viinietikkamarinadissa tai hapokkaan makeassa hedelmäliemessä, joka pehmentää raa’an palsternakan makua ja rakennetta.

Erityisherkku rapeina lastuina

Palsternakat voi leikata ohuiksi viipaleiksi ja kuivattaa uunissa rapeiksi herkkupaloiksi. Samaan tapaan kannattaa paahtaa aromikkaiksi lastuiksi palsternakan pestyt kuoret. Pienen määrän lastuja voi myös paistaa pannulla tai friteerata esimerkiksi kalan lisäkkeeksi.

Hyvä kaliumin, folaatin ja kuidun lähde

Palsternakka sisältää monia kivennäisaineita, erityisesti kaliumia. Kaliumilla on merkitystä mm. verenpaineen säätelyssä ja lihasten toiminnassa. Kaliumin riittävä saanti korostuu henkilöillä, jotka käyttävät pitkäaikaisesti nesteenpoistolääkkeitä. Palsternakka sisältää C- ja E-vitamiineja sekä B-ryhmän vitamiineja enemmän kuin porkkana, erityisesti folaattia. Kuitua palsternakassa on hyvin. Energiaa ja hiilihydraatteja palsternakassa on puolta vähemmän kuin perunassa.

Vanha viljelykasvi

Palsternakka on tunnettu Euraasiassa pitkään monipuolisena hyötykasvina. Villipalsternakkoja kasvatettiin jo Rooman valtakunnan aikaan Italiassa. Näistä valikoituivat viljelykasveiksi paksujuurisimmat. Lääkekasvista tuli vähin erin osa eurooppalaista ruokakulttuuria.

Palsternakan viljely oli yleistä eri puolilla Eurooppaa vielä 1700-luvulla, mutta sitten peruna, porkkana ja muut kasvikset syrjäyttivät palsternakan. Parhaiten palsternakka on säilyttänyt asemansa herkkujuureksena saksankielisissä maissa.

Isossa Britanniassa ja Irlannissa palsternakkaa käytetään kelttien perintönä runsaasti. Se kuuluu sunnuntain paistiaterialle paahdettuna muiden kasvisten kanssa.

Unohtui, mutta tekee paluuta

Suomeen palsternakka levisi aluksi lääkekasvina. Turussa palsternakka tunnettiin ainakin jo 1700-luvulla. Palsternakan käyttöön keitoissa ja juomissa opasti myös Elias Lönnrot. Suosio kuitenkin, hiipui, ja alettiin käyttää yleisesti perunaa ja porkkanaa.

Muistona palsternakan kulta-ajoista tienvierustoilta löytyy Suomessakin yhä villiintynyttä palsternakkaa karkulaiskasvina. Keltaiset kukat näkyvät kauas. 2000-luvulla palsternakka on alkanut uudelleen saada yhä enemmän arvostusta Suomessakin.

Viihtyy Pohjolan ilmastossa

Palsternakka tekeytyy vielä sadonkorjuun jälkeen viileässä säilytettäessä. Tärkkelys muuttuu sokeriksi. Joskus palsternakat jätetään talveksi maahan, ja nostetaan vasta talven kylmäkäsittelyn jälkeen käyttöön.

Pohjolan ilmasto sopii palsternakalle hyvin. Lajikkeita on melko vähän ja niiden väliset erot melko huomaamattomia. ’White Gem’ -englantilaislajike on meillä yleisimmin viljelty lajike. Kotimaisia paikallislajikkeitakin tunnetaan. Esimerkiksi ’Muuruvesi’ on vanha suomalainen palsternakkalajike.

Joillekin allergisia oireita

Joillekin ihmisille palsternakka aiheuttaa allergisia reaktioita. Yliherkkyys voi tulla esiin oireina suun alueella, iholla, hengitysteissä tai ruoansulatuksessa. Monesti kasvisallergia liittyy siitepölyallergioihin.

Säilytä jääkaapissa

Palsternakka säilytetään kylmässä, +2 – +5 asteessa, mielellään kuivumista ehkäisevän muovin sisällä.

Suussa sulavan sosekeiton ohjeen antaa Rouva Kasvis, ole hyvä!

Teksti, kuva ja linkistä avautuva ruokaohje: Pirjo Toikkanen

Olen ruokatoimittaja, kotitalousopettaja sekä ruokablogisti, joka tykkää valmistaa kasvispainotteista ruokaa sesonkien mukaan. Lisää reseptejä ja vinkkejä löydät blogistani.

Maissi

Maissin (Zea mays. var. saccharata) satokausi alkaa Suomessa elokuussa ja jatkuu reilun kuukauden verran. Viime vuosina maissisatoa on saatu jo elokuun puolivälin tienoilla. Parhaimmillaan maissintähkät ovat heti sadonkorjuun jälkeen, koska silloin ne ovat sokeripitoisia, aromikkaita ja pehmeitä.

Monille maissitiloille voi mennä itse poimimaan ja ostamaan satoa. Tuoretta maissia saa myös kauppojen hevi-osastoilta, toreilta ja halleista. Laadukas maissintähkä on noin 20-senttinen, kiinteä, tasainen ja mehevä. Tähkät koostuvat keltaisista siemenistä, jotka kasvavat riveissä suojalehtien sisällä.

Tähkät poimitaan, kun ne ovat tuleentuneet eli jyvät ovat kypsiä. Maissipellolla maissin kypsyyden voi todeta siitä, että valmis maissintähkä kaartuu ulospäin kasvin rungosta. Tähkän päässä oleva ”parta” näyttää tummalta ja kärki on tylppä. Koko tähkä tuntuu vahvalta. Poimintavaiheessa maissin vihreitä suojalehtiä ei pidä mennä poistamaan, koska paljaana, osana kasvia, tähkä pilaantuu.

Ovation’ -lajike on yksi makeimmista sokerimaisseista. Myös pohjoisiin olosuhteisiin kehitetty ’Northern Extra Sweet’ maistuu nimensä mukaisesti makealta ja lajike on aikainen. ’Midnight Blue’ -lajikkeessa jyvät ovat osin punertavia ja tummia.

Poimintatuoreena parasta

Poimintatuore maissi on hyvää ihan sellaisenaan. Auringonkeltaiset jyvät ovat heti poimimisen jälkeen pulleita ja meheviä. Niistä tihkuu painettaessa makeaa, maitomaista nestettä.

Tuoreet maissinjyvät maistuvat raikkailta ja makeilta. Tähkän voi asettaa pystyyn leikkuulautaa vasten tai isoon kulhoon ja leikata maissinjyvät irti terävällä veitsellä.

Tuoreet maissinjyvät sopivat salaatteihin, maissiohukaisiin, keittoihin, patoihin, kulhoruokiin – mihin vain keksii niitä lisätä.

Kokonaisen maissintähkän kypsentäminen

Kattilassa tuore maissintähkä keitetään mieluiten suolaamattomassa vedessä. Suola saattaa kovettaa jyviä. Keitinveteen voi ripauttaa vähän sokeria. Keittoaika on viisi minuuttia. Valuta maissit ja tuo tarjolle.

Syömistä helpottamaan on saatavana maissitähkän molempiin päihin kiinnitettäviä pidikkeitä, joiden avulla kuumaa maissia pystyy käsittelemään niin, että mehukkaat jyvät saa haukatuksi, mutta myös haarukan ja veitsen avulla syöminen onnistuu. Perinteisin tapa on voidella kuuman maissin pinta voilla tai laadukkaalla öljyllä.

Grillissä maissintähkä paahdetaan miedolla lämmöllä ilman suojalehtiä sellaisenaan tai folioon kääräistynä. Grillausaika 15 – 20 min. Kääntele maissintähkiä usein. Pintaan kannattaa sivellä öljyä tai voisulaa. Pakastettu maissi kannattaa kiehauttaa ennen grillausta.

Voit marinoida maissintähkiä ennen grillausta noin puolen tunnin ajan. Sekoita marinadiin 1 dl öljyä, 0,5 dl sitruunamehua, suolaa, pippuria ja tilkka hunajaa.

Uunissa maissintähkät kypsyvät toisistaan erilleen aseteltuina 200 asteessa 20 – 25 minuutissa.

Pakastaminen

Pakastamista varten maissia ei tarvitse kypsentää. Maissintähkät pakastetaan ilman suojalehtiä. Pakastetuista maisseista suojalehtien irrottaminen jäisinä on hankalaa. Käytä raakoina pakastetut maissit noin kolmen kuukauden sisällä. Jos esikeität maisseja viitisen minuuttia, säilyvyys on hieman pidempi kuin raakoina pakastetuilla.

Tärkeä viljelykasvi

Maissi on Meksikosta kotoisin oleva heinäkasvi. Tähkät kehittyvät lehtihangoissa sijaitseviin emikukkiin. Niitä suojaa monikerroksinen tuppilo. Hedekukkien röyhyt sijaitsevat kasvin latvassa. Tavallisesti yhteen sokerimaissin taimeen kehittyy vain yksi tai kaksi tähkää.

Maissia viljellään sekä ihmisten ravinnoksi että eläinten rehuksi. Maissi on maailman tärkeimpiä viljelyskasveja. Se on tärkeä teollisuuden raaka-aine, josta valmistetaan mm. öljyä, tärkkelystä ja jauhoja.

Maissi vaatii pitkän lämpimän ja aurinkoisen kasvukauden. Maissinjyvät sisältävät sokeria, joka säilytettäessä muuttuu nopeasti tärkkelykseksi. Prosessissa maissi menettää osan mehukkuudestaan ja muuttuu jauhomaiseksi. Siksi maissi säilyy vain hyvin lyhyen aikaa.

Säilytys jääkaapissa

Maissi tulee säilyttää kylmässä +2 – +5 asteessa ja käyttää ruoaksi niin pian kuin mahdollista. Maissi säilyy parhaiten, kun sen suojuslehtien antaa olla paikoillaan.

Kokeile tuoretta, makeaa kotimaan sokerimaissia Rouva Kasviksen koukuttavan hyvään kulhoruokaan!

Teksti ja kuva: Pirjo Toikkanen

 

Olen ruokatoimittaja, kotitalousopettaja sekä ruokablogisti, joka tykkää valmistaa kasvispainotteista ruokaa sesonkien mukaan. Lisää reseptejä ja vinkkejä löydät blogistani.

Kesäkurpitsa

Kesäkurpitsat (Cucurbita pepo) kuuluvat kurkkukasveihin. Ne muodostavat melko monimuotoisen ryhmän. Kesäkurpitsat kasvattavat suuria lehtiä, joiden alla hedelmät kasvavat uskomattoman nopeasti. Kaikki kesäkurpitsalajikkeet ovat parhaimmillaan pieninä. Varhaisessa kehitysvaiheessaan ne painavat alle puoli kiloa. Pitkulaiset lajikkeet maistuvat makoisimmilta jo alle 20-senttisinä.

Suomessa kesäkurpitsasatoa aletaan saada heinäkuusta alkaen. Vastapoimitut kesäkurpitsat ovat ohutkuorisia. Kermainen sisus on maukasta ja kokonaan syömäkelpoista. Ison kesäkurpitsan sitkeä ja kova kuori kannattaa poistaa, samoin siemenet ja sitkeä höttö sisältä. Varsinainen hedelmäliha on kookkaammassakin kesäkurpitsassa syömäkelpoista, mutta hyvin miedon makuista.

Zucchinit tutuimpia

Yleisin ja tutuin kesäkurpitsatyyppi Euroopassa on niin sanottu zucchini. Nimi on peräisin Italiasta, jossa sitä viljellään paljon. Zucchini-tyyppistä kesäkurpitsaa voidaan käyttää alkaen pienestä alusta, jossa terälehdet vielä ovat tuoreina kiinni hedelmässä, aina täysikasvuiseen hedelmään saakka.

Zucchinien hedelmät ovat pitkiä ja melko suoria, kuoren väri vihreä tai keltainen. Hedelmäliha on mietoa, mutta maukasta. Joissain lajikkeissa tunnistaa nuorina pähkinäistä makua. Kaikki kesäkurpitsat maistuvat miedoilta, jotkut jopa vetisiltä, mutta lajikkeiden kesken on makueroja. Myös rakenne vaihtelee kermaisen pehmeästä tiiviiseen.

Monet pyöreät kesäkurpitsalajikkeet muistuttavat maultaan pitkulaisia zucchineja. Kiekkomaisia, aaltoilevareunaisia lajikkeita kutsutaan patisson-kesäkurpitsoiksi, koska muoto muistuttaa ranskalaista kakkuvuokaa. Väri vaihtelee valkoisesta keltaiseen ja vihreään. Kiekonmuotiset kesäkurpitsat ovat melko tiivisrakenteisia ja hedelmäliha melko rapeaa. Nämä kesäkurpitsat maistuvat parhailta, kun kiekon halkaisija on vain reilu viisi senttiä.

Pitkulainen kesäkurpitsa ’Costata Romanesco’ on italialaisilajike ja todella maukas. Siinä on kermaisuutta ja pähkinäisyyttä. Pyöreämuotoinen ranskalaislajike ’Baby Round’ maistuu pehmeältä ja hienostuneelta. ’Long White Bush’ -lajikkeen pitkänomaisesta kesäkurpitsan maussa tunnistaa pähkinäisyyttä.

Säilytä viileässä

Kesäkurpitsat säilytetään viileässä, +8 – +12 asteessa, ei siis liian kylmässä. Jääkaapissa kesäkurpitsa voi jopa paleltua ja vahingoittua. Se on myös herkkä etyleenille.

Ravintoarvo kurkun luokkaa

Kesäkurpitsat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, trooppiselta ilmastovyöhykkeeltä. Ne ovat tuhansia vuosia vanhoja viljelykasveja. Ravintoarvoltaan kesäkurpitsa on suunnilleen samaa luokkaa kurkun kanssa. Se sisältää esim. karotenoideja eli A-vitamiinin esiastetta, samoin B-ryhmän vitamiineja kuten folaattia ja kivennäisaineista mm. kaliumia. Energiaa 100 grammaa kesäkurpitsaa sisältää 18 kcal ja kurkku 10,9 kcal.

Käytä raakana tai kypsennä

Kaikki kesäkurpitsat voidaan syödä joko raakoina tai kypsennettyinä. Ne sopivat mainiosti samaan ruokaan jonkin voimakkaamman makuisen raaka-aineen kanssa. Pienet, pähkinäiset ja makeat lajikkeet kannattaa syödä sellaisinaan, ja nauttia niiden ominaismausta. Talvikurpitsoihin verrattuna kesäkurpitsoille riittää paljon vähäisempi ja hellävaraisempi käsittely.

Käytä kesäkurpitsaa samaan tapaan kuin kurkkua. Raasta salaatteihin. Yhdistä tomaatin, sipulin ja yrttien kanssa salsaksi. Lisää raastettuna erilaisiin kuumennettaviin ruokiin, jolloin se keventää ja mehevöittää ruoan.

Kesäkurpitsa sopii keittoihin, patoihin, vokkiruokiin, paistoksiin ja leivonnaisiin. Grillatut, pariloidut tai paistetut kesäkurpitsaviipaleet ovat herkkua. Kesäkurpitsat voi kovertaa, täyttää mieleisikseen ja kuorruttaa uunissa. Kesäkurpitsa sopii myös säilöntään, erilaisiin pikkelsseihin ja hilloihin.

Kokeile täytettyjä kesäkurpitsoita. Voit valita täytteeseen kaura- tai härkäpapupohjaisen kasvisproteiinin lähteen tai esimerkiksi kananpojan tai kalkkunan jauhelihaa.

Kesäkurpitsa mehevöittää myös kahvikakun. Kokeile ja yllätyt, kuinka hyvältä kesäkurpitsakakku maistuu niin kahvin kuin teenkin kanssa.

Teksti, kuva ja ohjeet: Pirjo Toikkanen

Olen ruokatoimittaja, kotitalousopettaja sekä ruokablogisti, joka tykkää valmistaa kasvispainotteista ruokaa sesonkien mukaan. Lisää reseptejä ja vinkkejä löydät blogistani.