Parsaa ja vegaanista majoneesia

Parsojen ilmestyminen kauppojen vihannesosastoille on varma kevään merkki. Vegaanisen ja keväisen raikkaan majoneesin saat helposti valmistettua kotimaisesta pehmeästä tofusta.

webparsa2

Ainekset:

  • 500 g tuoretta vihreää parsaa
  • 1-2 tl suolaa keitinveteen

Vegaaninen Jalotofu-majoneesi:

  • 1 pkt Jalotofun pehmeää
  • 1-1,5 dl luomu rypsiöljyä
  • ½ luomusitruunan kuori ja mehu
  • 1 kynsi pannulla paahdettua valkosipulia
  • ½ tl valkopippuria
  • 1 tl suolaa

Ohje:
Huuhtele parsa ja leikkaa pari senttimetriä tyvestä pois. Laita parsat suolalla maustettuun kiehuvaan veteen, niin että ne juuri ja juuri peittyvät. Parhaimpaan tulokseen pääset käyttämällä parsakattilaa tai keittämällä parsat sidottuina kimppuina nuput ylöspäin. Vihreän parsan kypsennysaika on noin 5 minuuttia – kokeile kypsyyttä tyvestä tikulla tai haarukalla.

Parsojen kypsyessä: Avaa pehmeä tofupaketti, valuta tofusta ylimääräiset nesteet pois. Blendaa tofu käsisurvimella, lisää suola, sitruunan mehu, sitruunan kuori raastettuna, jauhettu valkopippuri ja luomu rypsiöljyä ohuena nauhana. Tarkista maku ja siirrä majoneesi pursotinpussiin tai kulhoon jääkaappiin maustumaan.

webparsa_raaka2

Valuta parsat hyvin ja asettele ne lautasella ensimmäisenä. Pursota parsojen päälle majoneesia ja nauti valkoviinilasin kera!

Hyvän vegesafkan ystävä, markkinoinnin ja viestinnän tehosekoitin ja ruoka-alan yleismauste. Lautasella yleensä satokauden herkkuja pienellä twistillä ja tofua jossa on makua.

Tavoitteena on laadukkaan kasvisruoan ja satokausiajattelun edistäminen – rennolla otteella ja herkullisesti! Kaikki reseptit, kuvat ja kirjoitusvirheet ovat omia.

Vitamiinien muodostuminen kasviksissa

Kasvikset sisältävät tunnetusti paljon erilaisia vitamiineja, jotka ovat terveydellemme välttämättömiä. Harva kuitenkaan pohtii sen enempää, kuinka vitamiinit muodostuvat. Aiheesta voisi kirjoittaa eri näkökulmista useamman väitöskirjan. Vitamiinien muodostuminen on monimutkaista, eikä kaikkea vielä tiedetä. Lisäksi vitamiinien terveysvaikutuksista ihmisissä paljastuu jatkuvasti uutta tietoa.

Vitamiinit jaetaan vesiliukoisiin B- ja C-ryhmän, sekä rasvaliukoisiin A-, D-, E- ja K-ryhmän vitamiineihin. Eri kasvikset sisältävät erilaisia määriä vitamiineja ja parhaat lähteet on listattu Satokausikalenterin takaosaan. Sieltä löydät jokaisen vitamiinin Top 5 -lähteet.

A-vitamiini

Kasviksissa on A-vitamiinin esiasteita karotenoideja. Karotenoidi on yläkäsite monille yhdisteille, jotka jaetaan kahteen pääryhmään: karoteeneihin ja ksantofylleihin. Yleisimmät karoteenit ovat beetakaroteeni ja lykopeeni, joita esiintyy esimerkiksi porkkanassa ja tomaatissa. Karoteenit sijaitsevat kasvisolujen viherhiukkasissa, joissa tapahtuu yhteyttäminen eli fotosynteesi. Ksantofyllit, joihin kuuluu muun muassa luteiini, ovat tärkeitä osia kasvien valoa absorboivien rakenteiden kannalta ja ne sijaitsevat kasvisolujen rusohiukkasissa eli kromoplasteissa.

Karotenoidien tärkeimmät tehtävät kasvisoluissa liittyvät yhteyttämiseen. Kasviksissa karotenoidit tunnistaa niiden punaisesta, oranssista tai keltaisesta väristä. Kasvisten 600:sta karotenoidista noin 50 voi toimia A-vitamiinin esiasteena elimistössämme, ja niistä tehokkaimmin toimii beetakaroteeni. A-vitamiini on tärkeä muun muassa näön kannalta ja lisäksi se säätelee solujen jakautumista sekä erilaistumista erilaisiin toimintoihin. Puutos aiheuttaa hämäräsokeutta, heikentää vastustuskykyä ja vaikuttaa limaa erittävien solujen toimintaan esimerkiksi henkitorvessa ja sylkirauhasissa.

B-vitamiinit

B-vitamiineihin kuuluvat tiamiini, riboflaviini, niasiini, biotiini, pantoteenihappo, B6-vitamiini, folaatti ja B12-vitamiini. B-vitamiinien tärkeys ihmisen terveydessä on tunnettu jo pitkään. Niitä tarvitaan lukuisiin aineenvaihdunnan toimintoihin ja ne auttavat elimistön entsyymejä toimimaan oikein. Puutteet on liitetty syöpiin, verenkiertoelimistön sairauksiin, anemiaan ja moniin hermostollisiin sairauksiin sekä kehityshäiriöihin. Tunnetuimmat vitamiinien puutteesta johtuvat sairaudet ovat beriberi ja pellagra.

Elimistömme ei pysty valmistamaan B-ryhmän vitamiineja, joten ne on saatava ravinnosta. B-vitamiinit ovat tärkeitä myös kasveille ja esimerkiksi riboflaviinin on huomattu suojaavan kasveja infektioilta. B6-vitamiini taas suojaa kasveja auringonvalolta. B-vitamiinien tuotanto tapahtuu karotenoidien tapaan kasvisolujen plastideissa, eli viherhiukkasissa ja kromoplasteissa. Ne toimivat kuitenkin myös muualla kasvisoluissa, kuten esimerkiksi solujen energiatehtaissa mitokondrioissa ja rasvahappojen aineenvaihdunnassa.

B-ryhmän vitamiineja on paljon etenkin vihreissä kasviksissa ja usein käytetäänkin esimerkiksi pinaattia tai persiljaa vitamiinien tutkimiseen. Huomoitavaa on, että B12-vitamiinia ei voi saada kasviksista, vaan ainoastaan eläinperäisestä ruoasta tai tuotteista, joihin on lisätty vitamiinia.

C-vitamiini

C-vitamiini eli askorbiinihappo muodostuu kasveissa yksinkertaisista sokereista, monosakkarideista. Kasvisolujen entsyymit muokkaavat mannoosia tai galaktoosia askorbiinihapoksi. Ihminen ei pysty tuottamaan C-vitamiinia, mutta suurin osa eläimistä voi tuottaa sitä sokerin varastomuodosta, glykogeenistä. Saamme ruoasta C-vitamiinia yleensä tarpeeksi, mutta jos kasvisten syönti on hyvin vähäistä, voi saanti jäädä liian alhaiseksi.

C-vitamiini vaikuttaa kollageenituotantoomme ja puutos aiheuttaa keripukin oireita kuten mustelmia, lihasheikkoutta, ienverenvuotoa ja haavojen hidasta paranemista. Vähäinen kasvisten syönti voi aiheuttaa marginaalisen C-vitamiinin puutoksen, jonka oireet ovat epäspesifisiä, kuten väsymys ja ärtyneisyys.

D-vitamiini
D-vitamiinia esiintyy kasveissa vain vähän. Poikkeus ovat sienet, jotka sisältävät vaihtelevia määriä D2-vitamiinia. Sen imeytyminen on heikompaa kuin D3-vitamiinin, jota esiintyy luontaisesti kalassa. D-vitamiinimuotojen tutkiminen on kuitenkin kiivasta, ja näyttäisi siltä, että jako kasviperäiseen D2– ja eläinperäiseen D3-vitamiiniin ei ehkä olekaan niin mustavalkoinen. D-vitamiinia muodostuu kasveissa kasvisteroleista. Meissä ihmisissä D-vitamiinia muodostuu kolesterolista iholle tulevan auringonvalon vaikutuksesta.

D-vitamiini toimii vitamiinina ja munuaisissa tapahtuvan muokkauksen kautta myös hormonina, jolla on lukuisia vaikutuksia. Klassiset vaikutukset liittyvät kalsium- ja fosfaattiaineenvaihduntaan ja puute näkyy riisitautina sekä osteomalasiana. Muita vaikutuksia tutkitaan paljon ja niitä ovat muun muassa vaikutukset verenpaineeseen, masennukseen, lihasten toimintaan, vastustuskykyyn ja insuliiniherkkyyteen.

E- ja K-vitamiinit

E-vitamiinia muodostuu ainoastaan kasveissa ja parhaita lähteitä ovat kasviöljyt, pähkinät ja siemenet. Kasveissa E-vitamiinia muodostuu karotenoidien tapaan plastideissa, eli viherhiukkasissa ja rusohiukkasissa. Elimistössämme E-vitamiinin tärkein tehtävä on toimia antioksidanttina, mutta sillä on ehkä myös vaikutuksia geeneihin ja solujen viestintään, jotka vaikuttavat muun muassa solunjakautumiseen ja tulehdukseen. E-vitamiinin puute on hyvin harvinainen.

K-vitamiini osallistuu suoraan yhteyttämiseen ottamalla vastaan elektroneja. Sen vuoksi sitä on eniten vihreissä lehtivihanneksissa. Kasvien K-vitamiini on muodoltaan K1-vitamiinia eli fyllokinonia. Bakteerit tuottavat K2– vitamiinia ja sitä löytyy esimerkiksi hapankaalista. K-vitamiini ei rasvaliukoisuudestaan huolimatta varastoidu kovin hyvin elimistöön ja vähäinen saanti voi aiheuttaa puutteen jo muutamassa päivässä, mutta puutos on aikuisilla harvinainen. K-vitamiinin tärkein tehtävä liittyy veren hyytymiseen.

Kasvikset sisältävät vitamiinien lisäksi muutakin hyvää

Kasvikset sisältävät vitamiinien lisäksi lukuisia erilaisia yhdisteitä ja esimerkiksi kuitua, jotka edistävät terveyttä. Lautaselle kannattaa valita paljon erivärisiä kasviksia, sillä värit kertovat erilaisista vitamiini- ja fytokemikaalipitoisuuksista.

Tällä hetkellä eri väristen kasvisten syöminen on helppoa: mustikka saa värinsä antosyaaneista, tomaatti lykopeenistä ja porkkana beetakaroteenista.

carrot-1085063_1920
Tärkeintä on syödä vähintään puoli kiloa päivässä kasviksia mahdollisimman monipuolisesti. Osan kasviksista voi syödä raakana ja osan voi käyttää kypsennettyinä ruoanvalmistuksessa. Nautitaan kotimaisesta sadosta!

Artikkelin kirjoittaja Karim Khanji on koulutukseltaan fysioterapeutti, joka opiskelee Itä-Suomen yliopistossa ravitsemustiedettä. Karim on hyvän ruoan ystävä ja ruokaintoilija. Hänen kehonhuoltoon ja ravitsemukseen liittyvään blogiin voit tutustua osoitteesta kehojamaha.blogspot.fi Karimia voi seurata myös Twitterissä @karim_khanji

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Sesonkikasviskakku

Tässä ”voileipäkakussa” ei ole lainkaan viljaa tai maitoa. Sesongin kasviksia kakusta löytyy sen sijaan vaikka kuinka. Täytteen joukkoon voi halutessaan lisätä tonnikalaa ja/tai katkarapuja, jolloin kakusta saa vieläkin täyttävämmän.

sesonkikasviskakku

∅ 20 cm kakku

Valmistusaika: 1 h

Kypsennysaika: 40 min

 

Kakku on parhaimmillaan kun se on saanut asettua yön yli.

 

Ainekset

Pohja x 3
  • 3 munaa
  • 1,5 dl mantelijauhoa
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 1 dl kookosmaitoa
  • ripaus suolaa
  • 1 iso väljä kourallinen pieniä nokkosia
Parsatäyte
  • 12 vartta vihreää parsaa keitettynä ja silputtuna 0,5 cm paloiksi
  • 1 rkl sitruunanmehua
  • pieni valkosipuli
  • 2 rkl ruohosipulisilppua
  • reilu 0,5 dl majoneesia
  • suolaa ja mustapippuria
kesäkurpitsatäyte
  • 150 g kesäkurpitsaa
  • 1/4 punasipuli
  • 1 rkl pieniä kapriksia
  • 1 iso tai 2 pientä varsisellerinvartta
  • 2 rkl hienonnettua tilliä
  • reilu 0,5 dl majoneesia
  • 1 rkl sitruunanmehua
  • suolaa ja mustapippuria
Koristeluun
  • 300 g kesäkurpitsaa
  • n. 12 vihreää parsanvartta
  • n. 1 dl majoneesia
  • 1 rkl sitruunanmehua
  • suolaa ja pippuria
  • tilliä ja ruohosipulia

Valmistus

  1. Laita uuni lämpiämään 225°C.
  2. Sekoita pienessä kulhossa pohjan ainekset keskenään. Silppua hyvin huudellut nokkosentaimet joukkoon lopuksi. Sekoita taikinaa hetki rivakasti, jotta siitä tulee hieman ilmavampi. Kaada leivinpaperoituun ∅ 20 cm vuokaan (tai korkearunaiselle leivinpaperoidulle lautaselle, kuten Teema).  Paista n. 10 min tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Tee kolme pohjaa. Anna jäähtyä kunnolla.
  3. Sekoita täytteet silppuamalla ainekset pieniksi ja sekoittamalla keskenään. Lisää majoneesi viimeiseksi ja laita sitä vain sen verran että saat aikaan tahnamaisen massan. Levitä pohjien väliin ja paina kakku tiiviiksi.
  4. Sekoita kuorrute ja levitä ohuelti päällimmäisen pohjan päälle ja reunoille.
  5. Koristele kakku esim. näin: leikkaa kesäkurpitsa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja leikkaa siivut kolmeen osaan (keskipisteestä klo kahteentoista, neljään ja kahdeksaan). Lado siivut kakun päälle aloittaen reunoilta.
  6. Leikkaa parsat pitkittäin halki. Kuumenna suolalla maustettu vesi kiehuvaksi paistinpannulla ja lisää parsat siihen. Keitä n. 2 min ja nostele varret leikkuulaudalle jäähtymään. Pirskota päälle vähän sitruunan mehua. Leikkaa parsat hieman kakkua korkeammaksi ja liimaa kuorrutteella kakun sivuille. Voit säästää nuput kakun keskelle. Jos kesäkurpitsaa jäi yli, voit leikata myös sen kuorista kakun reunoihin tummempia raitoja. Ripottele pinnalle hieman tilliä.
Reseptin on tehnyt sesonkikasviksista tehdyistä herkuista innostunut Tiia Peltoranta.

Parasta juuri nyt: Salaattia takapihalta

Haluaisitko syödä hyvää lähellä kasvanutta ilmaista sesongin mukaista ruokaa, saada samalla liikuntaa, nauttia luonnosta ja oppia uutta? Kaiken tämän voit yhdistää helposti ja yksinkertaisesti lähtemällä villiruokajahtiin!

Horsmaa ja hollandaise
Maitohorsma on Suomen luonnon oma parsa.

Villiyrtit ovat mahtavia! Erityisesti minua kiehtoo niiden aitous, luonnollisuus ja alkukantaisuus, villiyrtithän kuuluivat oleellisena osana esi-isiemme ravintoon. Vielä 70-luvulla keräilykulttuuri oli voimissaan, perheet kävivät yhdessä metsissä ja hyödynsivät jokamiehen oikeuksiaan, mutta kaupungistumisen myötä into on valitettavasti hiipunut.

Toisaalta myös maaseudullakin asuvat ovat nykyään varsin kaupunkilaisia sielultaan. Keräilykulttuuri hiipuu yhtä lailla taajamissa ja pikkukylissä.

Suomi on kuitenkin pieni maa ja sen pääkaupunkikin oikeastaan vain pieni kylä, jonka rannoilla voi uida, jonka keskustassa kasvaa syötäväksi kelpaavia sieniä ja villiyrttejä. Olemme hulluja, jos emme käytä uniikkia elinympäristöämme hyödyksi. Miksi maksaisin ruokakaupassa olemattoman kokoisesta yrttipuskasta, jos voin poimia pihalta tai lähimetsästä vähintään yhtä maukkaita kasveja ilmaiseksi? Itse poimitut villiyrtit saavat omatekoisen ruoan myös maistumaan entistä paremmalta.

Villiyrtit ovat mielestäni oleellinen osa suomalaista lähi- ja sesonkiruoka sekä luomu- kulttuuria. Parasta villiyrteissä on kuitenkin sienten tapaan niiden uniikki makumaailma, jota ei voi löydä kaupoista. Kantarelleja ja ruohosipulia löytyy toki markettien hyllyiltä, mutta villistä luonnosta löytyy mielenkiintoisempiakin makuja. Kun on kerran päässyt lampaankäävän tai saksankirvelin makuun, uuskeräilijän toinen jalka on jo tukevasti metsässä.

voikukkapikkelit
Löytämisen iloa ja oivalluksia ei myydä purkitettuina.

Yksi villiyrttien hienouksista onkin jatkuva uuden oppiminen. Vaikka olen keittänyt 20 vuotta huippuravintoloiden keittiöissä, villiyrttien opiskelun olen joutunut aloittamaan täysin tyhjältä pöydältä. Tässä hommassa Michelin-tähdellä ei tee mitään. Erityisen huikeaa on löytää edelleen täysin uusia ja omanlaisia makuja keittiössä kokattaviksi – varsinkin kun harvinaiset herkut kasvavat aivan nenämme edessä.

Tarkkasilmäiset lapset ovat mainioita seuralaisia villiyrttiretkille, sillä luonnosta löytyy loppumattomasti yhteistä tutkittavaa. Poikani Kevin tunnistaa parikymmentä erilaista villiyrttiä ja maistelee uusia löytöjä mielellään. Hänen suosikkejaan ovat isomaksaruoho, suolaheinä ja keto-orvokit.

Omiin lähiseutuihin ja naapurimetsiin tutustuminen tuo luonnon lähemmäs, tiiviimmäksi ja konkreettisemmaksi osaksi myös kaupunkilaisten arkea. Pienikin viheralue saattaa muuttua isoksi ja merkittäväksi, kun sen monimuotoisuuteen tutustuu lähemmin.

Isot ja harmaat kerrostalotkin näyttävät erilaisilta, jos tiedämme keitä niissä asuu.

Metsän, pellon tai puiston lähempi tarkastelu osoittaa, etteivät ne ole vain yhtenäisiä vihreitä alueita. Lähimetsäkin on erityyppisistä kasvupaikoista ja kasveista muodostuva kokonaisuus, jossa jokaisella on oma paikkansa. On kiehtovaa oppia, missä tietyt kasvit viihtyvät, tai löytää ovelia piilopaikkoja, minne muut villiyrttibongarit eivät todennäköisesti löydä.

Ja kun metsä tulee tutuksi, villiyrttejä on helppo käyttää myös arkiruoanlaitossa. Mikä sen parempaa, jos villiyrttien keräämisen voi yhdistää kiireen keskellä lasten kanssa leikkimiseen? Tai jos villiyrtit voi poimia messiin lenkkipolun varrelta?

Vaikka innostuin villiyrteistä alun perin ravintolaruoan kautta, ne kuuluvat mielestäni yhtä lailla koti- ja arkiruoanlaittoon. Kotikeittiössä villiyrtit taipuvat vaikkapa mäkimeiramiketsupiksi, vesiheinävokiksi ja nokkospastaksi.

Villiyrttiharrastus ei tarkoita päivittäistä puskan juuressa kyykkimistä. Jos taivaalta valuu harmaata vesimassaa tai televisiosta tulee kokkiohjelmia, minäkin jään mieluummin sohvalle pötköttämään. Sitä paitsi monet villiyrtit säilyvät viileässä jopa viikon, joten vapaapäivinä kerätyistä nipuista riittää popsittavaa koko viikoksi.

Voikukat
Villiyrttiharrastus kannattaa aloittaa jo valmiiksi tutuilla kasveilla, kuten voikukilla ja nokkosilla.

Villiyrttiharrastuksen aloittaminen ei ole vaikeaa, varsinkaan jos lähtee liikkeelle tutuimmista ja helpoimmin tunnistettavista lajikkeista. Apua voi löytyä jo omasta pihapiiristä, esimerkiksi pihasaunioista ja voikukista. Kasvimaan ja puutarhan rikkaruohoihin oppii suhtautumaan kevyemmin ja ystävällisemmin, jos ryytimaalta kitketyt ruohot sekoittaa päivällissalaatin joukkoon. Tai tee vaikka pastalle nopea villipesto!

Villipesto

5dl            nokkosta, ketunleipiä, suolaheinää tms…

1dl            paahdettuja auringonkukan siemeniä

1dl            auringonkukkaöljyä

1/2dl         raastettua kovaa juustoa esim, Västerbotten

1/2kpl       valkosipulin kynsiä

suolaa ja mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki aineet huhmareessa tasaiseksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa focaccian kera tai vaikkapa uusien perunoiden lisukkeeksi.

Villiä Kevättä kaikille!

Jouni

jouni_keräämässä

Supersuositut villiruokakurssit Järvenpäässä joka keskiviikko klo.17-20 juhannukseen asti alkaen 27.4.

Keittiömestari sekä villiyrttikirjailija Jouni Toivanen johdattaa sinut keväisten villikasvisten pariin, opettaa tunnistamaan niitä ja opastaa valmistamaan ruokia villikasveista.

Alkuun teemme keruuretken, jonka jälkeen valmistamme yhdessä ravinteikkaita ja herkullista smoothieta, vihermehua, salaattia ja muuta kesäruokaa!

Mukaasi saat keräysoppaan ja muutaman takuuvarman reseptin!

Varmista paikkasi kysyttyyn pienryhmään! Kurssin hinta on 59 euroa.

Tarkemman osoitteen saat ilmoittautumisen yhteydessä.

Ilmoittautumiset sähköpostitse! info@jounitoivanen.com

 

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Maailmanmestari suosii sesonkia

Olemme resurssiemme puitteissa pyrkineet tukemaan kotimaisia sesonkiruokaa suosivia urheilijoita. Pääsimme kysymään sesonkiruokaan liittyviä kysymyksiä vapaaottelun maailmanmestarilta Minna Grusanderilta, kuinka hän on onnistunut yhdistämään ammattiurheilun ja lapsiperheen arjen.

Minna Grusanderin lajivalinta ei ole kaikista yleisin liikuntamuoto. Hän on ammattilaisvapaaottelija, jonka perheeseen kuuluu mies sekä kaksi lasta. Minna voitti lajissa amatöörien maailmanmestaruuden tänä syksynä, vaikka hän on harrastanut lajia tavoitteellisesti vasta muutaman vuoden.

Kuinka tärkeä osa mielestäsi ravitsemus on urheilijan suorituskykyä?

Sanoisin että ravitsemuksella rakennetaan perusta urheilijana kehittymiselle ja arjessa jaksamiselle. Kun kroppa on tärkein ja käytännössä ainoa työväline, on ravitsemuksen oltava kunnossa. Muuten vapaaotteleminen tavoitteellisesti ei olisi edes mahdollista. Kun päivä sisältää useammat treenit, niin sitä oppii oikeat ruoka-ajat ja oikean rytmityksen eri ravintoaineille nopeasti – viimeistään kantapään kautta. Näin kokonaisvaltaisessa yksilölajissa myös ravitsemuksen merkitys vielä korostuu, kun esimerkiksi vaihtopelaajia tai rauhallisia suvantovaiheita ei otteluissa ole.

Oletko aina syönyt suorituskyvyn kannalta parhaalla mahdollisella tavalla?

Olen lapsesta asti liikkunut ja urheillut paljon, ja lapsuudenkodin hyvät ruokailutottumukset ja terveelliset arjen rutiinit ovat luontevasti seuranneet minua opiskeluajan sinkkutalouden kautta nykyiseen omaan lapsiperhearkeen. Ryhdyttyäni tavoitteellisesti vapaaottelemaan, on oikean syömisen merkitys korostunut. Tarkempaan syömiseen oli helppo ja luonteva siirtyä, kun valmiina oli hyvä terveellisten ruokailutottumusten pohja.

Onko Satokausikalenterista ollut sinulle hyötyä ruokavalion suunnittelussa?

Olen aina pienine tuloineni mennyt ruokaostoksissa pitkälti hintojen mukaan, joten kasvisvalinnat ovat sitä kautta löyhästi edenneet satokausien rytmissä. Satokausikalenterin avulla olen kuitenkin saanut tehokkaasti laajennettua ja monipuolistettua käyttämääni kasvisvalikoimaa – varsinkin uskaltautumalla kokeilemaan uutta. Satokausikalenterista olen löytänyt ohjeet kasvisten käsittelyyn ja kypsyyden tunnistamiseen sekä monipuolisia käyttövinkkejä. Lisäksi ruokakalojen sesonkitiedot ovat erittäin tervetullut lisä laajentamaan pelkkää tuttua ja turvallista kirjolohi-kuha-vaihtelua!


“…lasten kanssa on mukava yhdessä tutkia Satokausikalenteria ja suunnitella viikon ruokalistaa sesonkikasvisten pohjalta. Tunnistustuvien avulla on kiva opetella uusien kasvisten nimiä.”

Mitkä ruokailuun liittyvät kompastuskivet olisit voinut välttää nykyisellä tietämykselläsi?

Kasvisten käyttö olisi ollut jo pidempään monipuolisempaa, niin käytettyjen kasvisten kuin käyttötapojenkin puolesta. Lisäksi lasten kanssa on mukava yhdessä tutkia Satokausikalenteria ja suunnitella viikon ruokalistaa sesonkikasvisten pohjalta. Tunnistustuvien avulla on kiva opetella uusien kasvisten nimiä. Ruoka maistuu kummasti paremmin kun on itse ollut suunnittelussa ja kokkailussa mukana, niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Onko sinulla jotain vinkkejä nuoremmille urheilijoille ravitsemuksen suhteen?

Käyttäkää maalaisjärkeä ja kuunnelkaa omaa kroppaanne! Erilaisia ravitsemuksellisia näkemyksiä – mielipiteitä ja tutkimustuloksia – on pilvin pimein ja jokaiselle ääripäällekin löytyy varmasti äänekäs nettisoturi tai muu hihhuli omaa kantaansa vahvasti esiin tuomaan. Itselle sopivin ja toimivin ravitsemus löytyy jostain sieltä viidakosta. Fiksumpiaan kannattaa toki aina vähän kuunnella, ja kun ravitsemuksen perusta on kunnossa, on itselle sopivinta hienosäätöä helpompi etsiä.

Mitkä ovat treenaamiseen ja ravitsemukseen liittyvät tavoitteesi vuodelle 2016?

Ruokailun osalta tulen lisäämään villiyrtit ruokavaliooni. Haluan opetella käyttämään enemmän itse kerättyjä raaka-aineita, kuten nokkosta, voikukkaa ja muita ihan pihapiiristä löytyviä kasveja. Haastan itseäni kehittymään jatkuvasti. Hyvin alkanut ammattilaisvapaaottelu-ura on tarkoitus saada vahvaan nousuun. Ravitsemuksellisesti mielenkiintoisinta on löytää itselle sopivin treenin, ravinnon ja painonvetojen tasapaino siirtyessäni pienempään painoluokkaan nyt ammattilaisottelijana.

Mistä tekemisiäsi ja urheilu-uraasi voi seurata?

Minulla on urhelijaprofiilii Facebookissa ja Twitteristä minut löytää käyttäjänimellä @GrusanM. Instagramissa on minuun liittyvä materiaali löytyy hashtagilla #brutsku. Vapaaottelu on parasta paikanpäällä, ja toivon itsekin löytyväni kotimaisten ammattilaisvapaaotteluiltojen ottelukorteilta tasaisesti pitkin vuotta.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Jos Suomi olisi kasvis

Kysyimme itsenäisyyspäivän kunniaksi Facebookissa, mikä on parhaiten Suomea tai suomalaisuutta kuvaava kasvis ja miksi. Saimme runsaasti vastauksia ja keräsimme niistä parhaat palat kaikkien riemuksi.


Suppilovahvero. Ehkä vaatimaton jopa huomaamaton ulkonäkö suuren metsän keskellä, mutta makua ja luonnetta riittää! Suomalaisen sisun tavoin nousee esiin usein sieltä missä maa on revitty auki ja pinta rikkoutunut. Ei ole moksiskaan pienestä pakkasen puremasta ja säilyy kylmän lumen alla ihan yhtä maukkaana. – Katri.

METSÄMARJAT, PERUNA JA NAURIS OLIVAT SUOSITUIMPIA VASTAUKSIA

Kyllä mieltäisin villit marjat eniten suomalaisiksi. Siellä ne kökkii yssisseen metsässä, joskus kun oikein hyvin käy niin löytää monta samasta mättäästä, mutta viihtyvät kiusallaankin harvakseltaan. Vapaitakin ovat, osa lähtee maailmalle. Kaikilla oma makunsa, on karvasta ja makeaa, kirpeää ja mehuisaa, mutta kaikki saman arvoisia ja omalla tavallaan juuri täydellisiä sellaisina kuin ovat. – Jonna.


Karpalo. Kasvaa karuissa ja vaikeissa oloissa ja paranee vain pienestä pakkasenpuremasta. Siinä on suomalaisuutta parhaimmillaan, kun vetisellä nevalla keräät sormet jäässä näitä herkkuja yksi kerrallaan kuuran seasta. Suomalaiseen mentaliteettiin sopien hieman karvas, mutta yyberterveellinen marja. – Anna-Riikka.


Nauris se olla voisi. Siihen liittyy mystistä voimaa ja vahvaa uskoa tulevaisuuteen, kun kasken jälkeen tuhkaiseen maahan nauriin siemenet kylvää. – Terho.


Lakka! Harvinainen, kaunis ja herkullinen. Sen poimimisessa suolla itikoiden pistäessä on jotain perijuurin suomalaista. – Sini.


Maa-artisokka. Sitkeästi piilossa mullassa kasvava, vähän vaikeasti lähestyttävä (kuorittava), selviää talven yli maassa, tutuksi kun pääsee niin ihanan maukas tuttavuus. – Kaisa.


Mustikka. Kasvaa vapaana metsissä suomalaisilla jokamiehen oikeuksilla poimittavissa ja on Suomen lipun, vesien ja hangille heijastuvan iltahämärän värinen. – Inga.


Härkäpapu; ei kavahda hallaa, seisoo tanakasti uhmaten tuulta ja tuiskua, ja siitä on moneksi, vaikka onkin vaatimaton. – Inga.


Puolukka. Vaatimaton, väkevä, sitkeä ja pieni. Kuitenkin niin kaunis, kukkiessaan herkkääkin herkempi. Karvaankin makuinen mokoma -vaan koukkuun jäät maistettuasi, niin suolaisen kuin makeankin kaveri, ja terveyttä täynnä koko punainen pirpana.


Kyllä se se peruna on, muissa maissa asuneena ja matkustellen en ole törmännyt vastaavaan perunan käyttöön kun suomessa. Suomessa se syödään ihanan simppelisti , monien eri ruokien kanssa. – Emmi.


Pihlajanmarjat. Ne toimii herkullisena lisänä vaikka hyytelössä. Pihlaja puuna edustaa suomalaisuutta hyvin kauneutensa takia ja myös monipuolisuutensa takia. Pihlajasta saadan kaunista puu ainesta ja se löytyy monen takapihalta. Myös marjat on monipuolisia käyttää ja vitamiini rikkaita. Ja jos ei ihminen osaa hyödyntää marjoja, niin on niistä linnuille iloa. – Noomi.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Syömme yllättävän vähän juureksia

4.12. vietetään ”Osta työtä Suomeen” -päivää. Kotimaisten juuresten suosio on ollut viime vuosina nousussa. Useat ravintolat sekä kotikokkailijat ovat innostuneet käyttämään niitä entistä monipuolisemmin. Vaikka tiedämme, että kotimaiset juurekset ovat edullisia, maukkaita, monikäyttöisiä, ravinteikkaita, ekologisia ja hyvin säilyviä, niin syömme niitä yllättävän vähän.


Punajuuri ja porkkana kuuluvat kotimaiseen ruokakulttuuriin. Punajuuren kulutus jää kuitenkin alle yhteen kiloon henkilöä kohden vuodessa.

KOTIMAISET JUUREKSET OVAT KAIKILLA MITTAREILLA HYVÄÄ RAVINTOA

Juuresten etuja ovat niiden korkea kotimaisuusaste, edullisuus, säilyvyys, maku, ekologisuus, monikäyttöisyys sekä ravintoarvot. Suomessa voidaan viljellä avomaalla useita eri juureksia ja niiden eri lajikkeita. Kotimaassa tapahtuvan viljelyn ansiosta juureksia ei tarvitse rahdata meille toiselta puolelta maapalloa, eikä avomaan viljely vaadi ulkopuolista energiaa. Tämä tietenkin näkyy meille kuluttajille juuresten hinnoissa, eli voimme ostaa niitä edullisesti.

Juurekset säilyvät oikein varastoituna yli puoli vuotta! Pitkä varastointi vaikuttaa jonkin verran makuun sekä ravinteisiin, mutta juuresten avulla ruokavalion kotimaisten kasvisten osuuden voi pitää korkeana vuoden ympäri. Siksi ne ovat myös sesonkiruokaa suosivan henkilön ruokavalion perusta. Maaperässä kasvaneet juurekset ovat maukkaita ja ravinteikkaita. Vitamiinien lisäksi niistä löytyy runsaasti hiven- ja kivennäisaineita.


Juureksia kannattaa suosia monipuolisesti, jolloin kotimaisten kasvisten osuutta ruokavaliossa on helppo lisätä.

Suomalaisten ruokavaliossa on yleensä liian vähän folaatteja, mutta jo kaksisataa grammaa punajuurta riittää täyttämään päivittäisen tarpeen. Jo reilusta sadasta grammasta porkkanaa saamme saantisuosituksen verran A-vitamiinia, parisataa grammaa juuriselleriä kattaa päivittäisen K-vitaminin tarpeen ja parisataa grammaa lanttua tai naurista takaa päivittäisen C-vitamiinin tarpeen. Ravintoarvoiltaan juurekset pärjäävät monille vihanneksille tai salaateille.


Yksinkertainen tapa valmistaa herkullisia juureksia on niiden uunissa paahtaminen.

JUUREKSET OVAT MAINETTAAN MONIPUOLISEMPAA RUOKAA

Tavallisin tapa nauttia juureksia lienee maustaa ne yrteillä ja paahtaa uunissa. Tämän lisäksi ne sopivat keittoihin, muhennoksiin, muuseihin, patoihin, raasteisiin, soseisiin, tahnoihin, leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Hintaan, ekologisuuteen, makuun, säilyvyyteen ja monipuolisuuteen nähden käytämme juureksia yllättävän vähän ruokavaliossamme!


Syömme vuosittain perunaa yli 50 kiloa henkilöä kohden (52,3kg Ravintotase 2012). Peruna on monikäyttöinen raaka-aine, mutta sitä ei lasketa ravitsemussuositusten “kasviksia puoli kiloa päivässä” -suositukseen. Itse asiassa peruna ei ole edes juures, vaan koisokasvien heimoon kuuluva kasvis, jonka mukulaa käytetään ravintona.

SYÖMME JUUREKSIA HÄLYYTTÄVÄN VÄHÄN

Suomen syödyin juures on porkkana, jota syömme noin kymmenen kiloa vuodessa. Seuraavaksi syödyin juures on lanttu, jota käytämme reilun kilon vuodessa. Punajuuren kulutus jää alle kilon, naurista ja palsternakkaa syömme alle sata grammaa vuodessa! Retiisiä nautimme vuosittain noin 50 grammaa ja juurisellerin osuus on ainoastaan 30 grammaa vuodessa. Muita juureksia syömme alle 250 grammaa ja siihen lukeutuvat mm. mustajuuri, retikka, piparjuuri, maa-artisokka, keltajuurikas ja raitajuurikas. Määrät ovat todella vähäisiä, jos niitä vertaa suosittuihin tomaattin tai kurkkuun, joita molempia syömme yli kymmenen kiloa.

Vaikka tiedot on otettu vuoden 2008 kasvistaseesta ja kasvisten kulutus on ollut viime vuosina lievässä nousussa, niin tuskin muutos näkyy vielä merkittävästi juuresten kulutuksessa. Lähitulevaisuudessa myös kotimaiset juurekset pääsevät paremmin esille ruokakaupoissa ja tällä on varmasti vaikutusta kulutustottumuksiimme.


Syömme keskimäärin pari porkkanaa viikossa. Viime aikoina kauppoihin on ilmestynyt myös muita porkkanalajikkeita, jotka toivottavasti lisäävät kotimaisten juuresten suosiota entisestään.

Lähteet ja lisälukemista:

http://www.mtk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet_2014/marraskuu/fi_FI/joulujuurekset/

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1135971

http://www.kotijakeittio.fi/puutarha/nauti-juureksista

http://www.nicehouse.fi/martat/kasvisruokaa/kurssi/miten_saastaa/suomisyo.html

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Saivartelua sitruksista

Pikkusitrukset ovat tällä hetkellä sesongissa. Keskivertosuomalainen syö vuosittain hieman yli 50 kiloa hedelmiä. Tästä määrästä noin 13 kiloa on sitrushedelmiä ja pikkusitrusten suosio kasvaa jatkuvasti. Puhekielessä “mandariinilla” tarkoitetaan yleensä kaikkia pikkusitruksia, vaikka kaupallisesti merkittäviä erilaisia mandariinin viljelylajikkeita on yli 300.


Klementiinit ovat nykyään suomalaisten suosikkimandariineja. Niiden sesonki ajoittuu sopivasti joulun tienoilla. Mandariinit ovat loistavia tuontihedelmiä, koska niiden maku on parhaimmillaan 2-3 viikon kuluttua sadonkorjuusta.

Mandariinit ovat lähtöisin Kiinasta ja Japanista, jossa niitä on viljelty jo 1500-luvulla. Eurooppaan tämä kaupallisesti merkittävä sitrushedelmä saapui vasta 1800-luvun alussa, mutta ne saavuttivat nopean suosion jo ennen 1900-luvun alkua. Tällä hetkellä suurimmat mandariinin viljelijät ovat Kiina, Espanja, Brasilia, Japani ja Turkki.

Ne ovat monimuotoisin ja lajikemäärältään suurin sitrushedelmien lohko ja kaupallisesti merkittäviä mandariinin viljelylajikkeita arvioidaan olevan yli 300. Nykyisin kaikki mandariinit luetaan kuuluvaksi yhteen lajiin, mutta puutarha- ja viljelylajikkeet voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

  • Mandariini-ryhmä
  • Klementiini-ryhmä
  • Satsuma-ryhmä
  • Tangeriini-ryhmä
  • Tangori-ryhmä
  • Kuningasmandariinit
  • Tangelo-ryhmä
  • Välimerenmandariini

SATSUMAT OVAT SESONGIN ENSIMMÄISIÄ PIKKUSITRUKSIA

Satsumat ovat lähtöisin Japanista ja ensimmäiset maininnat niistä löytyvät 1600-luvulta.Satsumat ovat nykyään kaupallisesti tärkeitä hedelmiä, sillä niiden sesonki alkaa jo loka-marraskuussa, jolloin muita sitrushedelmiä ei vielä ole tarjolla. Suomeen tuodaan pääsääntöisesti espanjalaista Okitsu Wasea, joka on kehitetty 1940-luvulla Japanissa.

Satsumat poikkeavat muista sitruksista myös värinsä puolesta, koska niiden kellertävä väri poikkeaa muiden sitrusten punertavan oranssista väristä. Ne ovat muodoltaan litteitä ja jopa kiekkomaisia sekä niiden kuori on sileä ja kiiltävä. Kuoressa voi olla jopa vihertävää väriä, mutta se johtuu kypsymisen aikana vallineesta säästä, eikä kerro mitään hedelmän kypsyydestä.

Satsumoiden ohut kuori irtoaa helposti. Hedelmä on mehukas ja vähemmän happoinen kuin muut mandariinit. Niissä on harvoin siemeniä, joka on lisännyt niiden suosiota entisestään. Satsumoista on olemassa myöhäisempiä lajikkeita, mutta ne jäävät vähemmälle huomiollle muiden mandariinien sesonkien alkaessa.


Sitrushedelmien kuoressa on usein vihreitä kohtia. Ne eivät kerro mitään hedelmän kypsyydestä, vaan ovat luonnollinen sääolosuhteiden aiheuttama reaktio tai niitä voi syntyä myös kasvunaikaisen kukinnan seurauksena.

KLEMENTIINIT KUULUVAT JOULUPÖYTÄÄN

Klementiinistä on viime vuosina tullut meidän suomalaisten suosikkimandariini. Tämä selittyy osin sillä, että Espanja on johtava kasvatusmaa ja niiden pitkä sesonki kestää lokakuun lopusta aina keskitalveen saakka.

Klementiini on välimerenmandariinin ja vanhan Comuna appelsiinilajikkeen risteymä. Ensimmäinen klementiinipuu kasvoi Péres du Saint-Esprit orpokodin puutarhassa Algeriassa. Isä Clément (oikealta nimeltän Vincent Rodier), jonka vastuulla puutarhan hoito oli, huomasi, että orpokodin lapset söivät mieluusti puun hedelmiä.* Hedelmät kypsyivät muita mandariineja aikaisemmin ja olivat huomattavasti makeampia.*

Nykyään klementiinilajikkeita on paljon ja niiden laatu on todella vaihtelevaa. Ruokakaupoissa niitä saatetaan myydä Bruñó nimellä, vaikka kyseessä on Jaffan kaltainen tuotemerkki. Kotimaisista ruokakaupoista voi löytää Clemenpons, Arrufatina, Fina, Clemenules, Oronules, Hernandina ja Oroval lajikkeita sekä klementiiniristeymiä kuten Fortuna ja Ortanique.

Harmiksemme ruokakaupat eivät välttämättä kerro tai osaa kertoa mitä lajikkeita myyvät, mutta sen tiedon voi löytää pakkauslaatikosta. Toivottavasti lähitulevaisuudessa opimme löytämään eroja eri lajikkeiden välillä ja kaupat oppivat tuomaan niitä paremmin esiin.

MUITA PIKKUSITRUKSIA ON SAATAVILLA HEIKOMMIN

Mandariinien lajittelu on haastavaa, eikä läheskään kaikkia lajikkeita ole Suomessa saatavilla. Esimerkiksi välimerenmandariinissa on voimakas ja herkullinen maku, mutta se sisältää paljon siemeniä, eikä sitä tuoda enää Suomeen. Tangeriinit, tangorit ja tangelot on kehitetty Etelä-Amerikassa tai Yhdysvalloista. Niiden tuominen tänne ei ole aina järkevää, koska sesonki sattuu oman kasvukautemme päälle. Kuningasmandariinit ovat suosittuja Vietnamissa, joten niitä pääsemme maistelemaan sitten lomamatkoilla.

Ravitsemuksen kannalta ei ole merkitystä mitä mandariineja syömme. Meillä on vielä opeteltavaa nykyisin saatavilla olevien lajikkeiden makueroissa, joten nautitaan nyt tämän hetkisestä tarjonnasta.

Lähteet ja lisälukemsta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mandariini

http://www.pfaf.org/user/Plant.aspx?LatinName=Citrus+reticulata

http://ruoka.ts.fi/jutut/mandariini-klementiini-vai-satsuma/

http://citruspages.free.fr/mandariinit.html#clementine

http://www.makuja.fi/artikkelit/1837757/tiesitko/mita-eroa-on-mandariinilla-satsumalla-ja-klementiinilla/

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Postinkulussa paikoitellen viivettä – tarjoamme ilmaiset toimituskulut

Postinkulussa on paikoitellen viivettä niillä alueilla, missä on ollut työtaisteluita. Emme tällä hetkellä voi taata lupaamamme 2 – 5 vuorokauden toimitusaikaa, joten 13. – 27.11.2015 välillä tehdyt tilaukset eivät sisällä lainkaan toimituskuluja. Nyt on hyvä hetki tilata Satokausikalenteri joululahjaksi, jotta se varmasti ehtii ”pukinkonttiin”!


Satokausikalenterin logistiikkaostasto toimii normaalisti, mutta meistä riippumattomista syistä toimitusajat saattavat venyä hieman.

Lue ajantasalla olevat PAUn ilmoittamat työnseisaukset ja Postin tiedote.

P.S. JOS HALUAT KALENTERIN HETI KÄYTTÖÖSI, NIIN VUODEN 2016 SATOKAUSIKALENTERIN VOIT HANKKIA MYÖS KAIKISTA PRISMOISTA

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!

Näin valitset kypsän persimonin

Viime syksynä persimonit saapuivat toden teolla kotimaisiin ruokakauppoihin. Ne ovat saavuttaneet lyhyessä ajassa suuren suosion. Uusi tuttavuus vaatii hieman opettelua ja olemme saaneet runsaasti kysymyksiä kuinka valitaan kypsä hedelmä. Jos persimonit ovat mielestäsi pahoja, tai ne eivät ole vielä sinulle tuttuja, niin kannattaa lukea tämä kirjoitus.


Kypsän persimonin vehriö irtoaa nyppäisemällä. Kevyesti puristettaessa hedelmä on melkein yhtä pehmeä kuin tomaatti. Sen hedelmäliha on muuttunut osittain hyytelömäiseksi ja leikatessa siitä tulee irrota hieman mehua. Banaanin tavoin persimonin kuoreen tai hedelmälihaan voi ilmaantua ruskeita kohtia, jotka ovat hedelmän sisältämiä sokereita.

SUOMEEN TUOTAVAT HEDELMÄT OVAT RAAKOJA

Suurin osa Suomeen tuotavista persimoneista ovat raakoja hedelmiä. Äkkiseltään se voi meidän kuluttajien kannalta tuntua ikävältä, mutta sille on olemassa hyvä syy. Raaka hedelmä kestää paremmin kuljetusta ja se pienentää hävikkiä. Raa´an hedelmän myyntiaika on pidempi eivätkä ne pilaannu niin nopeasti kaupassa. Hedelmät säilyvät myös kotitalouksissa hieman pidempään.

Tämä voi ärsyttää silloin kun hedelmän haluaisi syödä heti, mutta pienillä kulutustottumusten muutoksilla nämä tilanteet ovat ennakoitavissa. Me suosittelemme ostamaan yhdellä ostoskerralla reilusti hedelmiä. Tämä vähentää osaltaan kaupassakäynnin tarvetta ja säästää aikaa.

Persimonit kypsyvät kotona huoneenlämmössä 2-7 vuorokauden aikana. Kaikki eivät kypsy samanaikaisesti. Hedelmiä käytetään sitä mukaan kun ne kypsyvät. Kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla persimonit samaan muovipussiin omenan tai päärynän kanssa.

MIELLYTTÄVIN KYPSYYSASTE SELVIÄÄ KOKEILEMALLA

Espanjassa viljeltävät persimonit sisältävät niin tanniinia kuin parkkihappoakin. Raa´an hedelmän maussa on erotettavissa selkeää hapokkuutta, mutta kypsänä ne ovat erittäin makeita ja herkullisia. Meillä jokaisella on oma makuaisti ja tomaatin tavoin persimoneista kannattaa etsiä itselleen mieluisin kypsyysaste ja lajike. Tämän uuden tuttavuuden makua ei kannata tuomita ensimmäisellä maistelukerralla.

P.S. Lue lisää persimonista, kakista ja sharonista.

Kasvisten satokaudet yhdessä helppolukuisessa kalenterissa. Sijoita itseesi ja ympäristöösi – suosi sesonkia!